Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

5.5.2017 - Henri Kaasalainen

KHO kilpailun edistäjänä?

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 a§:n mukaan: Asemakaavassa voidaan antaa määräys rakennuksen liittämisestä kaukolämpöverkkoon, jos määräys on tarpeen energian tehokkaan ja kestävän käytön, ilman tavoiteltavan laadun taikka asemakaavan muiden tavoitteiden kannalta.

Määräystä sovelletaan rakennukseen, jonka rakennuslupaa haettaessa kaukolämpöverkko on toteutettu siten, että siihen liittyminen on mahdollista rakennuspaikan välittömässä läheisyydessä.

Säännökseen on olemassa kuitenkin muutama poikkeus.

Suomessa on vasta viimeaikoina alettu kilpailuttamaan sähköyhtiöitä. Internet on pullollaan erilaisia sivuja, joissa käyttäjä saa ilmoittaa omat tietonsa ja sen mukaan valita hänelle itselleen edullisimman sähköntoimittajan. Tämän kaltainen tilanne ei kuitenkaan ole syntynyt itsestään. Kilpailun ”avautuminen” on vaatinut huomattavan määrän säädöksiä niin EU-tasolla kuin kotimaisellakin tasolla. On määritelty tarkat standardit siirrettävälle sähkölle. Erityyppisten verkkojen omistuksia ja niiden hinnoittelua on täytynyt järjestellä niin, ettei kilpailua voi vaivihkaa jarruttaa. Yritysten on pitänyt opetella aivan uudenlaista markkinointia ja tuotteistusta.

Nyt kun sähkön kilpailuttaminen alkaa olla jo jossain määrin jopa tavanomaista, luontevaa voisikin olla kysyä: toimisiko tällainen myös kaukolämmön osalta?

Ensimmäinen ongelma tuntuu kuitenkin heti olevan maankäyttö- ja rakennuslain säännös. Mikäli alue on asemakaavassa määrätty kaukolämpöverkkoon liittyminen pakolliseksi, voi siitä olla vaikea päästä irtautumaan myöhemmin. Järjestelmä ei ole myöskään erityisen hyvä kuluttajan kannalta mikäli hinnat lähtevät nousuun.

Tuore korkeimman hallinto-oikeuden päätös kuitenkin mahdollistaa kilpailua yllättävällä tavalla. Päätöksessään korkein hallinto-oikeus linjasi, että vastoin asemakaavan määräystä rakentaja sai valita kotinsa lämmitystavaksi maalämmön.

Korkein hallinto-oikeus perusteli päätöksensä seuraavasti: ”Maankäyttö- ja rakennuslain 57 a §:n nojalla annettu asemakaavamääräys rajoittaa rakennushankkeeseen ryhtyvän vapautta valita rakennuksensa lämmitysjärjestelmä. Kysymys on myös kilpailuoikeudellisia ulottuvuuksia sisältävästä poikkeussäännöksestä, jota on sen luonteen johdosta tulkittava suppeasti. Säännöksen sisältöä ei siten ole tältä osin tulkittava sen sanamuodosta poiketen, vaikka säännöksen yleinen tavoite ja edellä esitetyt sitä koskevat perustelut osaltaan ohjaavatkin erilaiseen tulkintaan. Säännöksen perusteluissa mainittu vaihtoehtoisen lämmitysjärjestelmänvertaaminen paikkakunnalla tarjolla olevaan kaukolämpöverkkoon ja sen päästöihin johtaisi lisäksi yksittäistapauksissavaikeisiin tulkintatilanteisiin, koska vertailun suorittamisen tavasta tai vertailussa huomioon otettavista seikoista ei ole säännelty.

Edellä mainittu huomioon ottaen A:n ja B:n lupahakemuksessa esitetty maalämpöjärjestelmä täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 57 a §:n 3 momentin 2 kohdassa ja näin ollen myös asemakaavassa säädetyt edellytykset kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuudesta vapautumiseksi, eikä lupahakemusta siten ole voitu hylätä Porvoon kaupungin rakennustarkastajan ja rakennus ja ympäristölautakunnan päätöksissä esitetyin perustein.”

Vaikka vielä onkin varsin utopistista ajatella kilpailuttavansa kaukolämpöyhtiöitä sähköyhtiöiden tapaan, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu mahdollistaa ainakin teoriassa lämmitysmuotojen ”kilpailuttamisen” ja antaa valita maalämpö siitä huolimatta, vaikka asemakaavassa on velvoitettu liittymään kaukolämpöverkkoon.