Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

11.1.2019 - Aino Roinisto

Kiistellyn EU:n tekijänoikeusdirektiivin tavoitteena tehokkaampi suoja digitaalisilla markkinoilla

EU:n tekijänoikeusdirektiivi eli direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla 2016/0280(COD) on ehdotus EU:n direktiiviksi, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä ja vahvistaa luovan työn tekijöiden oikeuksia. Tavoitteena on taata oikeudenmukainen palkkio taiteilijoille, toimittajille ja muille luovan työn tekijöille myös digitaalisessa ympäristössä. Aihe on todella ajankohtainen, koska internet on nykyään teosten pääasiallinen jakamispaikka. Euroopan parlamentin olisi tarkoitus äänestää direktiivistä lopullisesti tämän vuoden alussa.

Teosten tekijöiden oikeuksien suojeleminen jatkuvan digitekniikan kehityksen sivussa on osoittautunut haastavaksi. Vaikka nykyiset unionin tasolla säädetyt tekijänoikeuden puitteet olisivat yhä päteviä, vaikuttaa siltä, että tehokas oikeuksien suojelu vaatii uutta digitaalista ympäristöä koskevaa sääntelyä. Uudet tekijänoikeussäännöt pyrkivät siihen, että oikeuksien haltijat saisivat kohtuullisen korvauksen, kun heidän teoksiaan julkaistaan eri nettipalveluiden sivustoilla. Tavoitteena olisi myös helpottaa oikeudenloukkauksiin puuttumista.

Palvelut, joihin käyttäjät jakavat sisältöä, eivät tähän mennessä ole olleet vastuussa siitä, mikäli käyttäjät jakavat palvelussa tekijänoikeuksia loukkaavaa sisältöä. Direktiivin velvoittavat säännökset on suunniteltu kohdennettavan nimenomaan isoille verkkoalustoille ja digitaalisen sisällön koontipalveluille, kuten Google, YouTube, Facebook ja Twitter.

Kritiikiltä ei uusi direktiivi kuitenkaan ole onnistunut välttymään. Keskustelua ovat herättäneet esimerkiksi direktiivin artiklat 11 ja 13. Artikla 11 koskee lehtijulkaisujen suojaa. Säännös pyrkii takaamaan kustantajille oikeasuhteisen korvauksen, kun heidän uutisiaan käytetään muiden palveluntarjoajien digitaalisilla alustoilla (esim. uutisten koontipalvelu Google News). Sananvapautta ei kuitenkaan tällä säännöksellä haluta vaarantaa, joten uusi säännös ei koskisi artikkeleihin johtavien hyperlinkkien julkaisemista muutamalla saatesanalla. Kriitikkojen pelkona on, että uutisten jakaminen some- ja uutispalveluissa hankaloituisi kuitenkin liikaa. Toisaalta on pohdittu myös sitä, saisivatko journalistit osuuttansa lainkaan vai hyödyttäisikö säännös ainoastaan kustantajia.

Artikla 13 sen sijaan vaatii somepalveluiden tarjoajilta asianmukaisista korvauksista eli lisensseistä sopimista oikeudenhaltijoiden kanssa, joiden teoksia on palveluntarjoajan alustalla jaettu. Artikla vaatii myös palveluntarjoajia tekemään tehokkaita toimenpiteitä, että heidän palveluissa ei ole saatavissa tekijänoikeutta loukkaavia teoksia. Kritiikkiä on esitetty varsinkin siitä, että tällaisten loukkaavien teosten valvontaan liittyvien järjestelmien voi olla vaikea erottaa teokset, jotka hyväksytään tekijänoikeuden rajoitusten puitteissa, kuten meemit. Tämän vuoksi kriitikot ovat nimittäneet artiklaa ”meemikielloksi”.

Pian saamme nähdä, onnistutaanko uusi direktiivi saattamaan lopulta voimaan. Nykyään kun lähes kaikki teokset ovat saatavilla digitaalisessa muodossa, on digitaalista ympäristöä koskeva sääntely erittäin tärkeää oikeuksien turvaamiseksi. Toisaalta uudistuksiin saattaa liittyä myös monia ongelmia, joita voi olla hankalakin ennakoida. Ei sinänsä ihme, sillä uudistukset toisivat merkittäviä uusia vastuita verkkoalustoille. Toivon mukaan uudella direktiivillä ei kuitenkaan onnistuta suhteettomasti vaikeuttamaan tiedonhakua ja tiedon levittämistä internetissä.