21.2.2024

Miten turvata lesken asemaa jäämistösuunnittelun keinoin?

Moni haluaa eläessään varmistua siitä, että aviopuolison asema on taloudellisesti turvattua toisen puolison kuollessa. Suomessa ryhdyttiin 1900-luvulla turvaamaan lesken asemaa myös lainsäädäntöhankkein. Lakisääteisen suojan lisäksi puolisoiden on mahdollista elinaikanaan järjestellä varallisuussuhteitaan lesken asema huomioiden ja häntä suojaten erityisesti niissä tilanteissa, kun leski ei peri puolisoaan suoraan lain nojalla. Keskitynkin tässä niihin tilanteisiin, joissa perinnönjättäjällä oli aviopuolison lisäksi lapsia.

Ennen perinnönjakoa on avioliitossa olleen perinnönjättäjän aviovarallisuussuhde aviopuolisonsa kanssa purettava. Puhutaan osituksesta tai, mikäli aviopuolisoiden omaisuus oli avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, omaisuuden erottelusta. Omaisuuden erottelussa leski ja perinnönjättäjän kuolinpesä kumpikin pitävät oman omaisuutensa, eikä omaisuuksia tasata osituksen tavoin. Jos aviopuolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen, tulee aviopuolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus lähtökohtaisesti jaettavaksi tasan, jolloin varakkaampi puoliso luovuttaa toiselle tasinkoa.

Lesken lakisääteinen suoja
Siinä tapauksessa, että leski oli varakkaampi avioliiton osapuolista, suojaa leskeä hänen lakimääräinen oikeutensa olla osituksessa luovuttamatta tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille. Leski saa siten pitää oman omaisuutensa.
Osituksen tai omaisuuden erottelun jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa eloonjääneellä puolisolla on perintökaaren mukaan oikeus hallita koko perittävän jäämistöä jakamattomana, ellei joku ensin kuolleen rintaperillisistä esitä jakovaatimusta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu. Tämä lesken enimmäissuoja on heikko oikeus, sillä se väistyy välittömästi jakovaateella.

Jakovaatimuksen estämättä eloonjääneellä puolisolla on kuitenkin oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva eloonjääneen puolison kodiksi sopiva asunto siinä tapauksessa, ettei lesken omaan varallisuuteen ei tällaista asuntoa sisälly. Hallintaoikeutensa nojalla leski saa käyttää ja asuttaa asuntoa tai nauttia sen tuoton. Tämä lesken vähimmäissuoja on ehdoton. Edes rintaperillisten lakiosaoikeus ei mene lesken oikeuden edelle. Ainoastaan lesken varallisuuteen sisältyvä kodiksi sopiva asunto estää suojan saamisen. Lesken asumissuojassa on kyse lesken perusturvan turvaamisesta. Tavoitteena on turvata leskelle saavutetun asumistason säilyminen puolison kuoleman jälkeen. Eloonjääneellä puolisolla on aina oikeus pitää hallinnassaan myös puolisoiden yhteisessä kodissa oleva tavanomainen asuntoirtaimisto.

Lesken aseman turvaaminen jäämistösuunnittelun keinoin
Keskeisimpinä jäämistösuunnittelun välineinä ovat erilaiset testamenttimääräykset, puolisoiden elinaikana toteutettavat lahjoitukset, avioehto sekä henkivakuutukset.

Rintaperillisten lakiosaoikeus rajoittaa testamentintekijän testamenttausvaltaa. Testamentintekijä voi kuitenkin melko vapaasti päättää siitä, millaisia määräyksiä hänen testamenttinsa sisältää. Lesken suojan tarve määrittää sen, minkälainen oikeus leskelle on mielekästä testamentilla taata. Testamentattu omaisuus voidaan määrätä leskelle esimerkiksi omistusoikeudella, jolloin leski saa mahdollisimman laajan määräämisvallan omaisuuteen. Hallinta- ja käyttöoikeustestamentit ovat käyttökelpoisia silloin, kun leskelle halutaan taata oikeus käyttää omaisuutta ja nauttia sen tuotto, mutta halutaan turvata omaisuuden omistusoikeuden siirtyminen toisaalle. Hallinta- ja käyttöoikeustestamentilla on verohyötyjä suhteessa omistusoikeustestamenttiin, mutta lesken määräysvalta omaisuuteen jää huomattavasti kapeammaksi. Myös pelkkä tuotto-oikeustestamentti on mahdollinen.

Mikäli eloonjäänyt puoliso todella tarvitsee toisen puolison omaisuutta omistusoikeudella, voidaan lesken asemaa pyrkiä suojaamaan myös puolisoiden elinaikana tehdyillä lahjoituksilla. Lahjoitus on varmempi keino siirtää omaisuutta kuin testamentti. Se saattaa kuitenkin olla verotuksellisesti epäedullinen ratkaisu. Hallintaoikeudella saatu omaisuus on sitä vastoin leskelle verovapaata.

Myös avioehtosopimusta voidaan käyttää jäämistösuunnittelun välineenä. Avioehdon heikkous on se, että avioehtosopimukseen on mahdollista liittää vain rajoitetun tyyppisiä määräyksiä eivätkä puolisot pysty avioehtosopimuksin varmistamaan tietyn omaisuuden siirtymistä leskelle tai sen pysymistä kuolinpesässä. Määräyksiä miettiessä on syytä arvioida, miltä tilanne näyttää kumman tahansa aviopuolison kuollessa ensin. Parhaiten lesken taloudellista asemaa turvaa yksipuolinen avioehto, jolla ensin kuolleella puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään lesken omaisuuteen ja leskellä sen sijaan on säilytetty avio-oikeus ensin kuolleen puolison omaisuuteen. Osituksessa tasinkona saatu omaisuus on leskelle perintö- ja lahjaverovapaata. Jos puolisot eivät onnistu ennakoimaan sitä, kumpi puolisoista jää leskeksi, voi tilanne osituksessa olla epätoivottu.

Henkivakuutuksia otetaan tyypillisesti läheisten turvaksi. Kuolemanvaravakuutuskorvaus kuuluu pääsääntöisesti vakuutuksenottajan kuolinpesään, ellei vakuutuksenottaja ole antanut erillistä määräystä, kenelle vakuutuskorvaus on maksettava. Erityisesti vapaaehtoisilla henkivakuutuksilla voi itse usein määrittää suojan tarpeen suuruuden sekä henkilöpiirin. Edunsaajamääräykset määrittävät sen, kenelle henkivakuutuksen vakuutuskorvaus suoritetaan. Leskeä suojatakseen edunsaajaksi voidaan määrätä esimerkiksi puoliso, nimetty henkilö tai omaiset, jolloin edunsaajien henkilöpiiri määräytyy sen mukaan, jäikö vakuutetulta puoliso tai rintaperillisiä.

Rintaperilliset voivat esittää vaatimuksia perinnönjättäjän varallisuuden vähentymisestä, jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi ja perittävän suorittamat vakuutusmaksut eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa. Silloin tavoite lesken aseman turvaamisesta voikin jäädä saavuttamatta.

Jäämistösuunnittelun riskeistä
Jäämistösuunnittelussa on aina tunnistettava kussakin tilanteessa käsillä olevat veroriskit. Hallintaoikeus tiettyyn omaisuuteen joko lain, testamentin tai lahjakirjan nojalla sekä osituksessa saatava tasinko ovat saajilleen verovapaita.
Rintaperillisen lakiosaoikeus rajoittaa perinnönjättäjän määräämisvaltaa. Lakiosasuoja voi oikeuttaa rintaperillisen puuttumaan tiettyihin järjestelyihin esimerkiksi joko vaatimalla lakiosaansa, jolloin lakiosaa loukkaava testamentti väistyy tai vaatimalla tehtyjen luovutusten tai ylisuurten henkivakuutuskorvausten lukemista pesän varojen lisäykseksi.
Omaisuuden arvonmuutokset sekä puolisoiden lähtöjärjestys voivat aiheuttaa tilanteita, joihin aviopuolisot eivät olleet varautuneet. Elämän arvaamattomuus ei kuitenkaan ole peruste jättää asioita suunnittelematta.

Larissa Salo

juristi