Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Aineettomien oikeuksien loukkauksista

Kiistelty "häpeärangaistus" käyttöön

Oikeudenloukkauksien osalta tuomioistuimella on hyvityksen ja vahingonkorvauksen lisäksi mahdollisuus kantajan pyynnöstä määrätä loukannut osapuoli korvaamaan kantajalle eli oikeudenhaltijalle aiheutuvat kustannukset siitä, että tämä julkaisee annetun tuomion tiedotusvälineissä. Velvollisuus julkaisukulujen korvaamiseen koskee luonnollisesti vain tilannetta, jossa lainvoimaisella tuomiolla on todettu oikeudenloukkaus tapahtuneeksi.

Sanktio on kansan suussa saanut nimityksen häpeärangaistus. Siihenhän sisältyy loukkaajan kannalta kielteisestä julkisuudesta aiheutuva mahdollinen häpeävaikutus. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen rangaistus. Sanktion eli maksuvelvollisuuden tarkoituksena on osaltaan se, että markkinoille eli kuluttajien ja muiden keskuuteen saatetaan tieto oikeudenloukkauksesta ja siitä, että esim. tietty kaupan ollut tuote on ollut oikeudeton jäljitelmä tai siinä on muutoin oikeudettomasti hyödynnetty toisen suojattua aineetonta oikeutta.

Julkistamismahdollisuuden ei ole tarkoitus tulla tavanomaiseksi seuraamukseksi, vaan harkiten käytetyksi. Tuomioistuimen tulisi ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat. Julkistamista ja julkistamistapoja olisi siten harkittava sekä yleisön että kantajan ja vastaajan kannalta. Julkistamisella voisi olla yleistä merkitystä, jos esimerkiksi kysymyksessä on uusi ennakkoratkaisu.

Tuomioistuimen olisi tekijän- tai teollisoikeutta koskevassa päätöksessään määrättävä, mitä pyydettyjä julkistamistoimenpiteitä kantaja voi vastaajan kustannuksella tehdä. Soveltuva toimenpide olisi usein lehti-ilmoituksen julkaiseminen tuomion olennaisista tiedoista. Tuomioistuimen antama lupa ei velvoita tiedotusvälinettä julkaisemaan ilmoitusta eikä myöskään poista vastuuta julkaisun sisällöstä (virheelliset väittämät tms.).

Julkistamislupa ei myöskään merkitse tuomion tai oikeudenkäyntiaineiston julkisuuden laajenemista. Osapuolet ovat toki voineet tähänkin asti halutessaan julkistaa tietoja oikeudenkäynneistään ja tuomioista. Julkistaminen ei koske muita kuin tuomion julkisia osia.

Tuomioistuin voi teollis- tai tekijänoikeuden loukkaamista koskevassa riita-asiassa kantajan vaatimuksesta määrätä vastaajan, jonka on todettu loukanneen tällaista oikeutta kaupallisessa laajuudessa, antamaan tarpeelliset tiedot oikeutta loukkaavien tavaroiden tai palvelujen alkuperästä ja jakeluverkosta. Tällaisia tietoja ovat mm. tavaroiden tai palvelujen tuottajien, jakelijoiden, toimittajien sekä tukku- ja vähittäiskauppiaiden nimet ja osoitteet. Samaten tiedonantovelvollisuus voi koskea tuotettujen, vastaanotettujen tai tilattujen tavaroiden taikka palvelujen määrää sekä niistä saatuja hintoja. Tuomioistuin voi tarvittaessa määrätä vastaajan antamaan mainitut tiedot sakon uhalla. Lisäksi tuomioistuin määrää, miten tiedot annetaan.

Edellä esitetty säännös antaa loukkausriidan voittaneelle oikeudenhaltijalle keinon saada tietoonsa ne tavat, joilla loukkaavia tuotteita on levitetty. Vastaajan eli loukanneen osapuolen näkökulmasta tiedonantovelvollisuus voisi velvoittaa antamaan tietoja, jotka ainakin osaksi saattavat kuulua vastaajan oman liikesalaisuuden piiriin. Vastaajan suojaksi on säädetty, että velvollisuus tietojen antamiseen on enintään yhtä laaja kuin todistajan vastaava velvollisuus. Näin ollen vastaajalla on oikeus kieltäytyä ilmaisemasta liike- tai ammattisalaisuutta. Rajanveto kieltäytymisoikeuden laajuudesta saattaa aiheuttaa pulmia.

Tatu Kulmala

Päivitetty 7.10.2016