Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

KKO:n ennakkopäätös yrityssalaisuuksien suojasta

Korkein oikeus on antanut mielenkiintoisen ja myös kysymyksiä herättävän ennakkopäätöksen koskien yrityssalaisuuksien suojaa ja sen rikkomisen rangaistavuutta. Ratkaisussa 2013:20 oli kyse siitä, oliko työsuhteen päättymisen aikoihin tapahtunut tiedostojen kopiointi muistitikulle katsottava yritysvakoiluksi tai yrityssalaisuuden rikkomisen yritykseksi.

KKO:n päätöstiivistelmä:
A ja B olivat yhdessä ennen työsuhteidensa päättymistä kopioineet työnantajansa Y Oy:n tietojärjestelmistä käytössään olleille tietokoneille ja muistitikuille laajasti yrityssalaisuuksia sisältäneitä tietoja. He olivat siirtyneet pian työsuhteidensa päättymisen jälkeen Y Oy:n kanssa kilpailevan yhtiön palvelukseen. Tietojen kopioiminen ei ollut ollut kiellettyä, mutta mainittuun laajaan kopioimiseen ei enää tuolloin ollut ollut heidän työtehtävistään johtunutta tarvetta. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, etteivät A ja B olleet syyllistyneet yritysvakoiluun. Heidät tuomittiin yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä.

Rikoslain mukaan yritysvakoilusta tuomitaan se, joka oikeudettomasti hankkii tiedon toiselle kuuluvasta yrityssalaisuudesta muun muassa hankkimalla haltuunsa tai jäljentämällä asiakirjan tai muun tallenteen taikka muulla siihen rinnastettavalla tavalla tarkoituksin oikeudettomasti ilmaista tällainen salaisuus tai oikeudettomasti käyttää sitä. Kyseessä olevassa tapauksessa työntekijät A ja B olivat työnantajalleen ilmoittaneet irtisanoutumisestaan ja tämän jälkeen työsuhteen vielä kestäessä kopioineet työnantajan tiedostoja, joihin heillä sinällään oli työsuhteen aikana laillinen pääsy ja joita tietoja ainakin osittain he työtehtäviensä täyttämiseksi käyttivät tai tallensivat.

Käräjäoikeus ja hovioikeus: yritysvakoilua
Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n yritysvakoilusta. Käräjäoikeus katsoi, että kyse oli yrityssalaisuuksista ja kun kopioinnille ei ollut mitään työperäistä syytä, A:n ja B:n oli täytynyt ymmärtää, että kopiointi muistitikulle ei ollut sallittua. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että tietojen hankinta oli ollut oikeudetonta.

Käräjäoikeuden mukaan tietojen kopiointi ei voinut olla vahinko, koska kopiointi oli tietokantojen laajuuden vuoksi vienyt aikaa. A oli lisäksi tutkinut muistitikun sisältöä lopetettuaan työt, joten hän olisi viimeistään tässä vaiheessa poistanut vahingossa kopioimansa tiedostot, jollei hän olisi aikonut hyödyntää niitä myöhemmin. Mainitut seikat muodostivat kokonaisuuden, jonka perusteella ei jäänyt epäilystä siitä, että kopioinnin tarkoituksena ei olisi ollut tarkoitus käyttää yrityssalaisuuksia omaksi hyödyksi uuden työnantajan palveluksessa.

Työntekijät eivät käytännössä ehtineet hyödyntää kopioimaansa aineistoa uuden työnantajan palveluksessa. Aineisto takavarikoitiin heiltä jo ennen uusien työsuhteiden alkamista. Vaikka hankittujen tietojen käyttäminen jäi toteutumatta, katsoi käräjäoikeus tekijöiden kuitenkin jo tuohon hetkeen mennessä menetelleen yritysvakoilusäännöksessä tarkoitetulla tavalla.

Hovioikeus katsoi puolestaan, että vaikka tietojen laajamittainenkaan kopiointi ei ollut kiellettyä, A:lla ja B:llä ei työtehtäviensä vuoksi ollut tarvetta tietojen kopioimiseen siinä laajuudessa kuin he olivat tehneet. Kopioinnit olivat lisäksi tapahtuneet ajankohtana, jolloin A ja B olivat jo päättäneet vaihtaa työpaikkaa ja vain vähän ennen kuin he olivat irtisanoutuneet Y Oy:stä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

KKO:n ratkaisu ― kyseessä yritys
KKO otti asian tutkittavakseen ja kiinnitti huomiota siihen, että parinkymmenen tiedostojen käyttöä ja myös niiden tallentamista. Näillä perustein KKO katsoi, ettei yritysvakoilua koskevaa säännöstä (tietojen oikeudeton hankkiminen) lähtökohtaisesti tule ulottaa työntekijän sellaiseen tietojen hankkimiseen, joka tapahtuu työntekijän työhön kuuluvien tiedonhankkimisoikeuksien rajoissa.

KKO katsoi, että A ja B olivat kopioineet tietoja laajemmin kuin heidän tehtävänsä vuoksi olisi ollut tarpeellista tai tarkoituksenmukaista. Tämä seikka yhdistettynä kopioimisen ajankohtaan viittasi siihen, että kopiointivaiheessa A:lla ja B:llä on ollut tarkoitus kerätä tietoja tulevan työpaikanvaihdoksen johdosta.

Jutun lopputuloksen osalta on huomionarvoista, ettei yritysvakoilusäännös tullut sovellettavaksi tilanteessa, joissa työntekijä on työsuhteen vielä kestäessä kopioinut aineistoa, johon hänellä sinällään on laillisesti työssään ollut pääsy. Vaikka osa kopioidusta aineistosta oli sellaista, ettei sen kopioimiselle ollut työstä johtuvaa perustetta, ei kopiointi ollut yritysvakoilusäännöksen tarkoittamalla tavalla oikeudetonta. Oikeudettomuus edellyttäisi, että pääsy aineistoon on rajoitettu taikka kopiointi on erikseen kielletty.

Aiempi tulkinta rikoksen yrityksen täyttymisestä ei ollut näin "ankara". Aiempaa lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä voitaisiin tuomita esimerkiksi silloin, kun palvelussuhdetta lopettamassa oleva työntekijä olisi kerännyt haltuunsa yrityssalaisuuksia koskevaa materiaalia ja tarjonnut sitä tulevalle työnantajalle (HE 53/2002 vp s. 32).

KKO:n ennakkopäätös korostaa sitä, että tiedon merkitys on nykypäivän työnteossa suuri ja nyt tällä ratkaisulla on rangaistavan menettelyn rajaa siirretty aiempaa varhaisempaan vaiheeseen. Tietojen kopiointi voi olla rangaistavaa, jos menettelyllä aiheutuu vaara siitä, että tietoja ilmaistaan tai käytetään, vaikkei näin olisi tosiasiassa vielä tapahtunut. Tarkasteluun vaikuttaa yhteys työpaikan vaihdokseen sekä ajallisesti että tietojen hyödynnettävyyden kannalta.

Tatu Kulmala

Päivitetty 7.10.2016