Vuosi 2015 on ollut varmasti monelle henkilökohtaisesti hyvä vuosi. Globaalilla tasolla olemme kaikki kuitenkin kokeneet aika koviakin hetkiä. Ikäviä asioita on sattunut paljon, mutta päällimmäisenä monilla on mielessä Lähi-idän kärjistynyt tilanne, johon liittyen on tehty lukuisia terrori-iskuja sekä tilanteen seurauksena syntynyt pakolaiskriisi, joka Suomessakin on aiheuttanut vilkasta keskustelua suuntaan jos toiseen.
Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (EVL) tarkoitetun osittaisjakautumisen käytettävyyttä usein rajoittaa liiketoimintakokonaisuuden vaatimus. Jotta osittaisjakautuminen on veroneutraali toimi, tulee osittaisjakautumisessa siirtää vastaanottavaan yhtiöön vähintään yksi liiketoimintakokonaisuus ja samalla jakautuvaan yhtiöön tulee jättää vähintään yksi liiketoimintakokonaisuus. Itsenäisen liiketoimintakokonaisuuden määritelmä on verotuskäytännössä muotoutunut melko tiukaksi.
Suomessa on jo vuosisatojen ajan julistettu jouluaattona joulurauha. Nykyisessä muodossaan joulurauhaa on julistettu Turussa 1800-luvulta lähtien. Turun lisäksi joulurauha julistetaan joissain muissakin Suomen kaupungeissa, esimerkiksi Porvoossa ja Porissa.
On taas se aika. Toivotuksia sinkoilee sinne tänne. Mikä avuksi?
Sosiaalisen median uusimpiin villityksiin kuuluva villasukkabisnes näkyy selvästi esimerkiksi Facebookissa, missä lukuisissa eri ryhmissä yksityiset henkilöt myyvät itse neulomiaan tuotteita, jotka sisältävät usein kuvia tekijänoikeuden tai tavaramerkin suojaamista hahmoista, teksteistä tai kuvioista. Yleisradio teki asiasta hiljattain uutisen otsikolla: ”Neuloitko kettukarkkisukat tai Pätkis-potkupuvun myyntiin? Saatoit tehdä rikoksen.”
Uusia säännöksiä ryhdytään soveltamaan yleisissä tuomioistuimissa 1.1.2016.
Sopimusoikeuden ja sopimusasiakirjan eräs oleellisimmista kohdista käsittelee riidanratkaisuforumia. ”Tähän sopimukseen liittyvät erimielisyydet ratkaisee…” Niin, kuka tai mikä olisi sopiva riidanratkaisija missäkin tapauksessa? Tämä on kysymys, joka toistuu melkein jokaisessa sopimusneuvotelussa. Oikeaa vastausta ei tietenkään edes ole. Vasta riidan luonne ja olosuhteet ilmettyään lopullisesti paljastavat kumpi tapa olisi ollut edullisempi ja riskittömämpi osapuolille. Väärä valinta voi joskus estää omien oikeuksiensa ajamisen. Joskus panos-tuotto-riski-suhde on liian heikko välimiesmenettelyyn lähtemiseen, ja aina ei vain ole aikaa odottaa jopa vuosia lainvoimaista päätöstä.
Torstaina klo 16.27 Johanna muistutti sähköpostilla siitä, että tällä viikolla on kirjoitusvuoroni ja kysyi aionko kirjoittaa. No totta hemmetissä aion. Jos kerran on määrätty, niin totta kai minä, Lentäjän pojan tavoin nöyristä lapsista nöyrin, tottelen ja kirjoitan. Ja mikä kiire tässä nyt vielä on. Viikkohan on vasta hädin tuskin puolivälissä. Okei, merkintä kalenterissa oli tiistain kohdalla, mutta senhän nyt täytyi olla vain suositus.
Suomessa erityisesti rakennusteollisuuteen liittyy paljon harmaan talouden kitkemiseksi luotua sääntelyä, joka asettaa yrittäjälle velvollisuuksia ja samalla hallinnollista kuormitusta. Näitä ovat mm. tilaajavastuulain mukaisten selvitysten hankkiminen sekä urakkailmoitusten tekeminen verottajalle.
Eduskunta on marraskuun lopulla hyväksynyt luovutustappioiden vähennysoikeuden laajentamista koskevan hallituksen esityksen. Muutos tulee voimaan vuoden 2016 alusta lukien.
Kiinteistön kaupalle on säädetty maakaaressa ankarat muotovaatimukset. Erityisen suhteettomalta nykypäivänä tuntuu kaupanvahvistajan käyttämistä koskeva vaatimus. Kaiken kukkuraksi muotovaatimukset koskevat myös kiinteistön kaupan esisopimusta. Ostotarjous ja siihen annettu hyväksyvä vastaus ovat siis vailla merkitystä, ellei niitä ole kirjattu paperille ja asiakirjaa allekirjoitettu virallisen kaupanvahvistajan läsnä ollessa.
Korkein oikeus linjasi tuoreessa 24.11.2015 annetussa ratkaisussaan yhtiön ja osakkaan välistä kunnossapitovastuuta. Ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että taloyhtiö vastasi edellisen asukkaan luvattomasti tekemän muutostyön aiheuttamista kosteusvaurioista.
Markkinaoikeus on viimeaikaisessa ratkaisussaan (ilman lainvoimaa) näpäyttänyt sormille yhtä kulutustavarakaupan toimijoista. Kyseisessä ratkaisussa myyjälle lätkäistiin tuntuva pelote uhkasakosta. Uhkasakko menee maksuun, jos myyjä jatkaa markkinaoikeuden mielestä sopimatonta menettelyä. Sopimattomana tässä tapauksessa pidettiin sitä, että myyjä alennuksia tai tarjouksia markkinoidessaan vertasi alennettua hintaa maahantuojan vähittäishintaan ja sitä, että tuotteita myytiin käytännössä samalla hinnalla vielä tarjouksen päättymisen jälkeenkin. Näin markkinaoikeuden ja kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan kuluttajaa johdettiin harhaan markkinoimalla alennusta liian suurena verrattuna siihen hintaan, mihin tuote olisi tosiasiassa ilman alennusta myyty.
Asianajajan tehtävänä on ajaa asiakkaansa asiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Asianajajan ensisijaisena työkaluna on kirjoitettu laki. Lisäksi asianajaja voi tukeutua riippumattomaan ja toimivaan hallintokoneistoon, joka tarvittaessa tutkii ja ratkaisee asian ja huolehtii myös siitä, että ihmisten tai yritysten lailliset oikeudet tulevat turvatuksi. Näiden meille itsestään selvien rakenteiden ansiosta asianajaja voi asiakkaan asian ajamisen jälkeen palata arkisiin askareihinsa eli ajamaan seuraavan asiakkaansa asiaa.
Uusi säätiölaki tulee voimaan 1.12.2015. Kyseessä on kokonaisuudessaan uusi laki, joten muutoksia aiempaan on luvassa paljon. Olennaisimmat käytännön muutokset koskevat muun muassa:
Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalle kirjoittaneet innovaatiotutkija Ilkka Tuomi ja innovaatiojohtamisen professori Liisa Välikangas maalailevat kirjoituksessaan 24.10.2015, että joukkorahoitus räjäyttää innovaatiopankin. Kirjoittajien mukaan joukkorahoitus saattaa jo tänä vuonna nousta Euroopassa riskipääomainvestointeja merkittävämmäksi rahoitusmuodoksi.
Hallitus esittää, että perintökaareen lisättäisiin uusi luku perinnönjaon oikaisusta ja omaisuuden palautusvelvollisuudesta. Hallitus antoi esityksensä eduskunnalle 22.10.2015.
Puhelimeni soi.
Näin loppuvaiheen oikeustieteen opiskelijana joudun lakimiesharjoittelijan käytännön tehtävien lisäksi pohtimaan etenkin loppututkielmani laatimisessa paljon myös sitä, mitä oikeustiede teoriassa on ja miten se linkittyy käytännön työelämään. Asiansa osaava juristi yhdistää nämä kaksi puolta ja muodostaa mahdollisimman käyttökelpoisen ja juridisesti oikean oikeudellisen ratkaisun.
Hallituksen suunnittelemat muutokset ja joustot työelämän sääntöihin ovat herättäneet joissakin piireissä kovaa vastustusta. On väitetty, että työpaikoilla voidaan jo nykyisten sääntöjen puitteissakin paikallisesti sopia riittävästi asioita. Onko asia näin, etenkin jos kyseessä on järjestäytymätön pk-yritys?
