Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Indemnity-ehto

”Company A agrees to hold harmless and indemnify Company B for all liability arising out of…”
 
Ylläkuvatunlaiset indemnity-ehdot ovat löytäneet tiensä suomalaisiin liikesopimuksiin, vaikka ne ovat alkujaan kehitetty täysin toisella mantereella, nimittäin Yhdysvalloissa. Indemnity-ehdoilla on Euroopan mantereella suhteellisen lyhyt historia eikä ehtoja koskevaa oikeuskäytäntöä tai lainsäädäntöä ole juurikaan saatavilla. Vaikka oikeusoppineetkaan eivät ole juuri indemnity-ehtojen luonnetta käsitelleet, ovat liikemaailman toimijan kuitenkin alkaneet ahkerasti käyttää kyseisiä ehtoja liikesopimuksissa. Harva haluaa allekirjoittaa sopimusta, jonka sisällöstä ei ole aivan varma, joten tutustutaanpa hieman indemnity-ehtoihin.

Mitä indemnity-ehto tarkoittaa?
Indemnity-ehto on yrityksen riskienhallinnassa käytettävä väline, joka liittyy siihen, miten sopijapuolet keskinäisessä suhteessaan ennakolta jakavat vastuun sellaisen tilanteen varalta, että jokin kolmas osapuoli esittää tulevaisuudessa vaatimuksia. Esimerkiksi tilintarkastuspalvelujen tuottaja voi sopia indemnity-ehdolla aiheutetun varallisuusvahingon vyöryttämisestä, valmistaja voi sopia tuotevastuuriskin ottamisesta ja teollisuuskiinteistön kaupassa myyjä voi sopia ympäristövastuuriskin ottamisesta.

Indemnity-ehdolla sopijapuolet jakavat keskinäistä vastuutaan kolmatta osapuolta kohtaan mahdollisesti syntyvän korvausvelvollisuuden johdosta. Ero perinteisiin vastuunrajoituslausekkeisiin verrattuna on se, että vastuunrajoituslausekkeissa sovitaan, että sopijapuoli ei ole vastuussa tietyistä vahingoista, kun taas indemnity-ehdossa nimenomaan vahvistetaan, kumpi sopijapuoli on vastuussa vahingosta.

Indemnity-ehdon mukaan vastuun kantava sopijapuoli sitoutuu hyvittämään toiselle sopijapuolelle sen, mitä tämä on mahdollisesti joutunut suorituksen virheellisyyden perusteella korvaamaan kolmannelle taholle. Edellä kerrotusta jo ilmenee, että indemnity-ehto ei vaikuta vahinkoa kärsineen kolmannen asemaan lainkaan, vaan kolmas taho saa korvauksen omalta sopijakumppaniltaan eikä usein ole edes tietoinen indemnity-ehdon olemassaolosta.

Miksi sisällyttää sopimukseen indemnity-ehto?
Ilman indemnity-ehtoa vahingonkorvauksen jakautuminen arvioidaan useissa tapauksissa kauppalain perusteella. Kauppalain vahingonkorvaussäännösten mukaan se osapuoli, jonka toiminnasta vahinko on aiheutunut, vastaa vahinkojen korvaamisesta. Sopimusketjussa jokaisella osapuolella on oikeus hakea vahingonkorvausta (vain) välittömältä sopimuskumppaniltaan. Niinpä vastuu on pakko vyöryttää taaksepäin niin kauan kunnes todellinen vahingonaiheuttaja saadaan vastuuseen. Puhutaan ”takautumisoikeudesta”. Takautumisoikeus aiheuttaa pahimmassa tapauksessa pitkänkin oikeudenkäyntien sarjan.

Kun yritys joutuu maksamaan vahingonkorvausta virheellisen suorituksen johdosta, voi syntyvä vahingonkorvausvelvollisuus merkittävästi vaikeuttaa yrityksen liiketoimintaa, vaikka vahingonkorvauksen voitaisiinkin takautumisoikeuden avulla siirtää myöhemmin omalle sopimuskumppanille. Korvausvaatimukset voivat olla hyvin korkeita pienenkin virheen johdosta. Vastuuriskien selvittely voi myös viedä yrityksen resursseja suhteettoman paljon.

Sopijapuolet voivat välttää takautumisoikeuden aiheuttamat negatiiviset vaikutukset käyttämällä sopimusvapauttaan. Sopijapuolet voivat jakaa sopimukseen liittyvät riskit haluamallaan tavalla jolloin tahdonvaltaisen oikeuden, eli kauppalain, mukaista takautumisprosessia ei tarvitse noudattaa.

Indeminity-ehdon avulla vastuu voidaan suoraan vyöryttää todennäköisimmän aiheuttajan, kuten esimerkiksi valmistajan, harteille. Indemnity-ehto lisää läpinäkyvyyttä, ennakoitavuutta ja parantaa riskeihin varautumismahdollisuuksia sopimussuhteessa.

Indemnity-ehto olisi käyttökelpoinen esimerkiksi seuraavanlaisessa tilanteessa:

Asiakas, eli kolmas taho, huomaa ostamassaan tavarassa virheen. Asiakas hakee vahingonkorvausta välittömältä sopimuskumppaniltaan eli tavaran jälleenmyyjältä. Jälleenmyyjä maksaa korvauksen ja hakee puolestaan korvausta valmistajalta. Sekä asiakas että jälleenmyyjä käyvät läpi vahingonkorvausprosessin. Jälleenmyyjän korvausvelvollisuus valmistajan ja asiakkaan välissä tekee korvausprosessista raskaan.

Esimerkkitapauksessa tavaran valmistajan ja jälleenmyyjän välisessä sopimuksessa olisi voitu indemnity-lausekkeen avulla sopia esimerkiksi siitä, että valmistaja sitoutuu korvaamaan jälleenmyyjälle vahingot, joita jälleenmyyjälle syntyy asiakkaan esittämistä sopimukseen liittyvistä vahingoista. Ehto olisi selkiyttänyt vastuita ja oikea osapuoli olisi osannut myös varautua riskiin paremmin.

Indemnity-ehdon laatiminen
Indemnity-ehdossa on olennaisen tärkeää määritellä se, milloin ja millä edellytyksillä vastuun ottanut osapuoli hyvittää omalle sopijakumppanilleen tämän kolmannelle maksaman vahingonkorvauksen tai on kirjoitettava auki se, milloin ja millä edellytyksillä korvausvelvollisuus suoraan kolmatta osapuolta kohtaan syntyy. Indemnity-ehtoon voidaan myös sisällyttää määräyksiä siitä, miten sopijapuolten tulee toimia, jos kolmas esittää sopimukseen liittyviä vaatimuksia ainoastaan toiselle heistä. Indemnity-ehdossa voidaan edellyttää, että vahingonkorvauksen määrästä on saatava lopullisen maksajasopijapuolen etukäteinen hyväksyntä. Ehdossa on otettava kantaa siihen, mikä on mahdollinen vastuun enimmäismäärä vai onko sitoumus rajaton. On myös hyvä kirjoittaa auki se, sisältääkö vastuu myös oikeudenkäynti- ja selvittelykulut.

Jo edellä esitettyjen asioiden kirjaaminen indemnity-ehtoon vaatii asiantuntijan apua. Lisäksi asiantuntijan ammattitaitoa tarvitaan, kun halutaan varmistaa se, ettei indemnity-ehdon käyttö esty kansainvälisen törkeää tuottamusta koskevan yleisperiaatteen nojalla tai tule soviteltavaksi kohtuuttomana sopimusehtona oikeustoimilain perusteella.

Krista Siro

Julkaistu 19.9.2012