2.10.2023

Käyttökelpoisia testamenttimääräyksiä

Testamentti asiakirjana on tuttu, mutta yhtä selvää ei liene se, mitä kaikkea testamentilla voi määrätä – siis sen lisäksi, että määrää kenelle omaisuus menee. Testamentissa voi antaa erilaisia määräyksiä ja ohjeita omaisuuteen ja sen hoitoon liittyen. Seuraavassa esimerkkejä muutamista sellaisista, joita ei ehkä ole tullut ajatelleeksi.

Testamentilla voi määrätä esim. rahaa tietylle yhdistykselle, mutta määräystä voi myös tarkentaa mainitsemalla, mihin raha on nimenomaan käytettävä: ”Määrään, että omaisuudestani on ensin menevä 10.000 euroa Yhdistys ry:lle käytettäväksi lasten päiväkerhotoimintaan.”

Yleisesti tiedossa on, että testamentilla voi estää omaisuuden siirtymisen ns. suvun ulkopuolelle. Ts. testamentilla voi määrätä, ettei lasten aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen. Estettä ei kuitenkaan ole myöskään sille, että vastaavanlaisella määräyksellä estetään omaisuuden siirtyminen lesken mahdolliselle uudelle puolisolle: ”Mikäli jälkeenjäänyt puoliso vihitään uuteen avioliittoon, ei hänen aviopuolisollaan ole avio-oikeutta siihen omaisuuteen, minkä jälkeenjäänyt on tällä testamentilla saanut eikä sellaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen tai omaisuuden tuottoon.”

Aviopuoliso ei peri, jos perittävällä on lapsia. Aviopuolison asema on kuitenkin tiettyyn rajaan saakka turvattu laissa olevin määräyksin (esim. leski saa jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin). Aina tämä ei kuitenkaan tuo riittävää turvaa ja siksi leskelle voi määrätä varoja elämiseen: ”Ensin kuolleen omaisuutta on kuolinhetken arvoon arvostettuna vähintään 100.000 euron arvosta sijoitettava sellaisella tavalla, että se tuottaa leskelle vuosittain rahana nostettavissa olevan käyvän tuoton.” Tämä koskee nimenomaan aviopuolisoa. Koska avopuoliso ei peri missään tapauksessa, on, jos hänen asemansa haluaa turvata, asiasta aina määrättävä testamentissa.

Perintövero tulee maksuun perukirjan perusteella – monesti tilanteessa, jossa perintöä ei vielä ole jaettu. Näin on usein siinä tavanomaisessa tilanteessa, jossa pesä jää jakamattomana eloonjääneen puolison haltuun. Jos perillisellä ei ole käteisvaroja perintöveron maksamiseen, hänen on verot maksaakseen myytävä omaisuuttaan, mikä voi tuntua kohtuuttomalta. Tämän vuoksi testamentilla voi luovuttaa rahaa perintöveron maksamiseen: ”Mikäli lapsemme tarvitsevat rahavaroja perintöverojen maksamiseksi, määräämme, että kuolinpesästä on jaettava lapsillemme rahavarat tähän tarkoitukseen. Mikäli kuolinpesässä ei ole rahavaroja, omaisuutta on realisoitava rahavarojen saamiseksi.”
Sekä alaikäisen että myös täysi-ikäisen, mutta vielä nuoren lapsen osalta vanhemmat saattavat haluta, ettei lapsi saa ”liikaa” varoja liian aikaisin. Testamentissa voi määrätä, että omaisuus siirtyy perilliselle vähitellen: ”Mikäli joku perillisistäni on kuollessani alaikäinen, tulee testamentin toimeenpanijan hoitaa perintöä ja sen tuottoa perillisen lukuun. Kuitenkin perinnönsaaja on 18 vuotta täytettyään oikeutettu saamaan omaisuuden vuotuisesta tuotosta puolet ja 21 vuotta täytettyään omaisuuden vuotuisen tuoton kokonaan vapaaseen hallintaansa. Koko perintöosuus luovutetaan perilliselle hänen täytettyään 25 vuotta.”

Edellisessä esimerkissä vilahti termi testamentin toimeenpanija. Toimeenpanija on eräänlainen testamentintekijän luottomies. Yleensä toimeenpanijaa ei tarvita, mutta jos testamentissa on esimerkiksi edellisen kaltaisia määräyksiä, voi olla hyvä, että joku puolueeton taho hoitaa tällaiset toimet. Kun toimeenpanija määrätään, määräys on usein varsin yksinkertainen: ”Määrään testamenttini toimeenpanijaksi A:n.” Tällöin toimeenpanijan toimivalta on varsin laaja. Hänen tehtävänsä on saattaa kuolinpesä jakokuntoon. Tehtäviin kuuluu myös testamentilla määrätyn omaisuuden luovuttaminen saajalle sekä juuri em. kaltaiset omaisuuden asteittaiseen luovuttamiseen liittyvät toimet.
Raha aiheuttaa valitettavasti joskus riitoja perillisten kesken. Riitoja ei voi etukäteen täysin estää, mutta sopivilla määräyksillä riitahalua voi ainakin pyrkiä hillitsemään. Oletettavaa on, että seuraava määräys saa perillisen ainakin miettimään, ottaako koko perintöosuutensa vai vain puolet (=lakiosa) siitä: ”Mikäli joku rintaperillisistäni riitauttaa tämän testamentin osaksikaan, hän saa omaisuudestani vain lakiosansa.”

Usein keskinäisissä testamenteissa on toive siitä, että kuolinpesä jäisi kokonaan jakamatta lesken elinaikana. Usein toivetta noudatetaan. Kyse on oikeudellisessa mielessä kuitenkin vain toiveesta, joka ei estä rintaperillisen lakiosavaatimusta tai vaatimusta perinnön jakamisesta. Jos epäilee, että rintaperillinen esittäisi tällaisen vaatimuksen, toiveen toteutumista voi tehostaa pienellä lisämääräyksellä. Oletettavaa on, että määräys jarruttaa rahanhimoisen perillisen kiirettä: ”Jos joku lakiosaperillisistä vaatii lakiosaansa ensiksi kuolleen jälkeen, hän saa viimeksi kuolleen jälkeenkin ainoastaan lakiosan verran omaisuutta.”

Jos lähisukulaisia ei ole, voi hautajaisjärjestelyt osoittaa jollekin tuttavalle. Oletan, että seuraavalla pienellä lisäehdolla saa varmistettua, että hautajaiset asiallisesti myös järjestetään: ”X saa kaiken omaisuuteni täysin omistusoikeuksin ehdolla, että hän huolehtii minun hautauksestani ja vaatimattoman hautajaistilaisuuden järjestämisestä.” Näissä tilanteissa voi olla hyvä määrätä em. testamentin toimeenpanija varmistamaan ehdon toteutuminen ja omaisuuden siirtäminen testamentin saajalle.

Juha Auvinen

asianajaja