Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Velkojan vakuudet ja velallisen konkurssi

Velkojien saatavien turvana olevat vakuudet voidaan jakaa karkeasti omistukseen perustuviin vakuuksiin sekä omaisuuteen kohdistuviin panttioikeuksiin. Arvioitaessa velkojan asemaa velallisen konkurssissa on omistukseen perustuvien vakuuksien osalta kysymys käytännössä siitä, kuuluuko vakuuden kohteena ollut omaisuus konkurssipesään vai ei, kun taas panttiomaisuuden osalta omaisuuden kuuluminen konkurssipesään on selvää ja velkojan intressissä on tietää, mitä omaisuudelle konkurssimenettelyssä tapahtuu.

Omistuksenpidätys- ja takaisinottoehto

Omistuksenpidätysehto toimii vakuutena tavallisesti siten, että kauppakirjaan tai esimerkiksi osamaksusopimukseen kirjatun ehdon perusteella omistusoikeus siirtyy ostajalle vasta kauppahinnan maksun tapahduttua. Takaisinottoehdolla taas tarkoitetaan sitä, että omistusoikeus palautuu kauppakirjaan otetun ehdon mukaisesti myyjälle, jos esimerkiksi kauppahinta jää sovitussa määräajassa maksamatta. Pääsääntö on, että omaisuus, johon myyjällä on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehto, ei kuulu konkurssipesään, vaan konkurssipesän on palautettava kyseinen omaisuus myyjälle.

Konkurssilain 5 luvun 7 §:n 2 momentissa on säännös tilanteista, joissa omistuksenpidätys- ja takaisinottoehto on pääsäännöstä poiketen tehoton konkurssipesää kohtaan. Kyseinen ehto on tehoton, jos:

  • ehdosta on sovittu vasta sen jälkeen, kun omaisuuden hallinta on siirtynyt velalliselle;
  • velallisella on oikeus luovuttaa omaisuus edelleen;
  • velallisella on oikeus liittää omaisuus muuhun omaisuuteen siten, että liitettyjen kohteiden välille syntyy ainesosa- tai tarpeistosuhde;
  • velallisella on muutoin oikeus määrätä omaisuudestaan omistajan tavoin

Poikkeussäännös johtaa käytännössä siihen, että mikäli konkurssiin mennyt yritys on ostanut vaihto-omaisuutta omistuksenpidätysehdoin, omistuksenpidätysehto ei sido konkurssipesää, vaan omaisuus jää pesälle. Toinen käytännössä yleinen tilanne, jossa omistuksenpidätysehto ei sido konkurssipesää, on se, että velallisyrityksellä on oikeus liittää omistuksenpidätyksellä hankittu omaisuus esimerkiksi jonkin rakennuksen tai koneen osaksi. Tässäkin tilanteessa omaisuus jää konkurssipesälle. Velkojan on hyvä tiedostaa myös se, että omistuksenpidätyksen tehottomuuden aiheuttaa jo se, että velallisella olisi oikeus luovuttaa kohde edelleen tai liittää se johonkin muuhun omaisuuteen, edelleen luovuttamisen tai liittämisen ei ole tarvinnut tapahtua ennen konkurssin alkamista.

Velkojan aktiivisuudella on kuitenkin siinä mielessä merkitystä, että mikäli velkoja on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehtoon nojautuen ennen konkurssin alkamista saanut omaisuuden laillisesti takaisin hallintaansa, konkurssipesä ei oikeuskäytännön mukaan voi jälkikäteen vedota siihen, että konkurssitilanteessa ehto ei olisi ollut tehokas. Jos esimerkiksi tavarantoimittaja saa tiedon asiakastaan uhkaavasta konkurssista, tavarantoimittajan kannattaa siis pyrkiä asiakkaansa kanssa sopimukseen omaisuuden palauttamisesta. Oikeuskäytännössä on tullut esille myös tilanne, jossa velkoja esitti maksun laiminlyömisen vuoksi omaisuuden palauttamisvaatimuksen, mutta velallinen kieltäytyi palauttamisesta, minkä jälkeen velkoja kielsi omaisuuden edelleen myynnin. Korkein oikeus katsoi, ettei edelleen myyntiä koskeva kielto sitonut konkurssipesää, koska kysymyksessä oli jälleenmyytäväksi tarkoitettu omaisuus. Omaisuus jäi siten konkurssipesään.

Velkojan kannalta on tärkeää muistaa, että asiakkaalle osoitettuun laskuun kirjattu maininta omistusoikeuden säilymisestä myyjällä kauppahinnan maksuun saakka ei yleensä ole ainakaan yksinään riittävä näyttö siitä, että omistusoikeuden pidättämisestä olisi asiakasta sitovasti sovittu. Näyttövaikeuksien välttämiseksi maininta omistusoikeuden pidättämisestä tulee kirjata osapuolten väliseen sopimukseen, tai mikäli varsinaista kirjallista sopimusta ei ole, joka tapauksessa sellaiseen asiakirjaan, jonka sisällön ostaja kirjallisesti vahvistaa hyväksyvänsä.

Saatavan vakuudeksi saadut panttioikeudet

Velkojalla voi olla saatavansa panttina yrityskiinnitys, kiinnitys kiinteistöön tai eri kuljetusvälineisiin, irtain pantti tai noteerattu arvopaperi. Pantattu omaisuus kuuluu muun omaisuuden tavoin konkurssipesään ja lähtökohtaisesti omaisuuden hallinta ja hoito ovat konkurssissa pesänhoitajan vastuulla.

Vakuusmuodot eroavat konkurssitilanteessa toisistaan olennaisimmin sen osalta, että yrityskiinnityksen kohteena oleva omaisuus myydään samalla tavoin kuin mikä tahansa muu konkurssipesään kuuluva omaisuus ja vakuuden taloudellinen merkitys tulee huomioon otetuksi sitä kautta, että yrityskiinnitys tuottaa etuoikeuden konkurssipesästä maksettavia jako-osuuksia määrättäessä. Yrityskiinnityksenalaisen omaisuuden arvosta puolet jaetaan yrityskiinnityksen haltijoille ja puolet tavallisten velkojien kesken saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa. Kun jäljempänä käsitellään pantatun omaisuuden hoitoa ja myyntiä, tällä tarkoitetaan sellaista omaisuutta, jota rasittaa muu vakuus kuin yrityskiinnitys.

Konkurssipesän hoidossa pyritään käytännössä siihen, että pesänhoitaja ja panttivelkoja sopivat mahdollisimman pikaisesti konkurssin alkamisen jälkeen siitä, kuka vastaa panttiomaisuuden hoidosta ja sen kustannuksista. Jossakin vaiheessa konkurssimenettelyä pyritään sopimaan myös panttiomaisuuden myyntiin liittyvistä menettelytavoista. Pantatunkin omaisuuden myynnin sovitaan usein jäävän konkurssipesälle. Myynnin toteuduttua konkurssipesällä on oikeus saada myyntihinnasta korvaus panttiomaisuuden hoidosta ja myynnistä pesälle aiheutuneista välttämättömistä kustannuksista heti myynti- ja täytäntöönpanokulujen jälkeen.

Vaikka konkurssipesä suorittaa usein myös pantatun omaisuuden realisoinnin, lähtökohta on konkurssilainkin mukaan kuitenkin se, että panttivelkoja realisoi panttiomaisuuden ja konkurssipesällä on oikeus myydä pantattua omaisuutta vain panttivelkojan suostumuksella tai poikkeuksellisesti tuomioistuimen myöntämän luvan nojalla. Mikäli myynnistä huolehtii panttivelkoja, sen on otettava huomioon konkurssipesän edut panttia myytäessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että panttivelkoja ei saa tehdä selvästi alihintaista kauppaa. Mahdollisessa ristiriitatilanteessa konkurssipesällä on oikeus kieltää panttiomaisuuden myyminen. Kielto voidaan määrätä enintään kerran ja enintään kahden kuukauden ajaksi. Konkurssilain mukaiset rajoitukset panttivelkojan oikeuksiin pantin realisoimisessa eivät koske julkisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopapereiden realisointia.

Käytännön pesänhoidossa panttivelkojien ja konkurssipesän intressit ovat varsin harvoin sillä tavoin ristiriitaisia, etteikö pantatun omaisuuden hoidosta ja realisoinnista pystyttäisi sopimaan.

Takavuosina konkurssipesien ja panttivelkojien välillä oli erimielisyyksiä siitä, kuuluuko pantatun omaisuuden tuotto konkurssin ajalta panttivelkojalle vai konkurssipesälle. Viimeistään uuden konkurssilain voimaantulon jälkeen asia on selkiintynyt. Pantatun omaisuuden nettotuotto (esimerkiksi vuokratulot yhtiövastikkeella ym. kuluilla vähennettynä) kuuluu konkurssin ajalta panttivelkojalle.

Matti Kökkö

Lisätty 19.2.2013