8.10.2013

Uudelleenneuvotteluehto

Ennakoivassa sopimisessa pyritään jo etukäteen selvittämään ja selventämään, mitä osapuolet todella haluavat sopia. Ennakoimalla erilaisten hallitsemattomien olosuhteiden muutosten aikaansaamat riskit voidaan jakaa jo etukäteen. Odottamattomien tilanteiden varalta voidaan luoda käyttäytymissääntöjä, kuten velvollisuus neuvotella uudelleen.

Vaikka liikesopimuksia varmasti uudelleenneuvotellaan ilman siihen velvoittavia sopimusehtoja (ns. ad hoc renegotiation), on osapuolten varmistettava asemansa nimenomaisella uudelleenneuvotteluehdolla. Uudelleenneuvotteluehto on syytä sisällyttää sopimukseen jo sen vuoksi, ettei monissa oikeusjärjestyksissä tunneta uudelleenneuvotteluvelvollisuutta.

Uudelleenneuvotteluvelvollisuus liittyy ennen muuta olosuhteisiin, joissa sopimuksen osapuolten välinen suhde on kohtuuttomasti muuttunut. Uudelleenneuvottelu-velvollisuudesta voidaan sopia esimerkiksi sen varalta, että toinen osapuoli saisi ennakoimatonta voittoa toisen kustannuksella.

Uudelleenneuvotteluvelvollisuusehtoa muotoiltaessa on kiinnitettävä huomio seuraaviin seikkoihin. Ensinnäkin on tarkasti ilmaistava se tapahtumajoukko, joka laukaisee uudelleenneuvotteluvelvollisuuden. On asetettava tarkat kriteerit, kuten tapahtuman ennakoimattomuus tai voittamattomuus. Tapahtumista voidaan laatia myös esimerkkilista. Toiseksi on tarkistettava, mitä sopimukseen soveltuvassa laissa säännellään välitystuomioistuimen muuttaman sopimuksen pätevyydestä. Kolmanneksi on ennakoitava ja määriteltävä ne kriteerit, joiden mukaan välitystuomioistuin viime kädessä voi muuttaa sopimusta.

Kun liikesopimukseen otetaan ehto uudelleenneuvottelusta, on pidettävä mielessä, että velvollisuus neuvotella ei ole sama asia kuin yksimielisyyden saavuttaminen saati sopimuksen muuttaminen olosuhteita vastaavaksi. On mahdollista, että vaikka osapuolet ryhtyisivätkin uudelleenneuvotteluihin, ratkaisua muuttuneista olosuhteista johtuvaan ongelmaan ei silti löydetä. Jos osapuoli haluaa välttää tuloksettomien neuvottelujen aiheuttaman umpikujan, on sopimusehtoon syytä lisätä määräys siitä, miten umpikujatilanteissa menetellään.

Käytännössä uudelleenneuvotteluehtoon tulisi liittää sanktioita umpikujatilanteiden varalta. Myös sanktion laukaiseva tapahtuma on kirjattava kristallinkirkkaasti liikesopimukseen. Sanktiostakaan ei ole hyötyä, jos osapuolet vain vaivoin pääsevät niihin vetoamaan.

Jos sopimukseen ei ole sisällytetty määräystä siltä varalta, että neuvotteluissa ei saavutetakaan ratkaisua, säilyy sopimus tuloksettomien neuvottelujen jälkeen entisen sisältöisenä. Näissä tapauksissa toinen sopijapuoli todennäköisesti pyrkisi edelleen sopimuksen muuttamiseen, jolloin hänen lähes ainoa mahdollisuutensa Suomen oikeusjärjestelmän piirissä on ajaa kannetta oikeustoimilain 36 §:n sovittelumahdollisuuden perusteella. Yrityksen kannalta tuomioistuinkäsittely aiheuttaa ainoastaan prosessin pitkittymisen, lisäkustannuksia, voimavarojen menetystä sekä lisää sopijapuolten yhteistyöhaluttomuutta tulevaisuudessa. Lisäksi sovitteluvaatimuksen esittäminen ei ole useinkaan yrityksille otollista, koska tuomioiden lopputuloksia on vaikea ennustaa.

Uudelleenneuvottelulausekkeessa on sovittava sopimuksen mukaisen olosuhdemuutoksen seurauksista. Ensimmäisenä seurauksena on yleensä sopijapuolten velvollisuus neuvotella keskenään uudesta tilanteesta ja pyrkiä näin molempia sopijapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Sopimuksessa on muistettava myös määrätä tästä ”välitilasta” eli ajasta, jolloin neuvotteluja käydään. Osapuolet voivat sopia, että suoritukset jatkuvat alkuperäisen sopimuksen mukaan tai että suoritukset keskeytyvät.

Takaporttina siltä varalta, että neuvottelut eivät johda toivottuun tulokseen, voidaan lausekkeessa sopia ainakin kahdesta eri seuraamuksesta. Ensinnäkin voidaan sopia, että neuvottelujen epäonnistuessa sopijapuolella on oikeus purkaa sopimus jäljellä olevien suoritusten osalta. Purkamisehtoa voidaan vielä tiukentaa erityisillä määräyksillä korvauksista. Purkamisehto voi kannustaa osapuolia yhteisen ratkaisun löytämisessä, jos sopimuksen jatkuvuus on molempien intressissä.

Toiseksi voidaan sopia, että neuvottelujen epäonnistuessa jokin kolmas osapuoli määrittelee uudestaan sopimuksen velvoitteet uusia olosuhteita vastaavaksi. On kuitenkin syytä varmistua siitä, että kyseinen menettely on sopimukseen sovellettavan lain sallima ja johtaa tosiasiallisesti toivottuun tulokseen

Uudelleenneuvotteluvelvollisuusehtoon on syytä liittää määräys siitä, miltä pohjalta sopimusta tullaan muokkaamaan. Toisin sanoen, mihin sopimusmuutoksilla pyritään. Objektiivinen lähtökohta tarkoittaa alkuperäisen sopimustasapainon saavuttamista ja subjektiivinen lähtökohta puolestaan kohtuus- ja oikeudenmukaisuusarviointia. Sopimuksen joustavuuden takaamiseksi on erityisen tärkeää, ettei uudelleenneuvotteluehtoa kytketä objektiiviseen arviointiin. Tällöin uusissa olosuhteissa jouduttaisiin katsomaan taaksepäin sen sijaan, että pyrittäisiin kiinnittämään huomio sopimuksen tulevaisuuteen.

Uudelleenneuvotteluvelvollisuus on oikein käytettynä hyödyllinen joustavuutta luova elementti liikesopimuksessa. Liikesopimuksen uudelleenneuvotteluehto, joka on muotoiltu epätäydellisesti, toisin sanoen ehdossa ei ole määritelty sanktioita tuloksettomien neuvottelujen varalta, on sen sijaan usein hampaaton ja vaikeasti tulkittavissa.

Krista Siro

osakas, asianajaja