Blogi

5.7.2021

KKO pyytää ennakkoratkaisua EU:n tuomioistuimelta maksuehtolain sovellettavuudesta

Olen ollut avustamassa päämiestäni asiassa, missä päämieheni on velkonut asiakkaaltaan viivästyskorkoa sekä vakiokorvauksia myöhässä maksetuista laskuista. Asiassa on ollut riidatonta, että maksut on suoritettu myöhässä, mutta päämieheni asiakas väittää, että sen ja päämieheni välille on syntynyt osapuolia sitova käytäntö, jonka mukaan laskut on saatu maksaa myöhässä ja päämieheni on näin ollen menettänyt oikeuden periä saatavia. Päämieheni käsityksen mukaan tällaista käytäntöä ei voi syntyä, koska kukin asiakkaan tekemä tilaus on yksittäinen sopimus asiakkaan ja päämieheni välillä, johon sovelletaan tilauksen yhteydessä sovittuja sopimusehtoja. Yritysten välisten laskujen maksamista säätelee lisäksi laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista vuodelta 2013, joka on tältä osin pakottavaa oikeutta, eikä siten anna mahdollisuutta osapuolille sopia siitä, ettei velkojalla olisi oikeutta periä viivästyskorvauksia. Maksuehtolaki perustuu maksuviivästysdirektiiviin vuodelta 2011.

10.1.2020

Vahingonkorvausvelalle maksettava viivästyskorko

Viivästyskoron maksuvelvollisuudesta säädetään korkolaissa. Viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkupäivään vaikuttaa se, millaisesta velasta on kysymys. Eräpäivällisten velkojen osalta viivästyskorkoa maksetaan eräpäivästä lukien. Mikäli velan eräpäivää ei ole ennalta sovittu, alkaa viivästyskorko juoksemaan 30 päivän kuluttua laskun lähettämisestä. Vahingonkorvausvelkojen osalta velan tai viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamiseen ei riitä laskun lähettäminen tai maksumuistutus. Tässä blogitekstissä tarkastellaan sitä, mitä lisäedellytyksiä korkolaki asettaa viivästyskorolle vahingonkorvausvelkojen osalta.