Työelämän muuttuminen on aiheuttanut haasteita työaika-käsitteen määrittelylle. Etätyöhön siirtyminen on varmasti osaltaan hämärtänyt entisestään eroa työntekijän työajan ja vapaa-ajan välillä. Oikeuskäytännössä on ollut hiljattain varsin runsaasti nimenomaan työntekijän työaikaa ja varallaoloa koskevia tapauksia.
Eduskunta hyväksyi istuntokautensa viime metreillä 13.3. uuden työaikalain, joka tulee voimaan 1.1.2020. Uuden lain tavoitteena on ajantasaistaa työaikalaki vastaamaan elinkeinorakenteen ja työn tekemisen tavoissa tapahtuneita muutoksia varmistamalla joustavat työaikajärjestelyt erilaisten yritysten tarpeisiin sekä toisaalta helpottamaan työntekijöiden työn ja yksityiselämän yhteen sovittamista. Vuodelta 1996 peräisin olevan lain uudistaminen oli työlästä työnantajien ja palkansaajien järjestöjen näkemyserojen johdosta. Keskeisimmät näkemyserot koskivat työnantajapuolen vaatimuksia paikallisen sopimisen käyttöalan laajentamisesta sekä asiantuntijoiden työn rajaamisesta työaikalain soveltamisen ulkopuolelle. Kumpikaan näistä vaatimuksista ei päätynyt uuteen työaikalakiin. Merkittävimpiä muutoksia ovat joustotyöaikaa koskeva uusi työaikamalli sekä työaikapankkeja, liukuvaa työaikaa ja jaksotyöaikaa koskevan sääntelyn muutokset.
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 28.6.2016 kolmikantaisen työryhmän selvittämään työaikasääntelyn kokonaisuutta ja valmistelemaan esityksen, joilla päivitetään työaikalain ja sen jälkeen vuosilomalain säännökset 2020-luvun tarpeisiin. Työaikalain osalta työryhmän mietintö valmistui 30.6.2017. Lausuntokierros työryhmän esityksestä päättyi 1.9.2017 ja työ- ja elinkeinoministeriön 13.9.2017 julkaiseman tiedotteen mukaan tavoitteena on antaa eduskunnalle hallituksen esitys uudeksi laiksi keväällä 2018.
