17.10.2022

Vastuulausekkeet yrityskaupassa

Yrityskaupan toteutuessa kaupan osapuolet suorittavat toisilleen yrityskaupan keskeisimmät toimenpiteet, eli kaupan kohteen luovuttamisen ostajalle sekä kauppahinnan suorittamisen myyjälle. Nämä asiat valmistellaan ja neuvotellaan ennen kaupan toteuttamista ja pannaan täytäntöön kaupan toteuttamishetkellä, jolloin vetovastuu kaupan kohteesta yleensä siirtyy myyjältä ostajalle. Yrityskaupan vaikutukset eivät kuitenkaan pääty sen täytäntöönpanoon, vaan riippuen kaupan kokoluokasta ja tyypistä kaupan jälkeiset vastuut voivat seurata osapuolia vielä pitkään.

Yrityskaupan toteuttamiseen päädytään, kun osapuolet ovat riittävän yksimielisiä kaupan toteuttamisen ehdoista. Keskiössä on luonnollisesti se, että kaupan kohde vastaa laadultaan ja sisällöltään sitä, jonka siirtymisestä sovitulla kauppahinnalla on haluttu sopia. Kauppakirjan vastuulausekkeet ovat erityisen keskeisiä myyjän kannalta, sillä myyjä vastaa kaupan kohteen mahdollisista virheistä kaupan jälkeenkin. Vastuulausekkeissa voidaan sopia mm. myyjän vastuun ajallisesta ulottuvuudesta, enimmäisvastuusta, vähäpätöisten vastuiden poissulkemisesta eli vastuun laukeamisen alarajasta, reklamaatiovelvollisuudesta tai muista seikoista, jotka rajaavat myyjän vastuuta.

Due diligence ja vastuulausekkeet
Yrityskauppaa mahdollisesti edeltävässä due diligence -prosessissa ostaja voi havaita asioita, joilla on ostajalle erityisen suuri merkitys tai jotka ovat jääneet osittain tai kokonaan epäselviksi. Usein halutaan varmuuden vuoksi sopia myös riskeistä, joiden olemassaolosta ei välttämättä ole edes viitteitä. Tällainen voi olla vaikkapa kaupan kohteeseen liittyvän kiinteistön maaperän pilaantuminen, joka voi olla tapahtunut vuosikymmeniä aikaisemmin osapuolten tietämättä. Ympäristön ennallistamisvelvollisuus kuitenkin seuraa kiinteistön omistajaa tietoisuudesta huolimatta. Myös kaupan kohteeseen liittyvä verotus voi muuttua takautuvasti verolainsäädännössä määritetyn ajan, jos myyjä on hoitanut kaupan kohteeseen liittyvät veroasiat virheellisesti. Onkin melko tyypillistä, että tällaisessa tilanteessa ostaja haluaa vastuulausekkeen oikeudesta esittää vaatimuksia näistä asioista muita vastuita pidemmän ajan.

Due diligence -prosessissa ostajalle siirtyy huomattava määrä kaupan kohdetta koskevaa tietoa ja sen avulla ostaja voi varmistua, ettei se osta ns. sikaa säkissä. Tarkastuksessa ostajalle syntyvällä tietoisuudella on olennainen merkitys vastuun kannalta, sillä usein sovitaan, että ostaja ei saa virheenä vedota seikkaan, joka sille on selvinnyt – tai mahdollisesti olisi pitänyt selvitä – tarkastuksessa. Myös ostaja voi vakuuttaa kauppakirjassa, ettei sillä ole tietoa virhevastuusta kauppaa toteutettaessa.

Käytännössä myyjän vastuu toteutetaan ns. myyjien vakuutuksilla (Sellers’ representations and warranties) siten, että myyjät vakuuttavat kauppakirjaan kirjattavien, kaupan kohdetta käsittelevien toteamusten pitävän paikkansa kaupan täytäntöönpanohetkellä. Myyjä voi esimerkiksi vakuuttaa, että kaupan kohteen kirjanpito ja veroilmoitukset on huolehdittu asianmukaisesti ja kaikki maksettavaksi kuuluvat verot on ilmoitettu ja maksettu niiden eräpäivinä. Jos tällainen vakuutus sittemmin osoittautuisi virheelliseksi ja tästä seuraisi vahinkoa, olisi myyjä vastuussa.

Erityiset vastuulausekkeet ja ehdot
Erityiset toimialat tai kaupan kohteen arvon keskittyminen yksittäiseen asiaan – kuten esimerkiksi ohjelmistosovellukseen tai suojattuun tuotantometodiin – yleensä korostaa ostajan halua laatia täsmällinen ja kattava vastuulauseke juuri kyseistä asiaa koskien. Täsmällisillä vastuulausekkeilla voidaan myös suojata ostajaa sellaisilta riskeiltä, joiden osalta myyjä ei ole pystynyt antamaan riittävää etukäteisselvitystä.

Myös vastuiden jälkikäteinen selvittely voi olla työlästä. Siksi onkin usein tarkoituksenmukaista yhdessä sopia, että tietyn euromäärän alle jäävä yksittäinen vahinko tai sovitun summan alittava kokonaisvastuu ei vielä johda korvausvastuuseen, mutta sovitun rajan ylittävät vahingot korvataan täysimääräisesti. On myös tavanomaista sopia, että osapuolet eivät vastaa välillisistä vahingoista vaan vastuu koskee ainoastaan välittömiä vahinkoja.

Koska vahingosta johtuvan vahingon euromäärä voi olla huomattavan vaikea osoittaa, voidaan sopia sopimussakosta joidenkin riskien osalta. Tällöin ostajalla on ns. näyttötaakka ainoastaan vahingon tapahtumisesta ja seurauksena on sopimussakon suuruinen korvaus. Näitä vastuulausekkeita käytetään tyypillisesti salassapito- ja kilpailukieltoehtojen yhteydessä, koska niiden vastaisen toiminnan vahinko jää lähes aina tulkinnanvaraiseksi.

Vastuulausekkeiden sisältö ja kattavuus on aina tapauskohtaisten neuvotteluiden lopputulos. Esimerkiksi myyjän vastuun enimmäismäärä sovitaan usein kiinteänä euromääränä tai prosenttina kauppahinnasta. Se voi vaihdella hyvinkin paljon eikä varsinaista pääsääntöä tai vakiokäytäntöä ole. Olennainen seikka on vastuun euromäärän suhde ostajan riskipositioon. Myös kauppahinnan maksumekanismi vaikuttaa asiaan, sillä jälkikäteen maksettavaksi sovitut kauppahintaerät toimivat tavallaan myyjän vastuiden vakuutena, vaikka asiasta ei olisi nimenomaista sopimusehtoa. Usein näistä myös sovitaan.

Kohtuullisuuden näkökulmasta on asiallista sopia, että vain todelliset ja euromääräistä vahinkoa aiheuttavat virheet johtavat korvausvastuuseen. Tyypillisiä ovat siksi myös lausekkeet, joiden mukaan myyjän vastuusta vähennetään erät, jotka ostaja saa virheestä johtuvana vakuutuskorvauksena tai verotuksen oikaisuna.

Mikko Jalkanen

toimitusjohtaja, osakas, asianajaja