2.10.2023

Miksi esi- tai aiesopimus?

Yrityskaupat ja -järjestelyt ovat tyypillisesti hankkeita, joita edeltää joko aie- tai esisopimus. Miksi näitä hankkeita ei voi tehdä niin, että laaditaan suoraan lopulliset asiakirjat? Myös muunlaiset hankkeet, jotka johtavat sopimuskokonaisuuteen tai toisinaan vain yhteen lopulliseen sopimukseen, aloitetaan aie- tai esisopimuksella.

Otan tarkasteluesimerkiksi yrityskaupan. Kun tuntemattomat osapuolet alkavat neuvotella, on erityisesti tietoja luovuttavan osapuolen, jota voidaan kutsua yleisnimityksellä myyjä, vaikeaa luovuttaa tietoja, ellei ole jonkinasteista varmuutta siitä, että tietoja ei luovuteta turhaan tai että tietoja ei käytetä väärin. Toisaalta sillä osapuolella, joka vastaanottaa tietoja ja jota voidaan selvyyden vuoksi kutsua ostajaksi, ei ole motivaatiota jatkaa keskusteluja kovin pitkään ja uhrata niihin omaa ja mahdollisesti asiantuntijoidensa aikaa, mikäli samanaikaisesti myyjä käy neuvotteluja usean kiinnostuneen ehdokkaan kanssa. Lopputuloksena saattaa olla se, että hanke ei kumminkaan puolin etene.

Sopimuksellinen yhteistoiminta
Yhtiöiden, joskus yksityistenkin henkilöiden välinen sopimussuhde saattaa sisältää useiden sopimusten kokonaisuuden, missä saattaa olla jonkinlainen raamisopimus ja sen alla useita erilaisiin toimintoihin liittyviä sopimuksia. Isoissa ja monimutkaisissa hankkeissa sopimusneuvottelut kestävät kuukausia, joskus enemmänkin, ja samoin tällaisten hankkeiden eteneminen vaarantuu, ellei edetä asteittain, mikä useimmiten tarkoittaa erilaisia välisopimuksia, joita voidaan kutsua esisopimuksiksi. Niissä sovitaan hankkeen jatkomenettelyistä aikatauluineen. Molemmat osapuolet sitoutuvat asteittain viemään hanketta eteenpäin, jotta kummallakin on realistinen käsitys ja luottamus siihen, että hanke todella etenee.

Esisopimus
Esisopimukselle ei ole määritelmää. Vaikka otsikko on esisopimus, sisältö voi vaihdella merkittävästikin. Sisältö ratkaisee, ei niinkään otsikko. Tyypillisiä esisopimuksen piirteitä ovat se, että osapuolet, joita voi olla kaksi tai useampia, sitoutuvat viemään jotakin asiaa eteenpäin.
Esisopimuksen laajuus voi vaihdella riippuen aihealueesta. Joskus tehdään hyvinkin yksityiskohtaisia sopimuksia, ääriesimerkkinä se, että esisopimus sisältää jo mallin lopulliseksi sopimukseksi, mutta varsinainen esisopimus on kuitenkin ehdollinen. Lopullinen sopimus toteutuu vasta, kun esisopimuksen kaikki ehdot täyttyvät, minkä jälkeen osapuolet sitoutuvat esisopimuksen sisälle rakennettuun lopulliseen sopimukseen.
Toisaalta esisopimus voi sisältää vain joitakin asioita, useimmiten kaikkein merkittävimpiä ja ratkaisevia asioita, joiden sopimisen jälkeen osapuolten on helpompi jatkaa kohti lopullisen hankkeen toteutumista. Sopimus ei kuitenkaan ole esisopimus, mikäli siinä ei ole minkäänlaista sitovuutta. Usein esisopimukseen rakennetaan myös sanktiojärjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että hankkeesta ilman perusteita vetäytyvä joutuu korvaamaan toiselle osapuolelle vetäytymisestä aiheutuvan vahingon, mikä useimmiten toteutetaan rahamääräisenä sopimussakkona. Syntyneen vahingon näyttäminen voi muutoin olla ylivoimaisen vaikeaa.

Aiesopimus
Jotkut hankkeet, tyypillisesti yrityskauppa, aloitetaan usein aiesopimuksella, missä ilmaistaan osapuolten tahto edetä neuvotteluissa. Yrityskaupan ostaja haluaa myyjien sitoutuvan siihen, että myyjä ei neuvottele muiden kanssa tästä hankkeesta, vaan ostajalla on yksin neuvotteluoikeus. Tämä on voimassa tietyn määräajan. Sekä aie- että esisopimus sisältävät säännönmukaisesti salassapitoehdon, jotta tietoja uskalletaan luovuttaa. Salassapito sanktioidaan usein, vaikka sen rikkomisesta kiinnijääminen onkin epätodennäköistä ja näyttäminen vaikeaa.
Myös aiesopimus voi sisältää samanlaisia elementtejä kuin esisopimus, ja siksi otsikolla ei ole niinkään merkitystä, vaan sisällöllä. Myyjä ei ole halukas luovuttamaan paljonkaan tietoja, mikäli sillä ei ole jonkinlaista varmuutta siitä, että toinen osapuoli on tosissaan viemässä hanketta eteenpäin. Sama tilanne koskee muitakin sopimuskokonaisuuksia kuin yrityskauppoja ja -järjestelyitä, esimerkiksi laajaa sopimusyhteistyötä.

Esisopimuksen rikkominen
Esisopimusta voidaan rikkoa siltä osin kuin siinä sovitut asiat ovat sitovia. Hyvä esisopimus sisältää seuraamukset sopimusrikkomuksista. Koska kuitenkin kyse on esisopimuksesta eikä lopullisesta sopimuksesta, kirjataan niihin aina myös sellaisia asioita, joiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen oikeuttaa vetäytymään lopullisen sopimuksen tai sopimuskokonaisuuden hyväksymisestä. Tuolloin kysymys ei ole sopimusrikkomus, vaan sopimus jää toteutumatta sallitusta syystä.
Aiesopimuksen kohdalla sitoutumisaste yleensä on merkittävästi pienempi ja nimensä mukaisesti se ilmentää pääasiassa osapuolten välistä tahtoa edetä kohti lopullista sopimusta. Siksi sen sitovuus yleensä on esisopimusta pienempi. Tilanteesta riippuu, minkä tyyppistä sopimusta tai sopimuskokonaisuutta tarvitaan ennen kuin lopullinen sopimus saadaan tehtyä.

Aie- vai esisopimus?
Mitä arvokkaammasta hankkeesta on kysymys, sitä varmemmin siinä käytetään asiantuntija-apua. Sopimusten laatiminen niin, että kaikki asiat tulee otettua huomioon, on ammattitaitoa vaativaa. Asiantuntijat pystyvät erottamaan, minkälaista sopimusta, aie- vai esisopimusta, kussakin tilanteessa on järkevää käyttää. Hankkeet poikkeavat sisällöltään niin paljon toisistaan, että yleisen neuvon antaminen on mahdotonta. Kussakin neuvottelutilanteessa edetään sen vaatimalla tavalla. Pienemmissä hankkeissa voidaan myös edetä suoraan lopullisiin sopimuksiin.

Harri Lukander

asianajaja