Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

5.12.2019 - Helena Kettunen

Määräaikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisen erot

Työsopimuslaki asettaa työsopimusten päävaihtoehdoksi toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Mikäli muuta ei ole sovittu, katsotaan työsopimus toistaiseksi voimassa olevaksi. Suurin osa Suomessa solmituista työsopimuksista onkin toistaiseksi voimassa olevia, mutta määräaikaiset työsopimukset ovat tavallisia esimerkiksi vuokratyön, sijaisten sekä harjoittelijoiden palkkauksessa. Toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten ensisijaisesta asemasta kertoo se, että useat peräkkäiset määräaikaiset työsopimukset on joissain tilanteissa katsottu muodostaneen yhtäjaksoisen vakituisen työsuhteen. Keskeisin ero näiden kahden eri sopimustyypin välillä liittyy sopimuksen irtisanomiseen. Tässä blogitekstissä tarkastellaan yleisellä tasolla sitä, kuinka toistaiseksi voimassa olevan ja määräaikaisen työsopimuksen voi irtisanoa.

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on nimensä mukaisesti voimassa niin pitkään, kunnes toinen osapuoli käyttää työsuhteen päättämiseen tarkoitettuja toimia, kuten irtisanoo sopimuksen. Sopimuksen irtisanominen on yksipuolinen ilmoitus, johon ei tarvita toisen osapuolen suostumusta. Irtisanomissuojaan liittyvät rajoitukset koskevat vain työnantajaa, jolla täytyy olla lainmukainen asiallinen ja painava syy irtisanoa työntekijänsä. Työntekijä saa halutessaan irtisanoutua vapaasti toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta ilman vastaavia rajoituksia. Irtisanomisen kautta työsopimus ei pääty heti. Ellei toisin ole sovittu, työsopimuksen irtisanomisessa noudatetaan irtisanomisaikaa ja sitä noudatetaan riippumatta siitä, onko irtisanomisilmoituksen antanut työntekijä vai työnantaja. Irtisanomisaika voi seurata joko työsopimuksesta, työehtosopimuksesta tai laista ja sen enimmäisaika on kuusi kuukautta. Jos työsopimus saadaan irtisanoa ilman irtisanomisaikaa, työsuhde päättyy sen työpäivän tai työvuoron päättyessä, jonka aikana irtisanomisilmoitus on toimitettu toiselle sopijapuolelle. Irtisanominen on siis tavanomainen keino päättää vakituinen työsuhde.

Määräaikainen työsopimus. Määräaikaisen sopimuksen irtisanomiseen liittyy enemmän ongelmallisuutta. Työsopimuslain mukaan määräaikainen työsopimus päättyy ilman irtisanomista määräajan päättyessä tai sovitun työn valmistuessa. Työsopimuksen päättyminen määräytyy objektiivisin perustein esimerkiksi ennalta asetetun päivämäärän perusteella. Kummankaan osapuolen ei tarvitse toimia aktiivisesti sopimuksen päättämiseksi eikä esimerkiksi irtisanomisilmoitusta tarvita, vaan työsuhde päättyy automaattisesti sovitun määräajan jälkeen. Pääsääntöisesti kumpikaan työsuhteen osapuoli ei voi irtisanoa määräaikaista sopimusta kesken sopimuskauden eikä luonnollisesti irtisanomissuojaakaan tunneta määräaikaisten sopimusten yhteydessä. Sekä työnantajan että työntekijän on voitava luottaa siihen, että tehty työsopimus kestää nimenomaisesti sovitun ajan. Päättämisen seuraukset voivat olla ankarat. Työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle palkan koko työsopimuksen voimassaoloaja ajalta, vaikka työsopimus päättyisi esimerkiksi sen vuoksi, ettei työtä ole tarjolla. Vastaavasti työntekijä on velvollinen korvaamaan työnantajalle aiheutuneen vahingon, mikäli työntekijä päättää työsopimuksen ennen määräajan päättymistä.

Tietyissä tilanteissa myös määräaikainen sopimus on irtisanottavissa. Niitä ovat tilanteet, jossa irtisanomisesta on nimenomaisesti otettu maininta työsopimukseen tai osapuolet yhdessä sopivat asiasta. Irtisanominen on mahdollista myös työsopimuksen pätemättömyyden vuoksi, laissa säännellyissä erityistilanteissa, mm. saneerausmenettelyssä tai liikkeen luovutuksen yhteydessä sekä tarkemmin säädetyssä olosuhteiden olennaisen muuttumisen tilanteessa. Lisäksi huomattava poikkeus koskee yli viideksi vuodeksi solmittuja määräaikaisia työsopimuksia. Työsopimuslain mukaan yli viiden vuoden määräajaksi tehty työsopimus on viiden vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä irtisanottavissa samoin perustein ja menettelytavoin kuin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Edellä esitetyn lisäksi on muistettava, että molemmissa sopimustyypeissä osapuolilla on käytettävissään myös purkuoikeus työsuhteen päättämiseksi. Sekä määräaikainen että toistaiseksi voimassa oleva työsopimus voidaan purkaa heti päättyväksi, mikäli toinen osapuoli syyllistyy erittäin vakavaan työsuhteesta syntyvien velvoitteiden rikkomiseen. Määräaikaiseksi sovittu työsopimus ei myöskään estä koeaikapurun käyttöä, jossa purkamisen edellytykset eivät ole yhtä vaativia, kuin tavallisen purkamisen johdosta. Yhteenvetona voidaan todeta, että toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen irtisanominen on yksinkertaisempaa kuin määräaikaisen sopimuksen irtisanominen, mutta se on molemmissa tilanteissa mahdollista.

Mikäli kiinnostuit aiheesta, lue Aino Roiniston artikkeli muista toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämiskeinoista.