Avioliiton päättyessä puolisoiden varallisuussuhteet ratkaistaan osituksessa – joko sovinnollisesti tai pesänjakajan toimittamana osituksena. Osituksen lopputulokseen voi etukäteen vaikuttaa laatimalla avioehtosopimuksen. Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ainut tapa varautua omaisuuden jakoon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt ns. osituksen esisopimus tai toiselta nimeltään sopimus avioeron varalta. Käytän tässä artikkelissa mainitusta sopimuksesta termiä osituksen esisopimus.
Puolisoiden aviovarallisuussuhde puretaan osituksessa. Osituksen toimittaminen edellyttää ositusperusteen olemassaoloa. Ositusperuste syntyy, kun puolisoiden avioero tulee tuomioistuimessa vireille tai kun toinen puolisoista kuolee. Ositusta kutsutaan ensin mainitussa tilanteessa avioero-ositukseksi ja jälkimmäisessä jäämistöositukseksi. Mikäli puolisoiden välillä ei ole avioehtosopimusta, on puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja lähtökohtaisesti heillä on oikeus saada arvomääräisesti puolet puolisoiden omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä. Puolisoiden omaisuuksien tasaus toteutetaan tasinkoa suorittamalla: enemmän omaisuutta omistava suorittaa tasinkona toiselle niin paljon, että tasingon suorittamisen jälkeen osituksen osapuolilla on arvomääräisesti yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.
Varsin monet ihmiset tuntuvat luulevan, että vastaus otsikon kysymykseen on kyllä. Vaan ei ole. Itse asiassa ei ole siellä päinkään, jos sallitaan ripaus terminologista tarkkuutta ja näsäviisautta.
Asioita ajettaessa varttuneempikin tieteenharjoittaja joutuu välillä tarkistamaan tietojaan tai luulojaan oikeuskirjallisuudesta. Siinä yhteydessä tulee joskus silmäiltyä kirjoja vähän laajemminkin kuin juuri sen yksittäisen seikan osalta, joka aiheen kirjaan tarttumiselle antoi. Tällöin toisinaan huomaa, että alan kirjallisuudesta voi löytyä aika värikkäitäkin ilmauksia ja kannanottoja, jotka ovat mukavaa vastapainoa yltiöasiallisen lakitekstin lukemiselle.
Asianajaja antaa asiantuntevinta apua avioliiton oikeudellisissa kysymyksissä.
Korkein oikeus antoi 27.3.2017 ennakkopäätöksen KKO 2017:13, jossa se tulkitsi avioliittolain 24 §:n 1 momentissa säädettyä puolisoiden yhteisen kodin käsitettä. Ratkaisussa oli kysymys siitä, oliko jutussa tarkoitettu Suomessa kiinteistöllä sijaitseva asuinrakennus edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu puolisoiden yhteinen koti.
