Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

2.3.2018 - Sanna Lundström

Hankintalaki muuttui – tuliko pk-sektorille kaivattua muutosta?

Uuden hankintalain kanssa on eletty nyt tovi ja ajattelin tehdä pientä katsausta siihen, miten laki on minusta muuttanut toimintaa.

Yksi lain keskeinen tavoite oli pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantaminen. Laissa tuli pieniä helpotuksia mm. erilaisten todistusten toimittamisen osalta ja nämä on toki otettu kentällä ilolla vastaan. Sen sijaan yksi lain keskeinen tavoite, joka oli hankintakokonaisuuksien muokkaaminen sellaiseksi, että pk-yritykset pystyvät entistä paremmin tarjoamaan, on minusta ainakin toistaiseksi jäänyt toteutumatta. Hankintalain velvoite jakaa hankinnat osiin on tyhjä velvoite vailla sanktiota ja vailla valittamisen mahdollisuutta. Niinpä sitä ei juurikaan ole tehty. Tässä lainsäätäjä jätti ison vastuun hankintayksiköille ja tavallaan myös heitä valvoville poliitikoille – liian suuria hankintakokonaisuuksia ei pitäisi hyväksyä, vaan pitäisi aktiivisesti vaatia, että hankinnat pilkotaan pienempiin kokonaisuuksiin, jotta pk-yrittäjien todellisia mahdollisuuksia tarjota julkiselle sektorille parannetaan.

Uudistus toi mukanaan myös kaksi muuta – omasta mielestäni nopeasti huonoiksi osoittautunutta – muutosta. Ensimmäinen on se, että hankintayksikön katsotaan noudattaneen lakia, kun se on hankkinut jotain yhteishankintayksiköltä. Tämän osalta on jo useaan kertaan tullut ilmi tilanteita, joissa on liitytty yhteishankintayksikön kilpailuttamaan kilpailutukseen (esimerkiksi sen jälkeen, kun markkinaoikeus on määrännyt hankintayksikön itsensä tekemän kilpailutuksen uudelleen kilpailutettavaksi), mutta kyseinen liittyminen ei olisi hankintalain mukaan mahdollista. Saadakseen asiassa oikeutta ei yritys voi valittaa ko. hankintayksikön toiminnasta markkinaoikeuteen, vaan vastapuoleksi pitää ottaa yhteishankintayksikkö ja valittaa sen tekemästä laittomasta suorahankinnasta – ei ihan helpoin rasti.

Toinen mielestäni selkeä heikennys on ollut se, että kun hankinnan kohteesta on valitettu, voi hankinnan hankkia ihan mistä vaan. Sitä ei tarvitse hankkia edes niiltä, jotka ovat hankintakilpailuun osallistuneet. Käytännössä tähän liittyen on ilmennyt selkeää rivien välistä uhkailua hankintayksiköiden puolelta. Mikäli valitatte, emme hanki teiltä, emmekä edes samaan konserniin kuuluvilta muilta tarjouskilpailuun osallistuneilta…

No ei pelkkää huonoa, ettei jotain hyvääkin… Lappu- ja lippurumba on helpottanut ja laatua on näppituntumani perusteella vähän enemmän painotettu. Toivotaan, että erityisesti tuo hankintojen pilkkominen pienempiin osiinkin tästä alkaisi edetä – ellei muuten niin lakimuutoksen kautta. Sitä ennen kehotan yrityksiä itse aktiivisesti muistuttamaan hankintayksikköjä siitä, että laki tosiaan velvoittaa pilkkomaan ne hankinnat pienempiin kokonaisuuksiin.