Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

27.9.2016 - Matti Kökkö

Voimassa olevaa oikeutta

Tiesittekö, että lain mukaan jokaisessa talossa pitää olla humalisto ja joka vuosi on istutettava hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes niitä on kaksisataa? Jos näin ei tee, sakkoja tulee, ellei havaita, ettei humalistoa voi paikalle istuttaa tai voimassa pitää.

Useimmissa taloissa humaliston istuttaminen lienee mahdollista, mutta eipä noita humalistoja aivan joka torpan vierellä näe. Lainvastaista elämää taitaa siis tänä päivänä tulla vietetyksi aika monessa niemessä ja notkelmassa. Lain noudattamatta jättämisestä on myös aiheutunut se kansantaloudellisesti arveluttava seuraus, että panimoteollisuuden käyttämä humala on nykyisin pääosin tuontitavaraa.

Humaliston viljelemisen laiminlyöntiä on pidettävä ilmeisen vakavana rikoksena, koska lisäksi on säädetty, että syyte on nostettava syyskäräjillä ja sakko on saatava maksuun ennen Tuomaan päivää (21.12). Jos nimismies ei näin menettele, joutuu hän maksamaan sakon itse. Virkavastuu konkretisoituu tässä siis varsin suoraviivaisesti.

Tämä sääntely löytyy edelleen voimassa olevasta Rakennuskaaresta, tarkemmin sen 7. luvusta.

Sääntelyä on voimassa myös muun muassa siitä, miten sikoja saa laskea terhometsään. Rakennuskaaren 12 luvun mukaan jos joku laskee yhteiseen terhometsään enemmän sikoja kuin metsänomistajien kesken on sovittu, toiset saavat ottaa siat kiinni ja liikaa sikoja metsään laskenut joutuu korvaamaan vahingon ja maksamaan sakkoa joka sialta. Oman käden oikeuden sallimiselta haiskahtaa säännös, jonka mukaan toisen aidattuun terhometsään sikoja laskenut menettää sikansa metsän omistajalle.

Samaa henkeä on Rakennuskaaren 21 luvussa, jossa säännellään mehiläisistä. Jos mehiläiset lentävät toisen metsään ja omistaja seuraa niitä niiden puulle ja reiälle asti sekä merkitsee puun, ei kukaan saa kieltää mehiläisiä häneltä. Tähän ei ole mitään huomauttamista, mutta aika rajulta puuttumiselta omistajansuojaan kuulostaa se, että jos mehiläisparvi on asettunut toisen metsässä johonkin muuhun puuhun kuin hedelmä- tai rauhoitettuun puuhun, parveilevien mehiläisten omistaja saa hakata puun kumoon.

Eläinaktivistit eivät mitä ilmeisimmin ole päässeet vaikuttamaan Rakennuskaaren 22 lukua koskevaan lainvalmisteluun. On näet niin, että se, joka ajaessaan pois toisen elukkaa lyö sitä pahemmin kuin aikoi ja niin, että se siitä kuolee, antakoon sijaan yhtä hyvän taikka sen täyden hinnan. Eläintä saa siis tällaisessa tilanteessa lyödä, kunhan ei lyö aikomaansa pahemmin ja niin, että eläinparka kuolee. Toki on myös säädetty, että jos elukka vain haavoittuu, lyöjä ottakoon sen kotiinsa ja parantakoon.

Mainittakoon vielä, että Rakennuskaaren 27 luvun 10 §:n mukaan talonpoika älköön talosta muuttaessansa viekö tilalta tuohia, aidaksia, turpeita, polttopuita, hirsiä eikä mitään muutakaan, mitä hän talon tiluksilta on ottanut; ei myöskään sontaa.

Lopuksi kysymys lainsäätäjälle: minkä ihmeen takia tällaiset pykälät ovat vuonna 2016 vielä voimassa?