Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Ostajan maksukyvyttömyys kansainvälisessä kaupassa

Suomalaisen yrityksen viedessä tavaraa ulkomaille saattaa toisinaan käydä niin, että myyjän jo lähetettyä tavaran ostajalle tämä paljastuukin maksukyvyttömäksi. Myyjän edun mukaista on tällöin saada tavara takaisin haltuunsa. Tavaran palautuminen ei kuitenkaan aina ole itsestään selvää, koska myyjän lisäksi myös rahdinkuljettajalla saattaa olla oma intressinsä tavaraan. Tällaisessa tilanteessa myyjän on erittäin tärkeää tietää, mitä keinoja hänellä on käytettävissään tavaran palauttamiseksi haltuunsa. Toisaalta vielä tärkeämpää on pyrkiä jo ennen kaupan tekemistä varautumaan mahdolliseen ongelmatilanteeseen.

Myyjän oikeus pidättää tavara itsellään ostajan maksukyvyttömyyden vuoksi riippuu suhteessa ostajaan aina kyseiseen kauppaan sovellettavista sopimusehdoista. Myyjän kannalta melko turvallinen lähtökohta kauppahinnan maksulle on tietysti vastavuoroisuusperiaate. Tällöin kauppahinta voidaan määrätä maksettavaksi luovutusta vastaan (COD-ehto) tai tavallisemmin kuljetuskaupassa kuljetusasiakirjojen luovutusta vastaan (CAD-ehto). Tällöin on tietysti riskinä, että maksun pyytämisestä vastuussa oleva rahdinkuljettaja ei hoidakaan velvollisuuttaan, vaan luovuttaa tavaran ilman maksun vaatimista. Remburssin (letter of credit) käyttäminen on turvallisin tapa varmistua maksun saannista ennen tavarasta luopumista, koska siinä pankki toimii maksun takaajana. Joskus, vaikkakin harvoin, myyjä voi olla niin vahvassa neuvotteluasemassa, että hän voi vaatia kauppahinnan jo etukäteen.

Tavallinen tilanne on kuitenkin se, että myyjä joutuu myymään tavaran luotolla. Luottokaupassa myyjän turvana on vain ns. pysäyttämisoikeus. Pysäyttämisoikeudella tarkoitetaan sitä, että myyjä saa estää tavaran luovuttamisen ostajan haltuun, jos ostajan toiminta tai hänen taloudelliset olonsa osoittautuvat kaupanteon jälkeen sellaisiksi, että on painavia syitä olettaa hänen sopimusvelvoitteidensa jäävän olennaisilta osin täyttämättä. Lisäturvana myyjällä voi luottokaupassa olla myös omistuksenpidätysehto, jolla myyjä pidättää omistusoikeuden tavaraan itsellään niin kauan, kunnes kauppahinta on maksettu.

Tavarankauppaa ja toisaalta kuljetusta koskevan lainsäädännön erillisyys johtaa kuitenkin erityisesti pysäyttämisoikeuden ja omistuksenpidätysehdon hyödyntämisen kohdalla siihen, että myyjän tosiasiallinen mahdollisuus käyttää niitä turvanaan saattaa vaarantua. Tähän vaikuttaa erityisesti se, että rahdinkuljettajalla on sekä laki- että sopimusperusteisesti panttioikeus kuljetettavana olevaan tavaraan. Mikäli vastaanottaja ei siis maksa rahtia, ei kuljetusyrityksellä ole velvollisuutta luovuttaa tavaraa kenellekään ― ei edes takaisin myyjälle.

Rahdinkuljettajan ja myyjän väliset intressiristiriidat kulminoituvat tilanteisiin, joissa toimitusehto on valittu siten, että vastuu kuljetuksen järjestämisestä ja maksamisesta kuuluu ostajalle. Tällaisia ehtoja ovat esimerkiksi Incotermsin ex works -, FCA- ja FOB-ehdot. Myyjän ja rahdinkuljettajan oikeus tavaraan on hankala juridinen ongelma, jota ei yksiselitteisesti voi ratkaista. Siksi paras keino ongelmatilanteen välttämiseksi on pyrkiä välttämään riippuvuus ostajan ja rahdinkuljettajan välisestä suhteesta.

Maksuehdoista neuvotteleminen voi usein olla hankalaa. Siksi luottokauppa ― omistuksenpidätysehdolla tai ilman ― tullee tavallisesti kysymykseen. Kuljetusehtoihin vaikuttaminen voi kuitenkin olla helpompaa. Jotta ostajan ja rahdinkuljettajan välille ei syntyisi myyjän kannalta hankalaa suhdetta, kannattaa myyjän aina pyrkiä ottamaan kuljetusvastuu itselleen. Tällöin on tietenkin muistettava, että myös vaaranvastuu säilyy pidempään myyjällä, ja myyjän onkin syytä varautua mahdollisiin vahinkoihin asianmukaisella tavaravakuutuksella. Näin kuljetuksesta toki aiheutuu kustannuksia rahdin ja vakuutusmaksujen muodossa, mutta nämä kustannukset voidaan siirtää suoraan kauppahintaan, jolloin todelliset kustannukset eivät nouse.

Ostajalla ei ole syytä kieltäytyä tällaisista kuljetusehdoista, sillä hän joutuisi joka tapauksessa itse järjestämään kuljetuksen ja maksamaan tällöin kustannukset. Jos myyjä nyt joutuu käyttämään pysäyttämisoikeuttaan, hänellä ei ole uhkaa siitä, että rahdinkuljettajalla olisi ostajalta kilpailevia saatavia. Panttioikeus koskee vain toimeksiantajalta eli siinä tapauksessa myyjältä olevia saatavia. Siten myyjä voi pysäyttää tavaran ja saada sen takaisin itselleen vain maksamalla rahdinkuljettajalle tavaran kuljetuskustannukset. Tällaiset kustannukset myyjän olisi maksettava joka tapauksessa jo rahdinkuljettajan panttioikeudenkin nojalla. Siten myyjä ei joudu maksamaan ainakaan enempää kuin silloin, kun ostaja on solminut kuljetussopimuksen rahdinkuljettajan kanssa.

Jos ostaja kuitenkin vastaa kuljetuksen maksamisesta, on pysäyttämisoikeuden käyttämisen kannalta olennaisinta se, että pysäyttämisoikeutta osataan käyttää ajoissa. Pysäyttämisoikeus nimittäin lakkaa, kun tavara on saapunut perille ja ostaja on jollakin tavalla määrännyt tavarasta, vaikka tavara ei olisikaan saapunut ostajan haltuun. Siinä vaiheessa on myöhäistä reagoida ostajan maksuvaikeuksiin. Siksi myyjän kannalta onkin tärkeää pyrkiä seuraamaan ostajan taloudellista tilannetta, kunnes maksu on saatu. Mikäli alkaa näyttää siltä, että ostaja ei pysty kauppahintaa suorittamaan, on myyjän reagoitava heti.

Joissain tapauksissa myyjällä on suojanaan omistuksenpidätysehto, joka suojaa myyjää ostajan muita velkojia kohtaan. Rahdinkuljettajan panttioikeutta vastaan omistuksenpidätysehto suojaa kuitenkin vain, kun siitä on erikseen ilmoitettu rahdinkuljettajalle. Myyjän kannattaa tehdä tällainen ilmoitus todistettavasti. Käytännöllisin tapa on mainita omistuksenpidätysehdosta konossementissa tai rahtikirjassa. Jos tämä ei jostakin syystä ole mahdollista, on syytä antaa rahdinkuljettajalle kirjallinen tiedoksianto asiasta.

Myyjän lähtökohtaisena ongelmana on tässä artikkelissa pidetty toisaalta huonoja maksuehtoja ja toisaalta sitä, että ostaja vastaa kuljetuksen järjestämisestä. Kuten jo alussa todettiin, sikäli kuin markkinatilanne antaa siihen mahdollisuuden, on aina järkevämpää vaatia käteismaksua. Turvallisin ja sujuvin tapa on käyttää remburssia, jolloin saatavan turvaaminen ei ole riippuvainen esimerkiksi rahdinkuljettajan menettelystä. COD- ja CAD-ehtoa käytettäessä ne on kuitenkin ehdottomasti kirjattava kuljetusasiakirjaan, jotta rahdinkuljettaja olisi vastuussa niiden toteuttamisesta. Kun joudutaan käyttämään muunlaisia maksuehtoja, on se otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon kaupan muissa järjestelyissä kuten toimituslausekkeen valinnassa.

Juhani Ekuri

Päivitetty 27.7.2012