Ositus voidaan toimittaa joko sopimusosituksena tai toimitusosituksena. Sopimusosituksessa puolisot toimittavat osituksen itse sopimalla keskenään osituksen sisällöstä. Tavanomaista on, että tässäkin tilanteessa osapuolet käyttävät usein juridisen koulutuksen saaneita avustajia tai asiamiehiä ositussopimuksen laadinnassa. Tämä onkin suositeltavaa, sillä jo yksin ositussopimuksen määrämuotosäännökset edellyttävät osituksen toimittamiseen liittyvien normien tuntemista.
Avioliiton päättyessä puolisoiden varallisuussuhteet ratkaistaan osituksessa – joko sovinnollisesti tai pesänjakajan toimittamana osituksena. Osituksen lopputulokseen voi etukäteen vaikuttaa laatimalla avioehtosopimuksen. Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ainut tapa varautua omaisuuden jakoon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt ns. osituksen esisopimus tai toiselta nimeltään sopimus avioeron varalta. Käytän tässä artikkelissa mainitusta sopimuksesta termiä osituksen esisopimus.
Puolisoiden aviovarallisuussuhde puretaan osituksessa. Osituksen toimittaminen edellyttää ositusperusteen olemassaoloa. Ositusperuste syntyy, kun puolisoiden avioero tulee tuomioistuimessa vireille tai kun toinen puolisoista kuolee. Ositusta kutsutaan ensin mainitussa tilanteessa avioero-ositukseksi ja jälkimmäisessä jäämistöositukseksi. Mikäli puolisoiden välillä ei ole avioehtosopimusta, on puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja lähtökohtaisesti heillä on oikeus saada arvomääräisesti puolet puolisoiden omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä. Puolisoiden omaisuuksien tasaus toteutetaan tasinkoa suorittamalla: enemmän omaisuutta omistava suorittaa tasinkona toiselle niin paljon, että tasingon suorittamisen jälkeen osituksen osapuolilla on arvomääräisesti yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.
Avioliitto purkautuu joko avioeron tai toisen puolison kuoleman seurauksena. Kun avioeroa koskeva asia on vireillä tai kun avioliitto on purkautunut, omaisuuden ositus on toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii. Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, toimitetaan osituksen sijasta omaisuuden erottelu.
Uutisissa on viime aikoina kirjoiteltu avioero-osituksen merkityksestä toisen puolison kuollessa. Niinpä päätin kantaa oman korteni kekoon ja koostaa aiheesta pienen paketin.
Asianajaja antaa asiantuntevinta apua avioliiton oikeudellisissa kysymyksissä.
Omaisuuden arvostaminen osituksessa nojaa tiettyihin perusperiaatteisiin, mutta on usein varsin tapauskohtaista. Arvostamisesta hankalaa tekee sen, että laki sisältää varsin suppeasti ohjeistusta omaisuuden arvostamiseen, joten tosiasiassa oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuuden kannanotot muodostavat perustan arvonmääritykselle. Niin kuin oikeudessa yleensäkin, vallitsee omaisuuden arvostamisessakin tietyiltä osin sopimusvapaus. Jos puolisot esimerkiksi avioero-osituksessa ovat yksimielisiä, saavat he vapaasti sopia osituksessa käytettävistä arvoista, kunhan eivät näin loukkaa sivullisen oikeutta. Seuraavaksi sanottu on kirjoitettu lähinnä avioero-ositusta silmällä pitäen.
Ajatuksenani oli alun perin kirjoittaa omaisuuden arvostamisesta osituksessa, kunnes huomasin, ettei ositusta ole käsitelty blogissamme juuri lainkaan. Siksipä totesin, että on kenties hyödyllistä kertoa lukijoillemme ositus toimituksena pääpiirteissään. Omaisuuden arvostamista käsittelen tätä seuraavalla kirjoituskerrallani. Alkuun todettakoon lyhyesti, että mikäli puolisoilla on ollut avio-oikeuden poissulkeva avioehto, suoritetaan puolisoiden välillä ainoastaan omaisuuden erottelu – määritetään siis mikä osa omaisuudesta kuuluu kenellekin.
