Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

22.10.2019 - Juha Auvinen

Jokaisessa kaupungissa olkoon kellari, yksi tahi useampi, josta wiinejä ja olutta myydään

Siivosin kirjahyllyäni ja käteeni osui mielenkiintoinen kirja: Käsikirja lainopissa, vuodelta 1874.  Lait muuttuvat ja samoin käsitykset, mutta perusperiaatteet eivät niinkään. Vaikka osa alla olevista esimerkeistä vaikuttaakin hieman huvittavilta, varmaa on, että nykyiset lakimme ja määritelmämme näyttäytyvät tuleville polville mahdollisesti yhtä lailla huvittavina. Ja jos hieman miettii, eivät kaikki nykyiset lakimmekaan vaikuta aivan loppuun asti ajatelluita, osa tuntuu huvittavilta jo nyt. Jätetään ne kuitenkin tällä kertaa huomioimatta ja tehdään pieni katsaus vajaat 150 vuotta sitten vallinneisiin oikeusoloihin.

Paperilla on väliä. Edellä mainittu teos nimittäin kuvailee n. 20 sivun verran karttapaperia.  Termillä lienee ollut laajempikin merkitys kuin kirjaimellinen, mutta kuitenkin: ”Kaikki asiakirjat, joita maan tuomioistuimista, wirkakunnista ja wirastoista ulosannetaan, owat kirjoitettawat karttapaperille, ja kaikki hakemuskirjat ja muut asiakirjat, jotka niihin sisäänannetaan, owat, joko kirjoitettawat sellaiselle paperille, taikka niihin liitetyllä karttapaperilla tahi karttamerkeillä warustettavat, sillä tawalla, niillä poikkeuksilla ja sillä uhalla kun tästä reunustalla osoitettu asetus säätää.”

Avioehtokaan ei ole mikään meidän aikamme keksintö ja muotosäännöskin vaikuttaa tutulta. ”Awioehdot. Jos mies ja nainen, jotka awioliittoon menewät, tahtovat tehdä ehdot siitä naimaosuudesta, joka pesästä kummallekin tulewa on, niin tehtäköön ne ehdot ennen wihkimistä kirjallisesti, warustettakoon päiwä- ja wuosiluvulla ja wahwistettakoot todistajilla.”

Aikaisemminkin on saattanut tulla joku ylitsepääsemätön este, joka on estänyt oikeudenkäyntiin osallistumisen. ”Laillinen este. Lailliset esteet ovat: Jos joku on sairaana; jos hän on käsketty tahi lähtenyt Keisarin tahi waltakunnan palwelukseen; jos on wankeudessa; jos wihollinen tai muu waara, tulipalo tahi wedenhätä estäwät; jos hän on tullut mielipuoleksi; jos mies tahi waimo, lapset tahi wanhemmat kuolevat siihen aikaan, jolloin pitäisi oikeuteen tulla; taikka jos hän on ennen haastettu toiseen oikeuteen samana aikana wastaamaan.”

Ylenpalttista virvokkeiden nauttimista on ennenkin paheksuttu. ”Juopumus. Joka wäkewiä juomia väärinkäyttää nauttimalla niitä niin ylellisesti, että hän käytöksistänsä tahi sekavasta mielenlaadustansa nähtäwästi voidaan hawaita olewan juovuksissa, olkoon hän edesvastauksien alainen juopumuksesta.” Juopumuksesta sakoitetaan ensi kerralta 12, toiselta 24 ja kolmannelta 36 markkaa.” Mutta vaikka näin onkin, niin pitää sitä juomaa jostakin kuitenkin laillisesti saada: ”Rawintola. Jokaisessa kaupungissa olkoon kellari, yksi tahi useampi, josta wiinejä ja olutta myydään.”

Ja lopuksi vielä muistutus siitä, että kyllä niitä asianajajia on ennenkin tarvittu. ”Oikeudenkäyminen pitäisi useimmissa tapauksissa wälttää, joko sopimalla taikka riita-asiain lykkäämällä uskottuin miesten tahi kompromi-miesten toimenpidoksi ja lopullisesti päätettäväksi. Se ei kuitenkaan aina käy laatuun, ja sentähden pannaan tähän muutamia yksinkertaisia osoituksia niille, jotka itse haluavat ajaa asiansa tuomioistuimen edessä; muistuttaen tarpeellisesti yksityisille, joilla ei ole tarpeellista lakitieteellistä taitoa, että he, ennen kuin nostavat sekawamman laatuista oikeudenkäymistä , neuwottelewat lainoppineiden miesten kanssa ja, jos yksi tahi kaksi sellaista, tunnetut taitawiksi ja rehellisiksi kehoittavat heitä oikedenkäymisestä luopumaan, eiwät siihen antaudu, sekä että he aina ottawat lainoppineita asiamieheksensä korkeammista oikeustöistä, sillä wähäinen ja lainoppimattomalle pian huomaamaton muoto- eli tapawirhe siellä, woipi saattaa auttamattoman wahingon.”