Jos työehtosopimus määrää alueellisen rajoituksen koskien työnantajan velvollisuutta tarjota työtä työsuhteessa olevalle, tuntuu sen soveltaminen hyvin yksiselitteiselle. Työoikeudelliset asiat voivat välillä olla kuitenkin hyvin monitulkintaisia.
Työelämän muuttuminen on aiheuttanut haasteita työaika-käsitteen määrittelylle. Etätyöhön siirtyminen on varmasti osaltaan hämärtänyt entisestään eroa työntekijän työajan ja vapaa-ajan välillä. Oikeuskäytännössä on ollut hiljattain varsin runsaasti nimenomaan työntekijän työaikaa ja varallaoloa koskevia tapauksia.
Sairaan lapsen paikka on kotona, on aina ollut. Koronasyksy on tuonut mukanaan kuitenkin tilanteen, jossa varsin lieväoireinenkin lapsi on pidettävä kotihoidossa. Tämä aiheuttaa työpaikoilla päänvaivaa. Tekijät ovat vähissä, kun jokasyksyinen flunssa-aalto pitää vanhempia kotona hoitamassa myös lieväoireisia lapsia. Kaikilla ei ole mahdollisuutta etätöihin, eikä pienen lapsen kanssa etätyöt kotona aina onnistu, vaikka tekniset edellytykset siihen olisivatkin olemassa. Jos lasta ei sairauden vuoksi huolita päiväkotiin tai kouluun, on kysymys lapsen sairauden vuoksi tapahtuvasta poissaolosta, vaikka sairaus olisi kovinkin lievä.
Korvaavalla työllä tarkoitetaan työtä, jota työntekijä voi tehdä ollessaan tapaturman tai sairauden vuoksi työkyvytön työsopimuksensa mukaisiin tai vakiintuneisiin työtehtäviinsä. Korvaavaa työtä tehdessään työntekijä työskentelee väliaikaisesti muissa kuin vakiintuneissa työtehtävissään tai saa koulutusta. Korvaavaa työtä voidaan käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on ollut pitkään sairauslomalla ja hänen työhön paluutaan pyritään helpottamaan. Korvaava työtä voidaan myös joissain tapauksissa velvoittaa tekemään, mikäli siitä on sovittu ja työntekijän terveydentila sen mahdollistaa.
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 28.6.2016 kolmikantaisen työryhmän selvittämään työaikasääntelyn kokonaisuutta ja valmistelemaan esityksen, joilla päivitetään työaikalain ja sen jälkeen vuosilomalain säännökset 2020-luvun tarpeisiin. Työaikalain osalta työryhmän mietintö valmistui 30.6.2017. Lausuntokierros työryhmän esityksestä päättyi 1.9.2017 ja työ- ja elinkeinoministeriön 13.9.2017 julkaiseman tiedotteen mukaan tavoitteena on antaa eduskunnalle hallituksen esitys uudeksi laiksi keväällä 2018.
Korkein oikeus on antanut 23.5.2017 ratkaisun (KKO 2017:29), joka selkiyttää merkittävästi oikeustilaa liittyen toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden asemaan vakuutusalalla. Ratkaisun vaikutuksien voidaan ajatella koskevan laajemmin myös palvelualaa.
Työsopimuslain mukaan työntekijän palkkasaatava vanhentuu työsuhteen jatkuessa viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Sama vanhentumisaika koskee myös muita kyseisessä laissa tarkoitettuja saamisia. Työntekijälle aiheutuneen henkilövahingon korvaamisessa vanhentumisaika on kuitenkin 10 vuotta.
Hallituksen suunnittelemat muutokset ja joustot työelämän sääntöihin ovat herättäneet joissakin piireissä kovaa vastustusta. On väitetty, että työpaikoilla voidaan jo nykyisten sääntöjen puitteissakin paikallisesti sopia riittävästi asioita. Onko asia näin, etenkin jos kyseessä on järjestäytymätön pk-yritys?
