Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

5.6.2018 - Petri Arnamo

”Pitääkö perintäkulutkin maksaa?”

Helsingin hovioikeus on tuoreessa 30.5.2018 antamassaan tuomiossa ottanut kantaa siihen, ovatko yksityisen pysäköintivalvontamaksun perintäkulut olleet kohtuulliset ja voitiinko ne velvoittaa suorittamaan tilanteessa, jossa X on kieltänyt vastaanottaneensa tai saaneensa perintäkuluista maksumuistutuksia tai -vaatimuksia. Helsingin hovioikeuden tuomiossa tehdyt johtopäätökset ja periaatteet perintäkulujen maksamisesta pätevät laajemminkin kuin vain pysäköintivalvontamaksujen osalta.

Annetussa tuomiossa pysäköintivalvontamaksun määrännyt yhtiö oli näyttänyt lähettäneensä kaksi maksumuistutusta sekä kaksi maksuvaatimusta samaan väestörekisterikeskuksen mukaiseen osoitteeseen. Yhdenkään kirjeistä ei ollut näytetty palautuneen lähettäjälle. X oli kuitenkin väittänyt saaneensa näistä vain ensimmäisen, jonka perusteella oli maksanut pysäköintivalvontamaksun pääoman.

Saatavan pääoma oli riidattomasti suoritettu vasta ensimmäisen ja vastaanotetuksi myönnetyn kirjeen eräpäivän jälkeen. Maksu oli tosiasiassa tapahtunut vasta neljä päivää toisena kirjeenä lähetetyn maksuvaatimuksen jälkeen. Koska maksusuoritus oli tapahtunut ajallisesti vasta maksuvaatimuksen lähettämisen jälkeen, oli hovioikeus oikein todennut, että muodostuneet perintäkulut olivat aiheelliset. Veloitettujen perintäkulujen määrä oli myös linjassa perintälain määräysten kanssa, joten ne oli voitu todeta kohtuullisiksi.

X:lla ei näin ollen ollut asiassa oikeutta kieltäytyä perintäkulujen maksamisesta, eikä niiden määrää voitu pitää kohtuuttomina.

Kirjeiden perille saapumisen osalta Helsingin hovioikeus viittasi korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön, jossa on vakiintuneesti katsottu, että yhden tavallisen kirjeen lähettäminen ei vielä riitä sen osoittamiseksi, että perintäkirje olisi tullut velallisen saataville. Vastaavasti korkein oikeus on kuitenkin linjannut, että useamman samaan osoitteeseen peräkkäin lähetetyn perintäkirjeen kohdalla voidaan pitää hyvin todennäköisenä, että ainakin yksi kirje on saapunut velallisen ulottuville. Tilanteessa, jossa kirjeitä on lähetetty useampia, tulee vastaanottajan kyetä näyttämään se syy tai olosuhde, joka puoltaisi sitä, että kaikki perintäkirjeet olisivat voineet jäädä kadoksiin. Helsingin hovioikeuden ratkaisemassa jutussa X ei ollut tällaista kyennyt osoittamaan, joten X:n oli voitu katsoa tulleen perintäkirjeistä tietoiseksi.

X velvoitettiin hovioikeuden tuomiolla korvaamaan sekä riidanalaiset muutaman kymmenen euron perintäkulut, että jutun hävitessään myös pysäköintivalvontayhtiön kohtuulliset oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeuden osalta, jotka olivat yhteensä toista tuhatta euroa.

Tuomio ei ole vielä tätä blogia kirjoittaessa ollut lainvoimainen.