Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Franchising-toiminnan aloittamiseen ja päättymiseen liittyviä kysymyksiä

Franchising käsitteenä
 
Franchisingilla tarkoitetaan kahden itsenäisen yrityksen välistä sopimukseen perustuvaa yhteistyötä, jossa franchising-antaja luovuttaa maksua vastaan sekä antamiensa ja valvomiensa ohjeiden mukaisesti liikeideansa tms. franchising-ottajalle/franchising-yrittäjälle.

Franchisingilla voidaan ymmärtää useaa erilaista toimintamallia:

  • Product Distribution Franchisingissa paikalliselle yritykselle eli franchising-yrittäjälle myönnetään oikeus myydä tiettyä tuotetta. Tämä toiminta tulee varsin lähelle lisensiointia.
  • Trade Name Franchisingissa tuotemerkin tultua tunnetuksi, franchising-yrittäjälle luovutetaan oikeus käyttää tuotemerkkiä tai -nimeä.
  • Business Format Franchisinglla tarkoitetaan kokonaisvaltaista ja tiivistä yhteistyötä, jossa koko liiketoimintamalli luovutetaan franchising-yrittäjän käyttöön.

Franchising on siis itsenäisten yritysten välistä sopimukseen perustuvaa yhteistyötä. Usein franchising-yritykset muodostavat ketjun siten, että franchising-antajan lisäksi ketjuun kuuluu useita paikallisyrittäjiä, joko koti- tai ulkomaisia. Saman ketjun yritykset saattavat kilpailla myös keskenään. Tätä kilpailua tosin pyritään usein minimoimaan. Franchising-toimintaan liittyy keskeisesti hyvä liikeidea tai testattu ja toimiva toimintakonsepti, joka on helposti kopioitavissa. Monesti liikeidean testaaminen tapahtuu ns. pilottiyrityksissä. On tärkeää huomata, että franchising-antaja omistaa konseptin ja kaikki siihen kuuluvat oikeudet, joihin franchising-yrittäjä saa käyttöoikeuden.
 
Franchising-toiminnan etuja
 
Franchising-toiminnasta on monesti etua franchising-yrittäjälle. Franchising-yrittäjä saa käyttöoikeuden esim. tunnettuun liike- tai tavaramerkkiin sekä saa käyttöönsä valmiin liiketoimintakonseptin. Tästä johtuen franchising-yrityksen aloittaminen tulee yleensä halvemmaksi verrattuna oman yrityksen aloittamiseen.

Erilaiset suuren ketjun edut ja tuki ovat franchising-yrittäjän apuna. Yrittäjä voi saada apua sekä franchising-antajalta että muilta ketjun jäseniltä. Franchising-yrittäjä saa erityisesti apua toiminnan alkaessa. Franchising-antaja mm. on apuna tilojen hankinnassa, varustuksessa ja sisustuksessa, vuokrasopimuksen tekemisessä sekä avajaisten järjestämisessä. Lisäksi franchising-antaja avustaa franchising-yrittäjää rahoitusneuvotteluissa, yhteistyösopimusten laatimisessa sekä muutoinkin yrityksen perustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Luonnollisesti franchising-antaja on velvollinen antamaan tulevalle yrittäjälle riittävän koulutuksen ennen toiminnan alkamista. Usein franchising-antajalla on myös ns. käsikirja taikka muuta kirjallista ohjeistusta toiminnan aloittamista sekä myöhempiä vaiheita varten.

Franchising-antaja on velvollinen auttamaan franchising-yrittäjää myös toiminnan aikana. Tähän kuuluu mm. jatkuva koulutus ja avustaminen markkinointi- ja myyntityössä sekä talousasioissa. Lisäksi franchising-antaja on velvollinen kehittämään toimintakonseptiaan jatkuvasti ja valvomaan sitä, että konsepti on kilpailukykyinen. Kehitys tapahtuu useasti yhteistyössä franchising-antajan ja franchising-yrittäjän välillä.
 
Franchising-toimintaan liittyviä velvollisuuksia
 
Franchising-yrittäjä ei ole ainoastaan saavana osapuolena, vaan hänelle kuuluu myös velvollisuuksia. Franchising-yrittäjä on velvollinen toimimaan franchising-antajan valvonnan alaisuudessa. Lisäksi yrittäjä maksaa franchising-antajalle maksuja, kuten kiinteän liittymismaksun sekä erilaisia jatkuvia maksuja, mm. yhteistyömaksun ja markkinointimaksun. Maksut voivat olla sidotut liikevaihtoon. Yrittäjä on myös velvollinen raportoimaan toiminnastaan franchising-antajalle, mutta saa toki tältä palautetta raportistaan ja toiminnastaan.

Haittana franchising-yrittäjän kannalta voidaan mainita se, että toimintaa on melko vaikeaa lopettaa kesken sopimuskauden. Yleensä sopimukset Suomessa tehdään 5 ― 20 vuodeksi tai ainakin niin pitkäksi aikaa, että alkuinvestointi saadaan kuoletettua.

Franchising-sopimukset ovat yleensä laajoja ja yksityiskohtaisia, ja sopimukset myös eroavat paljon toisistaan. Selkeä alaa koskeva lainsäädäntö puuttuu. Näin ollen toiminta pohjautuu sopimukseen ja yleiseen sopimusoikeuteen.
 
Franchising-sopimuksen syntyvaiheet
 
Sopimuksen syntyvaiheisiin liittyy useita ongelmatilanteita. Ennen varsinaisen sopimuksen allekirjoittamista on syytä tutkia, tarvitaanko esisopimusta tai erillistä salassapitosopimusta. Yleensä jälkimmäinen sopimustyyppi on tarpeellinen. Erittäin tärkeä kysymys on se, onko tavaramerkit ja muut tunnukset suojattu riittävän tehokkaasti. Lisäksi on syytä tutkia, onko käsikirja kunnossa. Käsikirjan tulisi sisältää ainakin ne asiat, joihin sopimuksessa on viitattu.

Käytännöllistä olisi tehdä sellainen sopimus, joka soveltuu kaikille yrittäjille. Mikäli tulkintakiistoja syntyy, saattaa apua olla siitä, että samanlaiseen ongelmaan on jouduttu ottamaan kantaa jo aikaisemmin. Toki sopimusta on syytä kehittää sekä toiminnan kuluessa (esim. ottaen oppia syntyneistä tulkintatilanteista) että huomioon ottaen yksittäisen yrittäjän erityispiirteet. Samoin on hyvä sopivin väliajoin (esim. 2 v.) tarkistaa, ovatko olosuhteet muuttuneet siten, että myös franchising-sopimusta on syytä muuttaa vastaamaan muuttuneita olosuhteita.

Aina ei ole selvää, miten esim. neuvotteluvaiheessa luovutettavan informaation salassapidon ja sen hyväksikäytön osalta on toimittava. Mainitut seikat kannattaa yleensä säännellä sopimusehdolla. Sopimusehdossa voidaan mm. kieltää franchising-antajan liiketoimintamallista saatujen tietojen levittäminen ja niiden hyödyntäminen muussa taloudellisessa toiminnassa. Lisäksi voidaan velvoittaa palauttamaan saatu materiaali. Yleensä on myös syytä asettaa sopimussakkoehto, koska vahingon näyttäminen on yleensä vaikeaa (esim. kun vahinkoa on aiheutunut imagolle).

Yksi vaihtoehto on käyttää kaksivaiheista sopimusmenettelyä. Tällöin sovitaan erikseen sopimusneuvotteluiden pelisäännöistä ja sanktioista ja erillisellä sopimuksella muista seikoista.

Myös rekrytointivaiheeseen sisältyy ongelmia. Franchising-antajan luovuttaman informaation pitäisi olla objektiivista: esimerkkinä ei tulisi käyttää vain ketjun parasta yrittäjää. Toisaalta franchising-antajan on syytä varmistua siitä, että yrittäjällä on liiketoiminnassa vaadittava osaaminen sekä taloudelliset edellytykset. Se, mistä asioista franchising-antajan on tiedotettava yrittäjälle, riippuu mm. yrittäjän kokemuksesta ja ammattitaidosta sekä esim. siitä, onko yrittäjällä asiantuntevia avustajia. Tiedonanto voi kohdistua myös franchising-suhteen juridiseen sisältöön ja taloudelliseen puoleen.

Ongelmia saattaa syntyä myös siitä, milloin sopimuksen katsotaan syntyneen. Koska sopimus voidaan tehdä vapaamuotoisesti, sopimus voi syntyä jo kirjallisen valmistelun ja neuvottelujen jälkeen suullisella vahvistuksella. Kuitenkin syntymisedellytyksenä on se, että sopimusehdot ovat olleet riittävän kattavan käsittelyn kohteena. Yleisen sopimusoikeudellisen säännön mukaan esisopimus sitoo, eikä se näin ollen ole oikeudellisesti heikompi kuin varsinainen sopimus. Mikäli esisopimuksessa ei kuitenkaan ole sovittu sopimuksen keskeisistä elementeistä, esisopimusta voidaan tuskin katsoa lopullisesti velvoittavaksi. Esisopimukseen voidaan myös liittää käsirahatyyppinen maksuerä, jonka yrittäjä menettää, jos hän kieltäytyy lopullisen sopimuksen solmimisesta. Lisäksi on hyvä sopia siitä, miten valmistelukustannukset jakaantuvat siinä tapauksessa, ettei sopimukseen päästä. Jollei asiasta ole sovittu, kumpikin vastaa pääsäännön mukaisesti omista kuluistaan.
 
Sopimuksen päättymiseen liittyviä kysymyksiä

Määräaikainen sopimus
 
On hyvä huomata, ettei määräaikainen sopimus ole yleensä irtisanottavissa. Tosin ei ole estettä sopia irtisanomismahdollisuudesta. Määräaikainen sopimus on toki mahdollista purkaa. Jollei irtisanomisesta ole sopimuksessa sovittu, päättyy sopimus ilman reaktiota määräajan lopussa. Osapuolet voivat sopia mahdollisuudesta jatkaa sopimusta alkuperäisen kauden jälkeen. Lisäksi voidaan sopia automaattisesta jatkumisesta, jollei toinen ilmoita päättymisestä ennen tiettyä määräpäivää. Vaikeita tulkintakysymyksiä voi aiheutua mm. sellaisessa tilanteessa, että määräaika on mennyt umpeen, mutta kumpikin osapuoli jatkaa sopimusta kuten ennenkin.
 
Sopimuksen purkaminen
 
Jotta sopimus voidaan purkaa, edellytetään yleensä, että sopimusrikkomus on olennainen. UNIDROIT:n (Yksityisoikeuden yhtenäistämisinstituutti) Principles of International Commercial Contracts -periaatteista saadaan apua arvioitaessa rikkomuksen olennaisuutta (Artikla 7.3.1). Mainittujen periaatteiden mukaan sopimusrikkomuksen olennaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon:

a) Johtaako sopimusrikkomus siihen, että irtisanotun osapuolen oikeutetut odotukset jäävät olennaisella tavalla toteutumatta; oliko irtisanojalla tieto näistä odotuksista?

b) Oliko rikotuksi tulleen velvoitteen täsmällinen noudattaminen sopimuksen olennainen osa?

c) Onko sopimusrikkomus tahallinen tai piittaamattomuutta ilmentävä eli erityisen moitittava?

d) Onko irtisanojalle syntynyt aihe uskoa, että irtisanotun osapuolen myöhempiin suorituksiin ei voi luottaa ts. onko jatkossakin odotettavissa sopimusrikkomuksia?

e) Kärsiikö irtisanottu osapuoli kohtuuttomia menetyksiä esim. valmistelujen tms.
syyn vuoksi, jos sopimus puretaan?

Yhteenvedonomaisesti voidaan todeta, että merkitystä on ainakin sopimuksen taloudellisen sisällön toteutumisella ja sillä, riittävätkö muut oikeus- ja kompensaatiokeinot, esim. oikaisu, vahingonkorvaus jne. Lisäksi voidaan kysyä, onko luottamus sopimuskumppaniin perustellusti järkkynyt ja ovatko sopimusrikkomukset olleet toistuvia. Tärkeä kysymys on myös se, miten yhden sopimuksen irtisanominen/purkaminen vaikuttaa muiden sopimusten jatkuvuuteen.
 
Toistaiseksi voimassa oleva sopimus
 
Toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättyy irtisanomisella. Irtisanomisajasta kannattaa nimenomaisesti sopimuksessa sopia. Jollei tällaisesta irtisanomisajasta ole sovittu, katsotaan irtisanomisajaksi kohtuullinen aika. Ajan pituuteen vaikuttavat mm. sopimuksen kesto, korvaavien sopimussuhteiden mahdollisuus, investointien suuruus ym.

Mikäli irtisanomisaika on hyvin lyhyt, saattaa franchising-yrittäjälle syntyä ongelmia. Hän on voinut järjestää oman toimeentulonsa yritystoiminnan jatkuvuuden varaan sekä tehnyt pitempää sopimuskautta edellyttäviä investointeja. Irtisanomisaika olisikin suhteutettava toiminnan vaatimaan sopeutumisaikaan ja siihen, missä määrin irtisanova osapuoli on toiminnallaan perustanut odotuksia sopimuksen jatkumiseen. Tällaisessa tilanteessa voisikin esittää kysymyksen, paljonko franchising-yrittäjä tarvitsee aikaa sopeutuakseen franchisingin jälkeiseen aikaan.
 
Sopimuksen päättymisen vaikutus
 
Myöhempien riitojen välttämiseksi kannattaa sopimuksessa sopia myös siitä, mitä sopimuksen päättymisen jälkeen tapahtuu. Kun oikeus toimia franchising-yrittäjänä loppuu, päättyy myös nimien ja tunnusten käyttöoikeus. Entä mitä tapahtuu toimitiloille, tuleeko samoihin tiloihin esim. uusi yrittäjä? Jollei uutta yrittäjää tule, saattaa vanhalla yrittäjällä olla etuosto-oikeus kalusteisiin tms. Sopimukseen sisällytetään usein myös kilpailukieltolauseke, joka kieltää yrittäjää toimimasta samalla alalla tietyn ajan sopimuksen päättymisen jälkeen. Yrittäjän on yleensä palautettava kaikki saamansa yritystoimintaa koskeva materiaali franchising-antajalle.

Juha Auvinen

Päivitetty 26.7.2012