Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

21.9.2016 - Anna Oksanen

Älä ostaa sikaa säkissä

Asunto- ja kiinteistökauppaa tehdessä täytyy tietää, mitä on ostamassa. Ei auta jälkikäteen ruikuttaa, jos muuton jälkeen huomaa, että kylpyhuoneen ovi ei menekään kunnolla kiinni ja parketti on naarmuinen. Toisaalta vakiintuneesti on katsottu, että esimerkiksi huonekaluja ei ostajan tarvitse siirrellä. Että jos se naarmu onkin siellä tuolin alla, eikä myyjä tullut siitä huomauttaneeksi, ei kun hinnanalennuskanne vireille vaan. Hedelmätiskillä avokadoja jaksetaan puristella, mutta kun unelmakoti tulee vastaan, käsiraha pöytään vaan. Ostajan ennakkotarkastusvelvollisuus on ollut suppea. Liian suppea.

Aikoinaan pidettiin kohtuuttomana, kun kiinteistönvälittäjiltä alettiin vaatia, että alapohjassa pitää käydä ennen kauppaa konttaamassa, jos sinne vaan mahtuu. Katsottiin, että välittäjällä on velvollisuus saamaansa välityspalkkiota vastaan ihan oikeasti tutustua kohteeseen, vaikkei rakennusteknistä asiantuntemusta edellytetäkään.

Samanlaista velvollisuutta ei ole ollut ostajalla, ainakaan vakiintuneen tulkinnan mukaan. Vaan entä jos käyttääkin kuntotarkastajaa? Pitääkö tarkastajan liata housunsa ostajan puolesta? Mitä jos tarkastaja ei kurkista alapohjaan, saako ostaja vedota kaupan jälkeen alapohjasta löytyvään homeeseen? Tätä pohti Itä-Suomen hovioikeus ratkaisussaan 2016:9.

Itä-Suomen hovioikeus lausui julki, että kun ostaja käyttää asiantuntijaa apunaan ennakkotarkastuksen tekemisessä, vastaa ostaja lähtökohtaisesti siitä, että tarkastaja suorittaa tarkastuksen niin huolellisesti, että se täyttää myös ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuden. Monimutkaisesti sanottu. Kuntotarkastajan pitää siis mennä alapohjaan. Aika itsestään selvää, mistä sitä sitten hänelle maksaisi, jollei juuri vaikeisiin paikkoihin kurkkimisesta. Mutta miksi kuntotarkastajan pitää näin toimia? Tässä on koko oikeustapauksen tärkein sanoma: koska se alapohjaan meneminen kuuluu ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuden piiriin! Ei saanut ostaja siis hinnanalennusta.

Oli tässä tapauksessa pyritty ulkoistamaan myös yläpohjan tutkiminen, mutta sekin oli laiminlyöty, oli ollut sekin kuntotarkastajalle liian vaikeaa. Mikä on tapauksen opetus? Älä osta sikaa säkissä.