Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

5.1.2016 - Petri Arnamo

Sopimuksia ja lupauksia uudelle vuodelle

Sopimuksista puhuttaessa ajatellaan usein vain isoja merkittäviä hankintoja ja päätöksiä tai yritysten keskinäisiä suhteita käsitteleviä asioita. Harva edes mieltää tekevänsä jopa päivittäin monenlaisia pienempiä sopimuksia, esimerkkinä vaikkapa kaupan kassalla maksaminen. Laajasti tulkiten myös uudenvuodenlupausta voitaneen pitää jonkinlaisena sopimuksena vähintään omantunnon kanssa, ääneen lausuttuna jopa lähipiirin kanssa.

Pelkästään omantunnon kanssa uutenavuotena tehdyt sopimukset jäävät usein täyttymättä, mikä ei liene kenellekään yllätys. Lähinnä päivälehdissä julkaistujen ja oletettavasti kevyemmällä tieteellisellä tarkkuudella tehtyjen tutkimusten mukaan uudenvuodenlupauksensa pitää ensimmäisen viikon jälkeen noin 70 %, puolen vuoden jälkeen enää alle puolet ja seuraavan vuodenvaihteen kohdalla vain reilu kymmenes.

Yleisen elämänkokemuksen perusteella voitaneen todeta, että toteutumatta jääneille uudenvuodenlupauksille löytyy usein hyväksyttävä syy, jonka voidaan ajatella oikeuttavan sopimusrikkomuksen. Yleensä omatunto on varsin helppoa saada hyväksymään tämä esitetty syy ja kiittelemään kuitenkin hyvästä yrityksestä. Sen sijaan, jos vasta loppuvuodesta havahtuu siihen, että farkkujen tuumakoko ei olekaan pienentynyt alkuvuodesta asetetun tavoitteen ja sukulaisille uhotun mukaisesti tai leuanvedosta ei tulekaan itselleen luvattua kymmentä toistoa, niin omaatuntoaan voi näppärästi rauhoitella esimerkiksi sillä, että Suomen lainsäädännön mukaan sopimusten kohtuusperusteinen sovittelu on mahdollista.

Uudenvuodenlupausten rikkominen ei sopimusrikkomuksena aiheuta juridisia seuraamuksia tai työllistä juristeja ja oikeuslaitosta, koska pahimmillaankin sanktiot ovat yleensä hyväntahtoista, joskin pitkäkestoista naljailua lähipiirin toimesta tai eriasteisia kolauksia omalletunnolle. Jos taas sanktiosta ei ole uudenvuodenlupauksen yhteydessä edes sovittu, pääsee lupauksenrikkoja usein kuin se kuuluisa koira veräjästä.

Muiden tahojen kanssa tehtyjen ja vastavuoroisten sopimusten kanssa asia ei sitten olekaan näin yksinkertainen. Uuden, alkavan vuoden aikana monille tulee jälleen eteen erilaisia laajempia – niin yksityiselämään kuin vaikka yhtiötoimintaan liittyviä – sopimuksia harkittavaksi ja päätettäväksi. Tällaisten sopimusten laadinnassa kannattaa usein kääntyä asianajajan tai muutoin hyvin pätevän lakimiehen puoleen jo laadintavaiheessa, jos jokin asia vähääkään mietityttää. Harkituilla ja selkeillä sopimuksilla voidaan usein välttää myöhemmät ristiriidat siitä, mistä oikeastaan onkaan sovittu ja millä ehdoin vai onko sittenkään pätevästi voitu edes sopia. Kunniasanat ja ”kättä päälle” –lyömiset ovat varsin heikkoja argumentteja riitatilanteessa.

Usein juridisessa kielenkäytössä esiintyvä latinankielinen ilmaisu ”pacta sunt servanda” tarkoittaa yleistä sopimussitovuuden periaatetta. Eli toisin sanoen sopimukset on tehty pidettäväksi.

Sekä yksityisillä ihmisillä että oikeushenkilöillä on lähtökohtainen sopimusvapaus. Tämä tarkoittaa, että sopimusosapuolilla on oikeus itse päättää haluavatko tehdä sopimuksen, kenen kanssa, minkä tyyppisen sopimuksen ja päättää vielä sopimuksen sisällöstä sekä muodostakin.  

Vaikka sopimukset tehdään pidettäviksi ja osapuolilla on sopimusvapaus, asettaa laki tiettyjä rajoitteita sopimusvapaudelle. Tarkemmin sopimuksen tekemisestä yleisesti sekä oikeustoimen pätemättömyydestä ja sovittelusta säädetään laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista. Elinkeinonharjoittajien keskenään sekä yksityishenkilöiden keskenään käymää kauppaa koskevat säädökset löytyvät taas kauppalaista ja kuluttajansuojalaissa säädellään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimuksia. Eri aloilla on myös omaa erityislainsäädäntöään, jolla voi olla vaikutusta laadittavaan sopimukseen. Vaikka kaikki sopimukset eivät asiallisesti ole vaikeita ja mutkikkaita, saattaa niihin silti liittyä ehdottomia muotomääräyksiä tai muita sopimuksen pätevyyden kannalta merkittäviä seikkoja.

Yhteenvetona uskallan todeta, että omantunnon kanssa uudenvuodenaattona tehtävät sopimukset paremman elämän aloittamisesta voi jatkossakin tehdä fiilispohjalta, mutta muiden sopimusten kanssa kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä on sopimassa ja millä ehdoilla – ja tarvittaessa pyytää apua asianajajalta ennen sopimuksen allekirjoittamista.