21.2.2024

Omistuksenpidätys-ehdon sitovuudesta ostajayhtiön konkurssissa

Konkurssipesän pesänhoitaja joutuu melko usein tilanteeseen, jossa arvioitavana on omaisuuden konkurssiyhtiölle myyneen myyjän esittämän omistuksenpidätysehdon pätevyys.

Onko myyjällä oikeus vaatia velallis- eli konkurssiyhtiölle myymänsä tavara takaisin itselleen, koska tavaran kauppahinta on joko kokonaan tai osin maksamatta? Melko yleinen lopputulema on, että omistuksenpidätysehdoin myyty omaisuus jää ostajayhtiön konkurssipesään eikä ehto sidokaan konkurssipesää.

Mitä omistuksenpidätysehto tarkoittaa?
Kauppalain mukainen pääperiaate on, että myydyn omaisuuden omistusoikeus siirtyy ostajalle samalla kun hallinnan luovutus tapahtuu. Ostaja saa siis omaisuuden omistusoikeuden ja oikeuden määrätä siitä, vaikka kauppahinta olisikin vielä suorittamatta. Omistusoikeuden siirtymisestä on kuitenkin mahdollista sopia myyjän ja ostajan välillä toisin.

”Myyjä pidättää tavaran omistusoikeuden itsellään, kunnes koko kauppahinta on maksettu”. Tällainen myydyn tavaran tai muun omaisuuden laskussa oleva maininta tai muutoin kaupan osapuolten välillä sovittu myyntiehto on melko tavanomainen. Omistuksenpidätysehto tarkoittaa siis sitä, että omistusoikeus ei siirrykään ostajalle ennen kauppahinnan maksamista. Usein tällaisen ehdon tavoite on myös turvata myyjän asemaa ostajan mahdollisessa maksukyvyttömyystilanteessa. Omistuksenpidätys on siis eräänlainen vakuusjärjestely.

Omistuksenpidätysehdon tehokkuus konkurssissa
Konkurssilain 5 luvun pääsäännön mukaan konkurssipesään kuuluu omaisuus, joka velallisella eli konkurssiin asetetulla yhtiöllä on konkurssin alkaessa ja jonka velallinen saa ennen konkurssin päättymistä. Sen sijaan konkurssipesään ei kuulu velallisen hallinnassa oleva sivullisen omaisuus, joka voidaan erottaa velallisen omaisuudesta. Mainittu koskee myös irtainta omaisuutta, johon omaisuuden luovuttajalla eli myyjällä on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehtoon perustuva oikeus.

Konkurssilain 5 luvun 7 §:n mukaan tällainen ehto on kuitenkin konkurssipesää kohtaan tehoton, jos

  1. omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdosta on sovittu vasta sen jälkeen, kun omaisuuden hallinta on luovutussopimuksen perusteella siirtynyt velalliselle eli ostajalle; tai
  2. velallisella eli ostajalla on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdosta huolimatta oikeus
    • luovuttaa omaisuus edelleen,
    • liittää se muuhun omaisuuteen tai
    • muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin.

Miten ehdosta tulisi sopia?
Jotta myyjän omistuksenpidätysoikeus tulisi mahdollisimman hyvin turvatuksi myös ostajan maksukyvyttömyystilanteessa, tulee tällaisesta ehdosta sopia selvästi ja riittävän yksityiskohtaisesti samaan aikaan, kuin kaupan muistakin ehdoista sovitaan. Sopimus tulee tehdä ennen omaisuuden luovuttamista ostajalle. Toisin sanoen myyjä ei voi jälkikäteen ilmoittaa pidättävänsä omistuksen, jos tällaisesta ei ollut kaupanteon yhteydessä sovittu. Ehto tulisi ehdottoman mielellään sopia aina myös kirjallisesti.

Omistuksenpidätyksestä ei voi määrätä yksipuolisesti. Myöskään pelkkä myyntilaskuun tehty merkintä omistuksen pidättämisestä myyjällä kauppahinnan maksua vastaan ei ole tehokas konkurssitilanteessa. Myöskään pelkkä maininta asiasta yleisissä ehdoissa ei useinkaan riitä.

Myyjän ja ostajan välisessä sopimuksessa on suositeltavaa sopia nimenomaisesti esimerkiksi siitä, että ostaja ei saa käyttää myytyä omaisuutta ennen kauppahinnan maksamista tai liittää sitä muuhun omaisuuteen. Suositeltavaa on sopia myös siitä, että ostajalla ei ennen kauppahinnan maksamista ole oikeutta luovuttaa omaisuutta edelleen tai muutoin määrätä siitä omistajan tavoin vaikkapa panttaamalla omaisuutta. Sopia voidaan myös esimerkiksi siitä, kuinka ostajan tulee säilyttää myyty omaisuus erillään ostajan muusta omaisuudesta sekoittumisen estämiseksi.

Ehto käytännössä
Ehto suojaa kohtuullisesti myyjää silloin, kun myytävä esine on selkeästi käyttöomaisuutta ja jää siten ostajan omaan käyttöön. Sen sijaan on hyvin todennäköistä, ettei omistuksenpidätysehto päde silloin, jos kyse on edelleen myytävistä tai luovutettavista tuotteista. Erityisesti myydyn vaihto-omaisuuden tai esimerkiksi rakennustarvikkeiden ja toisiinsa liitettävien esineiden suoja on varsin heikko maksukyvyttömyystilanteissa. Myyty vaihto-omaisuus sekoittuu helposti velallisen muuhun omaisuuteen eikä useinkaan ole sellainen lain vaatimalla tavalla riittävästi yksilöity objekti, joka olisi helposti erotettavissa velallisen muusta varallisuudesta. Oikeuskäytännössä on annettu merkitystä muun muassa esineen varastoinnille niin, että esine on selkeästi erotettavissa ostajan muusta omaisuudesta.

Jos myyty omaisuus on mahdollista liittää toiseen esineeseen ainesosa- ja/tai tarpeistosuhteeseen, myyjän omistuksenpidätysehto ei velallisen maksukyvyttömyystilanteessa ole tehokas. Tällöin myyjä on ikään kuin ottanut riskin siitä, että omaisuus ei enää ole tosiasiallisesti hänen käytettävissään saatavan turvaamiseksi. Osapuolten välisessä suhteessa ehto on sitova, mutta konkurssitilanteessa se on konkurssipesää ja velallisyhtiön muita velkojia kohtaan tehoton.

Ehto ei velallisen konkurssissa ole tehokas myöskään, jos velallisella on ehdosta huolimatta oikeus tosiasiallisesti myydä hallitsemansa omaisuus kolmannelle tai antaa se pantiksi. Kun ostajalla on jo luottoaikana tosiasiassa oikeus vapaasti disponoida kaupan kohteesta, ei omistuksenpidätysehdolla ole alun perinkään ollut esineoikeudellista sivullissitovuutta.
Erityisesti on huomattava, että suhteessa velkojiin merkitystä ei ole sillä, onko ostaja todella käyttänyt ehdon hänelle mahdollistavaa määräämisoikeutta ennen konkurssia. Ehdon sitomattomuuteen riittää, että ostajalla on luottoaikana oikeus luovutukseen, liittämiseen tai muuhun oikeudelliseen määräämiseen. Ehto ei siis sido konkurssipesää, vaikka ostaja ei vielä olisikaan tällaiseen toimeen ryhtynyt ennen konkurssin alkamista.

Lyhyesti yrityssaneerauksesta
Maksukyvyttömyysmenettelyistä toisessa, eli yrityssaneerauksessa, vakuusvelat asetetaan muita saneerausvelkoja parempaan asemaan. Vakuusvelkojalla on siten etusija suhteessa vakuudettomiin velkojiin, aivan kuten konkurssissakin.
Jotta omistuksenpidätyksellä turvattu velka katsottaisiin yrityssaneerauksessa vakuusvelaksi, omistuksenpidätyksen on oltava sivullissitova. Yrityksen saneerauksesta annettu laki ei sisällä säännöksiä niistä edellytyksistä, joilla omistuksenpidätysehto saavuttaa sivullissitovuuden. Konkurssilain säännöksiä ja edellä kerrottuja periaatteita omistuksenpidätys- ja takaisinottoehdosta on kuitenkin vakiintuneesti sovellettu myös yrityssaneerauksessa.