Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Ratkaisu kilpailukiellosta

Vastikään julkaistiin korkeimman oikeuden tuomio KKO:2014:50 kilpailukieltoasiassa. Robottitekniikkaan erikoistunut yritys, joka suunnitteli ja toimitti robottijärjestelmiä teollisuudelle Suomessa ja ulkomailla, oli solminut palveluksessaan olevan insinöörin kanssa työsopimuksessa neljän kuukauden mittaisen kilpailukiellon työsuhteen päättymisen jälkeen. Mainittu työntekijä teki robottijärjestelmiin liittyviä ohjelmointi-, suunnittelu- ja kehitystehtäviä ja oli lisäksi yhtiön palvelimen pääkäyttäjänä päässyt kaikkiin palvelimelle tallennettuihin yhtiön ja asiakkaiden teknisiin ja taloudellisiin tietoihin. Työntekijä irtisanoutui itse yhtiön palveluksesta ja siirtyi kilpailevaa toimintaa harjoittavan yrityksen palvelukseen.

Riideltäessä kilpailukiellon pätevyydestä alioikeus ja hovioikeus totesivat yhtiöllä olleen tarve suojata hallussaan olleita ammatti- ja liikesalaisuuksia ja velvoittivat työntekijän maksamaan kilpailukieltosopimuksessa todetun sopimussakon määrän. Korkein oikeus ratkaisussaan pohti edellytyksiä solmia kilpailukieltosopimus kyseisissä tehtävissä toimivan työntekijän kanssa. Oikeus toteaa yhtiön toiminnan kyseisen työsuhteen aikana keskittyneen etupäässä valmiista roboteista koottavien automaattijärjestelmien toimittamiseen. KKO katsoi, että yhtiön pääasiallisiin toimituksiin ei pääsääntöisesti liittynyt tuotekehitystoimintaa, jossa olisi sellaista tietoa tai osaamista, jota kilpailijoilla ei olisi yleisesti käytössä. Yhtiö oli kuitenkin näyttänyt, että sillä oli jossain määrin myös omaa tuotekehitystoimintaa johon liittyi liikesalaisuuksia. Tämän johdosta KKO katsoi, että yhtiön toiminnassa voi sinänsä olla sellaisia tehtäviä, joissa kilpailukieltosopimuksen käyttäminen voi olla hyväksyttävää.

Arvioitaessa työntekijän asemaa ja tehtäviä yhtiössä todettiin, että yleisesti ottaen on lähdettävä siitä, että työntekijän on oltava yrityksen organisaatiossa melko korkealla tasolla, jotta kilpailukieltosopimus soveltuisi. Lähtökohtana voidaan siten pitää sitä, että yleensä pelkästään suoritustyötä tekevän työntekijän työsopimuksessa ei tulisi sallia kilpailukieltolauseketta. Oikeudessa esitetyn selvityksen perusteella KKO arvioi, että työntekijällä ei hänen pääasiallisesti suorittamassaan ohjelmointityössä karttunut sellaista tietotaitoa ja teknistä osaamista, jonka suojaaminen olisi kilpailullisesti tärkeää, työntekijä ei osallistunut tarjousten tekemiseen tai niiden suunnitteluun, joten tätä kauttakaan hän ei saanut haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tietoa. Yhtiön oma tuotekehitys oli vähäistä, eikä työntekijän näytetty osallistuneen siihen merkittävässä määrin.

Työntekijä oli kuitenkin toiminut yhtiön tietojärjestelmän palvelimen pääkäyttäjänä. Tässä asemassa hänellä oli ollut pääsy yhtiön kaikkiin tietojärjestelmiin ja mm. tarjoustietoihin. Tätä kautta hän on voinut saada haltuunsa kilpailullisesti tärkeää ja suojattavaa tietoa. Tämä seikka puoltaisi kilpailukiellon sallittavuutta. Paitsi kilpailukieltosopimuksella yhtiö oli turvannut suojattavia tietoja myös salassapitosopimuksella. Työntekijän työsopimukseen oli liitetty velvollisuus työsuhteen jälkeenkin pitää salassa ja pidättyä käyttämästä hyväkseen niitä liike- ja ammattisalaisuuksia, jotka hän oli saanut tietoonsa työsuhteen aikana. Kiellon rikkomisesta oli työsopimuksessa sovittu erillinen sopimussakko. KKO painotti, että yrityssalaisuuden rikkominen on säädetty rangaistavaksi rikoslaissa, joten työntekijän palvelimen pääkäyttäjänä saamat tiedot ovat olleet suojattuina jo näidenkin uhkien perusteella. KKO katsoi siten, että vain vähäinen osa työntekijän tehtävistä oli ollut sellaista, joilta osin kilpailukiellolle olisi ollut perusteita. Työntekijän asema yhtiön palveluksessa oli ollut sellainen, ettei se puolla kilpailukiellon sallittavuutta. Siten KKO katsoi, ettei asiassa huomioon otettavia seikkoja punnittaessa kiellolle ole tässä tapauksessa riittäviä perusteita eikä kiellolle ole siten laissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä, minkä johdosta hovioikeuden tuomio kumottiin ja työnantajan kanne työntekijää vastaan hylättiin.

KKO:n arviossa oli erityisesti pohdittu yrityksen toimintaa ja työntekijän tehtäviä ja sitä kautta suojan tarvetta vertailtaessa tehtäviä kilpailijoiden toimintaan. Myös siihen seikkaan kiinnitettiin huomiota, voitiinko yhtiön liikesalaisuuksien suojaamista turvata riittävässä määrin esimerkiksi salassapitosopimuksilla. Erikseen on todettu, että kilpailunrajoittamisaikomus ei ole hyväksyttävä syy kilpailukieltosopimukselle. 

 

Lisätty 26.9.2014