Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Artikkelit

Kun kaikki menee pieleen – hallitusvastuuta pahimmillaan

Pk-yrityksen hallituksessa pyydettyinä asiantuntijajäseninä ilman omistussuhdetta olleet A ja B tuomittiin ympäristön turmelemisesta sakkoihin, vaikka he eivät edes tienneet, että ympäristöä vahingoittavaa jätettä oli yhtiöstä päästetty vesistöön.

Näin todettiin korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:58.

Harvinainen rikosoikeudellinen vastuu
Ympäristön turmelemisrikoksesta voidaan tuomita vain, mikäli tekijä on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Juristi A ja ekonomi B oli pyydetty perunahiutaletehtaan hallitukseen. Yhtiöllä oli ympäristölupa vuodelta 2004. Syytteessä ja sittemmin tuomiossa todettu rikos oli tapahtunut aikavälillä 2004–2006. Yhtiön omistaja ja toimitusjohtaja olivat hakeneet ympäristöluvan, joka oli myönnetty vuonna 2004.

A ja B kyllä tiesivät luvan olemassaolon, mutta operatiivinen toiminta oli omistajan eli toimitusjohtajan vastuulla, ja A ja B katsoivat koulutuksensa ja ammattinsa puolesta olevansa vastuussa vain sentyyppisistä asioista, joista heillä oli tietoa ja taitoa. Toimitusjohtaja ei informoinut mistään ongelmista asian suhteen. A ja B tulivat tietoisiksi päästöistä vasta oikeusprosessin yhteydessä vuonna 2008. Tätä taustaa vasten tuntuu häkellyttävältä, että A ja B olisivat voineet toimia tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

A ja B eivät siis tienneet rikkomusten olemassaolosta, toimitusjohtaja ei informoinut heitä siitä lainkaan, mutta A ja B myöskään eivät olleet pyytäneet asiasta minkäänlaista selvitystä, vaan katsoivat työnjako-oletuksensa mukaisesti operatiivisen toiminnan kuuluvan yksinomaan toimitusjohtajan vastuulle.

Oikeusasteetkin eri mieltä
Pohjanmaan käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja katsoi, että A:lla ja B:llä ei ollut mahdollisuutta käytännössä valvoa ja vaikuttaa tehtaan toimintoihin. A:lla ja B:llä oli vain asiantuntijan rooli omilla osaamisalueillaan ja, koska toimitusjohtaja ei ollut antanut minkäänlaista tietoa asiasta, selonottomahdollisuudet olivat vähäiset tai olemattomat.

Vaasan hovioikeus puolestaan katsoi, että A ja B eivät voineet vapautua rikosoikeudellisesta vastuusta vain siksi, että he eivät tunteneet ympäristöluvan ehtoja eikä sitä, miten ehtoja käytännössä seurattiin. Hovioikeuden mukaan A:n ja B:n velvollisuus oli huolehtia siitä, että yhtiö hoiti ympäristökysymyksiä asianmukaisesti varsinkin, kun ympäristöluvalla oli ratkaiseva merkitys yhtiön toiminnalle. A ja B olivat laiminlyöneet selonotto- ja huolellisuusvelvollisuutensa, minkä vuoksi tuottamusta oli pidettävä törkeänä.

Korkein oikeus äänesti asiassa ja äänin 4–1 A ja B tuomittiin ympäristön turmelemisrikoksesta sakkorangaistuksiin. Ratkaisuun vaikuttivat vaarannettujen etujen tärkeys, loukkauksen todennäköisyys ja riskinoton tietoisuus. A ja B olivat KKO:n mukaan tietoisesti laiminlyöneet velvollisuutensa huolehtia siitä, että yhtiön toimintaan liittyvien ympäristökysymyksien järjestäminen ja muu organisoiminen otetaan käsiteltäväksi yhtiön hallituksessa. Myös työnjaon puuttuminen vaikutti asiaan.

Erimieltä ollut KKO:n jäsen olisi jättänyt A:n ja B:n tuomitsematta eli käräjäoikeuden lopputuloksen voimaan.

Selonottovelvollisuus korostuu
Kuten yllä olevasta ilmenee, asia on ollut äärimmäisen vaikea ratkaistavaksi ja korostaa osakeyhtiön hallituksen jäsenten laajaa selonottovelvollisuutta. Tietoisuuden puuttuminen ei auttanut, olisi pitänyt ottaa selkoa asiasta, josta A ja B eivät olleet tietoisia. Äärimmäisen tärkeää on tuolloin myös kirjata tällaiset asiat hallituksen pöytäkirjaan.

Kurjuuden huipentaa se, että hallituksen jäsenen vastuuvakuutus ei korvaa vahinkoa, joka on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. A:lla ja B:llä on siis kaiken huipuksi yhteisvastuullinen korvausvastuu toimitusjohtajan kanssa. Kun olen kertonut osakeyhtiön hallituksessa toimiville tai hallitustehtävää harkitseville tästä tapauksesta, on se herättänyt ansaittua kauhua. Kaikki todellakin meni pieleen.