Osakevaihto omistusjärjestelynä – milloin veron kiertämistä?
Osakeyhtiön rakennemuutoksia, yritysjärjestelyjä, voidaan tehdä monilla tavoilla. Eräs tapa on osakevaihto, jossa yhtiöön voi tulla uusi määräysvaltaomistaja. Yleensä kysymys on yritysostosta, jolla hankitaan konserniin uusi yhtiö toiminnan kehittämiseksi tai uudelleenjärjestelemiseksi.
Osakevaihdossa osakeyhtiön osakkeita hankitaan antamalla vastikkeena rahan sijasta osakkeita. Osakkeitaan vaihtavat – myyjät – saavat merkitä osakeannissa hankkijayhtiön osakkeita. Rahaa saadaan käyttää vastikkeena rajoitetusti ja yleensä vain tasauseränä, jos osakkeiden jako ei mene tasan; osakkeita ei voi antaa kuin kokonaisina osakkeina.
Osakevaihto on tuloverotuksessa säädetty erityisesti huojennetuksi järjestelyksi, jossa osakkeiden luovuttamiseen normaalisti liittyvä luovutusvoiton verotus lykkääntyy ja se toteutetaan vasta siinä tilanteessa, kun vastikkeena saadut osakkeet luovutetaan. Eräissä tapauksissa luovutusvoiton verotusta ei toimiteta lainkaan, ja veroetu voi jäädä pysyväksi.
Osakevaihdosta on elinkeinoverolaissa (EVL) nimenomaiset säännökset (EVL 52 f §), joiden perimmäisenä tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi liiketoiminnan jatkuvuutta turvaavat omistusjärjestelyt ilman välittömiä tuloveroseuraamuksia. Osakevaihdon onnistumisen kannalta on siten tärkeää tunnistaa niitä piirteitä, joiden nojalla Verohallinto voi vaatia osakevaihdon leimaamista veron kiertämiseksi.
EVL 52 h §:ssä on veron kiertämisestä nimenomainen säännös. Sen tulkinnassa painottuu unioninoikeus, johtuen siitä, että yritysjärjestelyä koskevat verotussäännökset perustuvat direktiiviin. Unioninoikeudessa veron kiertäminen heijastaa oikeuden väärinkäyttöä. Lainkohdan mukaan huojennussäännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen.
Oikeuskäytännössä veron kiertämistä on arvioitu tuoreessa ratkaisussa KHO 2017:78, jossa korkein hallinto-oikeus omaksui kaksiportaisen tarkastelutavan: Ensin tulee arvioida, saavutetaanko järjestelyssä sääntelyn kannalta vieraita veroetuja. Jos osakevaihdossa saadaan vieraita veroetuja, toisessa vaiheessa arvioidaan, onko järjestelylle kuitenkin osoitettavissa riittävästi liiketaloudellisia syitä.
Tapauksessa kysymys liittyi yksityishenkilön sijoitus- ja osakevarallisuuden omistamisen ja hallinnoinnin keskittämiseen omaan yhtiöön. A Oy harjoitti sijoitustoimintaa, ja X omisti sen koko osakekannan. B Oy toimi puualalla, ja X omisti sen osakekannasta 50,60 prosenttia. Tarkoituksena oli järjestää osakevaihto siten, että A Oy toteutti osakeannin ja X merkitsi osakeannissa kaikki osakkeet omistamillaan B Oy:n osakkeilla. Osakevaihdon jälkeen A Oy omistaisi 50,60 prosenttia B Oy:n osakkeista. Veronsaajataho piti järjestelyä vain osakkeenomistajan omassa intressissä tehtynä ja välillisestä omistusrakenteesta saavutettavia veroetuja perusteettomina. Veroetuja liittyi yhtiölle jaetun osingon täyteen verovapauteen ja myös hankkijayhtiön nettovarallisuuden laskentaan.
Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että toiminnan uudelleenjärjestely oli lähtökohtaisesti hyväksyttävä taloudellinen syy järjestelylle. EVL 52 h §:n veron kiertämistä koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Koska asiassa ei näytetty syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, järjestelyn tueksi esitetyt liiketaloudelliset perusteet eivät tulleet enemmälti punnittaviksi. Kysymys ei siten ollut veron kiertämisestä, vaan osakevaihtoon sovellettiin normaaleja veron maksua lykkääviä säännöksiä.
Jos järjestelyssä syntyisi tällaisia vieraita veroetuja, on järjestelylle esitettyjä liiketaloudellisia perusteita punnittava veroetuja vasten sen selvittämiseksi, onko veron kiertäminen tai välttäminen ollut EVL 52 h §:ssä tarkoitetulla tarkoittamalla järjestelyn pääasiallisena tai ainakin yhtenä pääasiallisista tarkoituksista.
