Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Velkojen vanhentumissäännökset

Laki velan vanhentumisesta tuli voimaan 1.1.2004. Velkojen vanhentumista säänteli aiemmin vuodelta 1868 peräisin ollut vanhentumisasetus sekä useissa eri laeissa kutakin velkatyyppiä koskevat omat vanhentumissäännökset. Lain tarkoituksena oli yhdenmukaistaa eri laeissa olevia vanhentumissäännöksiä. Kaikkien lain soveltamispiiriin kuuluvien velkojen vanhentumisaika on nykyisen vanhentumislain mukaan pääsääntöisesti kolme vuotta.

Säännösten soveltamisala

Nykyinen laki on yleislaki, jota sovelletaan, ellei muualla lainsäädännössä toisin säädetä. Tästä yleislaista poikkeavia säännöksiä jää muun muassa osakeyhtiölakiin ja kuluttajansuojalakiin. Huomionarvoista on myös, että laki ei kuitenkaan koske esimerkiksi veroja, lakisääteisiä vakuutusmaksuja, elatusapuja eikä rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Yleinen vanhentumisaika

Velka vanhentuu, jollei velkoja kolmen vuoden kuluessa ryhdy perimään eikä muutoinkaan muistuta velallista tämän velasta. Yleinen vanhentumisaika on siis aikaisempaa kymmentä vuotta olennaisesti lyhyempi.

Vanhentumisajan alkaminen

Aiemman sääntelyn perusteella velan vanhentuminen on alkanut velan syntymisestä. Nykyisen lain mukaan vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun velka sopimuksen mukaan erääntyy tai jos eräpäivää ei ole sovittu, siitä kun esimerkiksi myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai velkojana oleva muu osapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa. Vahingonkorvausten osalta vanhentumisajan alkaminen edellyttää pääsääntöisesti, että vahingon kärsijä on saanut tiedon vahingosta ja siitä, kuka vastaa vahingosta. Korvausvaatimus on kuitenkin yleensä esitettävä viimeistään kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta. Henkilö- ja ympäristövahinkojen osalta tätä kymmenen vuoden määräaikaa ei kuitenkaan noudateta.

Vanhentumisen katkaiseminen

Velan vanhentuminen voidaan katkaista joko vapaamuotoisesti velkojan muistutuksella (esimerkiksi perintäkirjeellä, jonka saapuminen velalliselle voidaan todistaa) tai velallisen tunnustamisella (esimerkiksi velan osasuoritus) taikka esittämällä vaatimus tuomioistuimessa tai muussa riidan ratkaisuelimessä. Jos velallisia on useita, vanhentuminen on katkaistava jokaisen velallisen osalta erikseen. Katkaisusta alkaa kulua uusi samanpituinen vanhentumisaika. Sen jälkeen, kun velkoja on hankkinut tuomion tai muun ulosottoperusteen, vanhentuminen täytyy katkaista viiden vuoden välein. Velkoja voi katkaisutoimillaan aina estää velan vanhentumisen.

Vaikutus vakuus- ja kuittausoikeuksiin

Velan vanhentumisesta huolimatta velkojalla säilyy oikeus saada suoritus sellaisesta omaisuudesta, joka on annettu velan vakuudeksi. Vanhentunutta velkaa voidaan myös käyttää kuittaukseen, jos kuittauksen edellytykset ovat täyttyneet ennen velan vanhentumista tai jos vastakkaiset suoritusvelvollisuudet liittyvät samaan oikeussuhteeseen.

Vanhentumisen huomioon ottaminen tuomioistuimessa ja ulosottoviranomaisessa ym.

Vanhentuminen otetaan huomioon tuomioistuimessa vain velallisen tekemän väitteen perusteella. Velallisen täytyy siis olla itse aktiivinen, mikäli haluaa tuomioistuimessa vedota velan vanhentumiseen. Ulosottoviranomaisen on toisaalta kuitenkin viran puolesta otettava vanhentumissäännökset siten huomioon, ettei se saa panna täytäntöön tuomiota, jos velka on ehtinyt vanhentua tuomion antamisen jälkeen. Vanhentuneen velan maksaminen ei pääsääntöisesti tuo velalliselle oikeutta saada maksua jälkikäteen velkojalta takaisin. Poikkeuksena on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen velkasuhde tietyin edellytyksin.

Matti Kökkö

Päivitetty 28.8.2012