Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Työaikalain kokonaisuudistus toi joustoa työajan sijoitteluun

Pitkään valmisteltu työaikalain kokonaisuudistus tulee vihdoin voimaan 1.1.2020. Uudistuksen tavoitteena on toisaalta ollut työntekijän työaikasuojelun toteuttaminen, mutta toisaalta myös yritysten tarkoituksenmukaisten työaikajärjestelyjen mahdollistaminen. Lopputulos on kompromissi, joka toisaalta tuo kaivattua joustoa työaikojen sijoitteluun, mutta toisaalta laajentaa lain soveltamisalaa aiempaan nähden. Tässä artikkelissa esitellään keskeisiä uudistuksia pääpiirteissään.

Työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät jatkossa vain tietyt laissa nimenomaisesti mainitut tehtävät sekä lisäksi työ, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä, mikäli tällaisen työntekijän työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja työntekijä siten voi itse päättää työajastaan. Pääasiallisesti siis ainoastaan ylin johto ja sellaiset johtavissa asiantuntijatehtävissä toimivat, jotka tosiasiallisesti voivat vaikuttaa työaikansa pituuteen ja sijoitteluun jäävät työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle. Myös kotona tehtävä työ tulee siten aiemmasta poiketen lain soveltamisalan piiriin.

Paikallista sopimista lisätään

Joustavuutta työajoista sopimiseen tuovat kuitenkin paikallisen sopimisen lisääminen mm. säännöllisen työajan enimmäispituuden ja työaikapankin osalta sekä liukuvan työajan raamien joustavoittaminen ja kokonaan uutena työaikamuotona ns. joustotyöaika.

Jatkossa työnantaja ja työntekijä saavat sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään kahdella tunnilla, jollei työssä sovellettavan työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta sopimista koskevista määräyksistä muuta johdu. Viikoittainen säännöllinen työaika saa kuitenkin tällöin olla enintään 48 tuntia ja sen tulee tasoittua enintään 40 tunniksi enintään neljän kuukauden ajanjakson aikana.

Liukuvan työajan ja työaikapankin käyttömahdollisuuksia lisätään

Liukuvaa työaikaa koskevia säännöksiä muutetaan niin, että jatkossa liukuvassa työajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika, joka saa olla enintään neljä tuntia, kun enimmäispituus on aiemmin ollut 3 tuntia. Seurantajakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten määrä enintään 20 tuntia. Työpäivä on myös mahdollista jatkossa pilkkoa osiin siten, että työntekijä esimerkiksi lopettaa työn iltapäivällä ja siirtyy kotiinsa jatkamaan työtä liukuman puitteissa.

Työaikalain uudistus mahdollistaa myös työaikapankkijärjestelystä sopimisen myös niillä työpaikoilla, joilla sovellettavassa työehtosopimuksessa ei ole mahdollisuutta sopia työaikapankista. Työehtosopimuksella ei siten enää jatkossa voida rajoittaa lakisääteisen työaikapankin käyttöä. Toisaalta jatkossakin voidaan sopia myös työehtosopimuksen mukaisesta työaikapankista, mikäli työehtosopimus sen mahdollistaa.

Lakisääteiseen työaikapankkiin voidaan siirtää lisä- ja ylityötunteja, liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja sekä lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi. Työaikapankkiin säästetty työaikakertymä ei saa kuitenkaan kalenterivuoden aikana kasvaa yli 180 tuntia eikä työaikapankin kokonaiskertymä ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää.

Joustotyöaika vapauttaa työajan sijoittelua

Uutena työaikamuotona työaikalakiin tulee ns. joustotyöaika. Käytännössä parhaiten asiantuntijatyöhön soveltuva joustotyöaika tarkoittaa sitä, että työnantaja ja työntekijä saavat työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia siitä, että vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisesta kiinteästä työajasta, ei kuitenkaan sen sijoittumisesta kello 23:n ja 06:n väliselle ajalle sekä sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen. Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Joustotyöaikaa koskeva sopimusehto voidaan irtisanoa päättymään kuluvaa tasoittumisjaksoa seuraavan jakson lopussa.