Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Missä mennään yrityskaupoissa?

Euroalueen finanssikriisistä huolimatta on Suomessa tehty vilkkaasti yrityskauppoja. Yrittäjien ikääntyminen ja yhä useamman sarjayrittäjämäinen toiminta ovat eräitä suomalaisia syitä yritys­kauppojen määrään. Listattujen yhtiöiden vaatimaton ja varsin vaihteleva kurssikehitys on lisännyt mielenkiintoa vaihtoehtoisiin sijoitusmuotoihin. Monilla suomalaisilla yrityksillä on vahvat taseet, joiden avulla on helppo tehdä yritysostoja jopa kokonaan ilman vierasta pääomaa. Suomalaisen teollisuuden rakennemuutos on osaltaan vauhdittamassa yrityskauppoja. Yrityskauppojen juridiikassa on muutama asia painottunut viime aikoina.

Kauppahinnan tarkistaminen

Yhä useammassa yrityskaupassa sovitaan nykyään jostain muusta kuin täysin kiinteästä kauppa­hinnasta. Ostaja haluaa minimoida riskejä ja varmistaa saavansa sen, mitä on halunnut ostaa. Usein tehdään välitilinpäätös yrityskaupan closing-päivälle. Yleensä on tarkoituksenmukaista sopia väli­tilinpäätös tehtäväksi closing-kuukauden viimeiselle päivälle, varsinkin jos closing tapahtuu loppu­kuusta.

Kun yrityskauppakirjassa sovitaan välitilinpäätöksen tekemisestä, tulee samalla tarkasti sopia, mikä vaikutus välitilinpäätöksen osoittamilla tunnusluvuilla on kauppahintaan. Ellei mitään vaikutusta ole, on välitilinpäätöstä harvoin tarpeen tehdäkään. Mikäli kauppahinnan tarkistuserä sidotaan esim. välitilinpäätöksen osoittamaan käyttökatteeseen, liikevoittoon tai omaan pääomaan, tulee sopia, miten jaksotukset tehdään, ja harkita sitä, miten suuri painoarvo lyhytaikaisella vaihtelulla voi olla. Usein on käytännön lopputuloksen kannalta merkityksellistä se, kumman osapuolen toimesta välitilinpäätös teetetään ja kumman tilintarkastaja sen (ensin) tarkastaa.

Lisäkauppahinta
Usein ostajalle ei riitä, että todetaan yrityksen täsmällinen talousasema kaupantekohetkellä, vaan ostaja haluaa kytkeä osan kauppahinnasta yrityksen menestykseen kaupan jälkeisenä aikana. Tällöin yleensä sovitaan lisäkauppahinnasta, joka riippuu esim. käyttökatteesta tai liikevoitosta kaupanteko­hetkellä kesken olevalla tilikaudella tai yhdellä tai useammalla sen jälkeisellä tilikaudella. Omalla urallani ennätys on yrityskauppa, jossa lisäkauppahintaa sovittiin maksettavaksi viiden kauppaa seuraavan vuoden käyttökatteen perusteella. Sitä ei tosin tullut maksettavaksi kuin yhdeltä vuodelta, kun tavoitetaso oli sovittu kovin korkeaksi. Lisäkauppahintaa voidaan sopia maksettavaksi myös muiden kuin tuloslukujen perusteella, kuten liikevaihdon kehityksen, markkinaosuuksien muodostumisen tai asiakaspidon mukaan.

Yrityskauppaa tehtäessä kummallakin osapuolella on—eri syistä—suuret odotukset kaupan kohteen tulevasta kehityksestä. Yleensä kaupan kohde ei aivan vastaa näitä odotuksia ja itse yritys­kaupastakin aiheutuu yleensä ainakin jokin yksittäinen asiakasmenetys ja/tai lisäkuluja. Siksi on tärkeää, että lisäkauppahintaan ei kohdisteta liian suuria toiveita eikä perusteta sitä katteettomiin odotuksiin. Muuten kaupan osapuolten välit varmasti kiristyvät lisäkauppahinnan tarkasteluaikana.

Tärkeää on sopia hyvin täsmällisesti, mitkä seikat vaikuttavat lisäkauppahinnan kertymiseen ja miten se lasketaan. Käytettävät käsitteet tulee määritellä tarkasti, varsinkin jos osapuolet ovat eri maista ja esim. tottuneet erilaisiin kirjanpitokäytäntöihin. Yleensä on hyvä sisällyttää kauppakirjan liitteeksi laskentaesimerkki.

Myyjän tulee pyrkiä saamaan kauppakirjaan lausekkeet, joilla varmistetaan, että ostaja ei voi tehdä kaupan kohteessa sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka voisivat heikentää lisäkauppahinnan kertymistä tai vaikeuttaa sen laskemista. Siirtohinnoittelu ostajakonsernin muiden yhtiöiden kanssa on usein yksi ongelmakohta. Ostajan tulee puolestaan huolehtia siitä, että lisäkauppahintalauseke ei vaikeuta kaupan kohteen järkevää kehittämistä.

Usein sovitaan, että ulkopuolinen tilintarkastaja antaa lausunnon lisäkauppahinnan määrästä, mikäli myyjä ja ostaja ovat siitä erimielisiä. Tämä onkin monesti järkevä menettely, jonka avulla parhaassa tapauksessa vältytään kalliilta välimiesmenettelyltä tai muulta oikeudenkäynniltä. En kuitenkaan pidä suositeltavana sitä käytäntöä, että tällainen tilintarkastajan lausunto olisi osapuolia sitova. Mielestäni sen tulee jäädä ainoastaan asiantuntijan mielipiteeksi, joka parhaassa tapauksessa on niin hyvin perusteltu, että kaikki osapuolet voivat sen hyväksyä. Elleivät hyväksy, tulee riitaisuus ratkaista kauppasopimuksen riidanratkaisulausekkeen mukaisesti eli yleensä välimiesmenettelyssä. Silloin osapuolilla on mahdollisuus täysimääräisesti esittää kaikki asiaan vaikuttava selvitys.

Myyjän vakuutukset kauppakirjassa
Keskeinen osa yrityskauppakirjaa ovat myyjän vakuutukset eli representations and warranties. Kun Suomessa vielä 1990-luvulla tehtiin suuriakin yrityskauppoja hyvin lyhyillä kauppakirjoilla, ovat kansainväliset toimintamallit nykyisin johtaneet siihen, että kauppakirjat ovat pitkiä, välillä turhankin pitkiä. Keskeinen kauppakirjojen laajuuteen vaikuttava osa on juuri myyjän vakuutukset. Kansainvälisen mallin mukaisesti on Suomessakin tullut tavaksi ostajan tarjota myyjän allekirjoitettavaksi pitkää listaa vakuutuksia myös sellaisista seikoista, joita kukaan järkevästi toimiva myyjä ei ole valmis vakuuttamaan.

Avustin myyjää eräässä yrityskaupassa, jossa ostajan ehdottamien vakuutusten pitkässä luettelossa oli mm. seuraavat ja monia muita samantapaisia. Yksityiskohtaisella läpikäynnillä ja muokkaamisella vakuutukset toki saatiin kuntoon, mutta nopeallakin silmäilyllä varmasti huomaa, että tällaisenaan myyjä ei voinut niitä allekirjoittaa:

  • No Group Company has designed, manufactured, sold, distributed or supplied products or services which are, or were, or are likely to become, or are alleged to be, faulty, defective or contaminated.
  • The stock-in-trade and work-in-progress currently held by the Group Companies is not excessive but is adequate in relation to the current trading requirements of those Group Companies, is in good, undamaged and merchantable condition, is not obsolete, slow-moving or inappropriate and is capable of being sold in the ordinary and usual course of business in accordance with its current price list, without rebate or allowance to a purchaser.
  • The processes and methods employed, the services provided, the businesses conducted, and the products manufactured, used or dealt in by each Group Company do not and did not use, embody or infringe any Intellectual Property Rights of third parties.

Myyjän vastuu
Myyjän vakuutusten kanssa käsi kädessä kulkevat ne kauppaehdot, joilla sovitaan kaupan kohdetta koskevasta myyjän vastuusta. Yleensä sovitaan nykyisin nimenomaisesti niin, että myyjä vastaa siitä, mikäli vakuutukset eivät joltain osin pidä paikkaansa, ja vain siitä. Kehitys on kulkenut kohti yhä lyhyempää vastuuaikaa. Ei ole harvinaista, että myyjä ehdottaa vain muutaman kuukauden vastuuaikaa, ja varsin tavanomaista on, että vastuu ulottuu vain vähän seuraavan tilinpäätöksen valmistumisen yli. Vero- ja ympäristöriskien osalta sovitaan lähes poikkeuksetta kuitenkin pidemmästä vastuuajasta.

Jo pitkään on ollut tapana sopia euromääräisestä alarajasta, jotta pikkuasioita ei tarvitse tonkia. Nykyisin on yleisenä käytäntönä sopia myös myyjän vastuun euromääräisestä ylärajasta, jolloin myyjä voi olla varma siitä, että pahimmassakin tapauksessa hänelle jää osa saadusta kauppa­hinnasta. Luonnollisesti tällaiset vastuunrajoitukset eivät päde, jos myyjä on tahallisesti tai törkeän huolimattomasti johtanut ostajaa harhaan.

Yrityskauppaan sovelletaan kauppalakia, siis samaa lakia kuin koneiden tai vaikkapa käytetyn auton kauppaan. Vaikka kauppalaki yleislakina sinänsä toimii yrityskauppojenkin sääntelyssä, on sen sisällön painopiste kuitenkin fyysisen esineen ja lajitavaran kaupassa. Jotta vältettäisiin tulkintaongelmat, sovitaankin nykyisin yleisesti, että kauppalakia ei lainkaan sovelleta yrityskaupassa. Tämä on suositeltavaa ainoastaan silloin, mikäli kauppakirjassa on riittävän yksityiskohtaiset määräykset kaikista niistä asioista, joita kauppalaki sääntelee.

Yleinen kehityssuuntaus on, että yrityskauppojen jälkeiset ostajien vaatimukset myyjiä kohtaan ovat lisääntymässä. Osittain tämä johtuu suhdanteista: jos sekä ostajalla että kohdeyrityksellä menee huonosti, tulee mieleen etsiä syyllistä myös yrityksen myyjäpuolelta. Välillä on kysymys siitäkin, että kun kassassa ei ole rahaa loppukauppahinnan tai lisäkauppahinnan maksamiseksi, saa vaatimuksia esittämällä lisää maksuaikaa — vaikkakin ehkä korkojen ja kulujen kera.

Jarkko Ruohola

Julkaistu 19.9.2012