21.2.2024

Maallikon väärinymmärrys oikeudenkäyntimenettelyssä

Helsingin hovioikeus on 10.1.2024 antanut ratkaisun, jossa on pohdittu, mikä merkitys on annettava sille, että maallikko oli omassa asiassaan ymmärtänyt käräjäoikeuden päätöksen muutoksenhakuohjeet väärin ja oli myöhästynyt tyytymättömyyden ilmoituksessa sillä seurauksella, että tyytymättömyyden ilmoitus hylättiin liian myöhään tehtynä. Ko. maallikko A oli kannellut asiasta hovioikeudelle esittäen, että ymmärsi valitusajan olevan 30 päivää, eikä ollut ehtinyt ilmoittaa tyytymättömyyttä seitsemän päivän kuluessa läheisensä tuolloin akuuttien terveysongelmien vuoksi.

Hovioikeus totesi, että kantelu tuli hylätä, koska riidattomasti tyytymättömyyden ilmoitusta ei ollut toimitettu määräajassa. Hylkäämiselle oli siten peruste.

Asia tutkittiin hovioikeudessa samassa yhteydessä kuitenkin myös hakemuksena menetetyn määräajan palauttamiseksi. Laki sallii menetetyn määräajan palauttamisen tilanteessa, jossa tyytymättömyyden ilmoittamisen toimittamiselle määräajassa on ollut laillinen este tai jos määräajan palauttamista koskevan hakemuksen tueksi esitetään erittäin painavia syitä.

Erittäin painaviksi syiksi, joiden perusteella määräaika voisi olla palautettavissa, katsotaan tilanteet, joissa asianosainen ei ilman omaa syytään ole voinut noudattaa määräaikaa. Syynä voi olla esim. jokin asianosaisen ennakoimaton este, mutta joissakin tapauksissa myös sellainen erehdys tai tiedon puute, jota ei voida pitää asianosaisen vikana.

Kyse oli siitä, täyttivätkö maallikko A:n esittämät perusteet erittäin painavin syiden määritelmän. A oli vedonnut erehdykseensä ymmärtäessään valitusajan olevan 30 päivää. Hovioikeuden saaman selvityksen mukaan käräjäoikeuden päätös muutoksenhakuohjauksineen ja -ohjeineen oli kuitenkin lähetetty maallikko A:n pyynnön mukaisesti hänen sähköpostiosoitteeseensa. Lähetetystä muutoksenhakuohjauksesta ilmeni kiistattomasti, että tyytymättömyyttä päätökseen tuli ilmoittaa viimeistään seitsemäntenä päivänä kello 16.15 mennessä siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu annettiin. A:ta oli siten selvästi ohjeistettu sekä ilmoittamaan tyytymättömyyttä että valittamaan käräjäoikeuden päätöksestä. Yksistään sitä seikkaa, että maallikko A oli mahdollisesti ymmärtänyt ohjeet väärin, ei pidetty erittäin painavana syynä palauttaa määräaika tyytymättömyyden ilmoittamista varten. Edelleen A oli vedonnut siihen, ettei hän ollut ehtinyt reagoida asiaan seitsemässä päivässä läheisensä terveyshuolien vuoksi. Hovioikeus katsoi, ettei myöskään tätä voitu pitää edellä sanotun lainkohdan tarkoittamana erittäin painavana syynä määräajan palauttamiselle. Määräaikaa ei palautettu.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että asiantuntevan oikeudenkäyntiavustajan puoleen kääntyminen olisi voinut säästää asiassa monelta murheelta.

Petri Arnamo

osakas, asianajaja