Tavaramerkkien kansainvälinen rekisteröinti
Jos yrityksen toiminta on kansainvälistä, tavaramerkkien pelkkä kotimainen suojaaminen ei riitä, vaan on mietittävä, missä muualla suoja on tarpeen nyt tai tulevaisuudessa. Omaperäisen ja erottamiskykyisen merkin keksiminen tuotteelle saa erityisen suuren merkityksen, koska se lisää todennäköisyyttä sille, että merkki on rekisteröitävissä myös muissa maissa eikä se loukkaa kenenkään aiempaa tavaramerkkiä.
Rekisteröitävyys
Tavaramerkin tulisi olla rekisteröintikelpoinen myös niissä maissa, joissa yhtiöllä on toimintaa tai jonne toimintaa aiotaan laajentaa. Näin vältetään tilanne, jossa esimerkiksi Suomessa myydyn tuotteen, jonka myyntiä halutaan laajentaa toiseen maahan, rekisteröinti estyy, koska rekisteröinti ko. maassa ei ole mahdollista tai joku muu on jo rekisteröinyt sekoitettavissa olevan merkin. Paitsi että oma tuotemerkki ei saa suojaa, voidaan syyllistyä toisen yrityksen tavaramerkin loukkaukseen.
Missä maissa rekisteröintiä tarvitaan?
Tavaramerkkirekisteröinti on ensisijassa maakohtaista. Mahdollista on tehdä kansallinen hakemus yksittäiseen maahan suoraan. Tämän lisäksi on kaksi kansainvälistä järjestelmää, joissa yhdellä hakemuksella voi saada suojan useassa maassa samanaikaisesti. Kun mietitään, kumpi alla olevista kansainvälisen rekisteröinnin järjestelmistä valitaan, ratkaisevaa on, millä markkinoilla ja missä maissa yritys toimii, ts. riittääkö rekisteröinti EU-alueella vai tarvitaanko suojaa myös EU:n ulkopuolisissa maissa. Kulloinkin edullisin tapa on ratkaistaan tapauskohtaisesti.
Yhteisön tavaramerkki
Yhteisötavaramerkin rekisteröinti koskee kaikkia unionin jäsenmaita. Hakemukset käsitellään yhteisötavaramerkkivirastossa EUIPO:ssa Espanjassa. Yhdellä hakemuksella saa suojan koko EU-alueelle eikä erillinen kotimainen hakemus ole tarpeen. Toisaalta, mikäli merkki ei ole rekisteröitävissä jossain yksittäisessä jäsenvaltiossa, se kaataa koko hakemuksen. Tavaramerkki on voimassa kymmenen vuotta hakemuspäivästä.
Rekisteröimisen edellytykset ovat pääosin samat kuin kotimaisenkin tavaramerkin osalta.
Madridin pöytäkirjan mukainen rekisteröinti
Mikäli yrityksen tarkoituksena on harjoittaa tuotteidensa kauppaa muualla kuin EU-maissa, tulee Madridin pöytäkirjan mukainen menettely kyseeseen. Pöytäkirjan on allekirjoittanut 98 sopimusvaltiota. Hakemuksessa nimetään valtiot, joissa rekisteröintiä halutaan. Menettely mahdollistaa rekisteröinnin useassa pöytäkirjaan liittyneessä maassa samanaikaisesti ilman, että tarvitsee tehdä hakemus erikseen jokaiseen maahan. Hakemus tehdään WIPO:n (World Intellectual Property Organisation) toimistoon. Rekisteröinti edellyttää saman merkin kansallista rekisteröintiä tai vireillä olevaa rekisteröintihakemusta.
Hakemuksen saavuttua WIPO tekee hakemuksen muodollisen tarkastuksen ja rekisteröi merkin kansainväliseen tavaramerkkirekisteriin.
Niiden maiden rekisteriviranomaisilla, joille hakemus on kohdistettu, on oikeus kansallisen lainsäädännön perusteella hylätä rekisteröinti omassa maassaan. Kansainväliset hakemukset käsitellään nimetyissä maissa kansallisten hakemusten tapaan. Hylkäysperusteena tulee useimmiten kyseeseen maassa aiemmin rekisteröity sekoitettavissa oleva tavaramerkki. Hylkäämisilmoituksen saatuaan hakijalla on mahdollisuus vastustaa rekisteröinnistä kieltäytymistä tai vaikkapa hankkia suostumus esteen muodostavien merkkien haltijoilta.
