Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

6.2.2019 - Kimmo Kajander

Varatuomari vai ihan oikea tuomari?

”Jaa jaa, että vain varatuomari, meille ei kyllä kelpaa mikään muu kuin ihan oikea tuomari!” Näin totesi Peräkylän Pentti etsiessään elämänsä ensimmäistä ja viimeistä kertaa juristia valmistautuessaan siirtämään sukupolvenvaihdoksella elämäntyönsä ja kotitilansa tulevalle sukupolvelle.

Ja totta, suurin osa meistä ihmisistä tai varsinkin pienistä yrityksistä tarvitsee juridista erityisasiantuntemusta ehkä vain kerran elinkaarensa kuluessa. Tuolloin tarve onkin yleensä pakottava. Mutta voisiko varatuomari olla sittenkin juuri se oikea tuomari? Ja onko muuten edes mahdollista olla väärä juristi eli niin sanottu valejuristi?

Lakimies, juristi tai varsinkin maaseudulla ”tuomari” ovat yleistermejä toimijalle, joka jollakin tavalla on, kokee olevansa tai ainakin väittää olevansa perehtynyt lakiin ja oikeudellisten asioiden hoitoon. Yleisimmin Suomessa kyse on yliopistossa ylemmän oikeustieteen tutkinnon suorittaneesta henkilöstä. Ennen vanhaan kyse oli oikeustieteen kandidaatin (OTK) ja vuodesta 2005 alkaen oikeustieteen maisterin (OTM) tutkinnosta, jotka ovat siis käytännössä sama asia, ja joita edelsi välivaiheena ennen varanotaarin ja nyttemmin oikeusnotaarin tutkinnot. OTK- tai OTM-tutkinto on käytännössä minimiedellytys toimia joissakin julkisissa viroissa, kuten vaikkapa tuomioistuimen tuomarina.

Käytännössä mikään laki ei silti säädä oikeustieteen tutkintoa pakolliseksi saavutukseksi itsensä nimeämiseksi lakimieheksi tai juristiksi. On siis varsin mahdollista olla ns. ”valejuristi”, tai no, siis oikeastaan EI ole, koska lakimies tai juristi eivät ainakaan lain tasolla tarkoita yhtään mitään. Näin ei tosin välttämättä ole kauaa, mikäli nykyiseltä oikeusministeriltämme kysytään (https://yle.fi/uutiset/3-10601881). Jatkossa voikin siis olla mahdollista rikkoa lakia nimittämällä itseään lakimieheksi suorittamatta OTM-tutkintoa. Joka tapauksessa, pelkkä lakimies tai juristi käyntikortissa eivät vielä tarkoita lainopillisen avun tarvitsijan kannalta oikeastaan mitään. Menemättä tässä sen suuremmin yksityiskohtiin, itse etsisin hyvää juristia hakiessani käyntikortista varatuomarin lisäksi sanaa asianajaja.

Mutta tosiaan, mikä se varatuomari siis sitten on?

Varatuomari (VT) on aiemmin hovioikeuksien ja nykyisin oikeusministeriön alaisen tuomarinkoulutuslautakunnan myöntämä pysyvä arvonimi, jonka voi saada suorittamalla käräjänotaarina erikseen laissa säädetyn vuoden mittaisen tuomioistuinharjoittelun eli auskultoinnin. Auskultointi on perinteisesti merkinnyt vuoden mittaista jaksoa käräjäoikeudessa, mutta nykyään tuomioistuinharjoittelun voi suorittaa myös kahdessa osassa, puolet käräjäoikeudessa ja toisen puolen hovi- tai hallinto-oikeudessa.

Nykyinen varatuomarin arvonimi ei siis itsessään kerro lainkaan kantajansa nykyisestä osaamisesta, vaan ainoastaan siitä, että hän on joskus ollut vuoden ajan jossakin tuomioistuimessa töissä. Kun otetaan huomioon, että maassamme on tuhansia varatuomareita, joista osa on saanut varatuomarioppinsa ehkä kymmeniä vuosia sitten, voidaan todeta Peräkylän Pentin tokaisussa olevan vinhasti perää. Pelkkä titteli ei tee kenestäkään hyvää tai edes välttävän tasoista juristia ja myös hyväkin juridinen osaaminen vanhenee käytön puutteessa.

Auskultointi on kaiken lisäksi vuosien varressa muuttunut paljon ja myös auskultoinnin suorituspaikalla on suuri merkitys varatuomarin harjoittelustaan saamaan oppiin. Pienen kunnan jo lakkautetun käräjäoikeuden antama oppi on varmasti ollut eri asia kuin vaikkapa Varsinais-Suomen, Pirkanmaan tai Helsingin käräjäoikeuksien kaltaisten juttumääräjättiläisten varatuomarille nykyisellään tuottama rutiini. Aiempina vuosina auskultantti saattoi kuluttaa suuren osan vuodestaan vaikkapa maanmittausasioita käsitellen, ja olikin lähinnä tuurista kiinni minkälaiseen työyhteisöön auskultoiva käräjänotaari sattui pääsemään. Käräjäoikeuden toimintoja on nykyään keskitetty, tuomioistuimia on lakkautettu ja jäljelle jääneet virastot ovat kasvaneet huimasta sen myötä. Tuomioistuinten resursseja on kuitenkin kevennetty ja siksi myös käräjänotaarille kohdistuva paine ja luottamus ovat kasvaneet paljon.

Varatuomarin tittelin saaminen ei ole aivan läpihuutojuttu. Vuonna 2018 esimerkiksi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa auskultoinnin suorittanut varatuomari on vain yhden vuoden aikana yksin ratkaisut noin 150 hakemusasiaa, vajaat 100 pientä tai vähän suurempaa summaarista riita-asiaa sekä 250 rikosasiaa (ehkä jopa yli 400 erillistä syytekohtaa), minkä lisäksi hän on päätöstä tai tuomiota antamatta käsitellyt kymmeniä muita asioita. Tämän lisäksi hän on saattanut osallistua törkeiden rikosten käsittelyyn kolmen tuomarin kokoonpanossa, määrännyt vankeusrangaistuksia lautamieskokoonpanon puheenjohtajana, pohtinut kokoonpanon jäsenenä lasten tapaamisoikeutta tai vaikkapa kiinteistökaupan riitaa – niin ja tietenkin vihkinyt useita aviopareja! Vaikka modernikaan varatuomari ei auskultoidessaan ole yksin koskaan käsitellytkään intressiltään erityisen suuria asioita, hän on silti joutunut harrastamaan valtavan määrän (eli noin 3 pääasiaratkaisua päivässä!) juridista päätöksentekoa ja kirjallista sekä suullista argumentointia – virkavastuulla. Pieni osa notaareista myös keskeyttää harjoitteluvuoden.

Entä sitten, jos avustajasi on varatuomari? Varsinkin jos hän on melko tuore sellainen, hän on varmasti ainakin joskus ollut jossakin määrin perillä juridiikasta. Kannattaa silti kysyä koska ja missä auskultointi on suoritettu. Joihinkin käräjäoikeuksiin kuten Varsinais-Suomen tai Espoon käräjäoikeus on ollut tilastollisesti hyvin vaikea päästä. Pelkkä auskultointipaikan saaminen, varsinkin eräistä tuomioistuimista, siis kertoo jo melko lailla henkilöstä. Toisaalta yli 15 vuotta sitten auskultoinut alalla muuten toimimaton henkilö ei tänään juristina ole juuri kadun miestä kummempi.

Niin miksi kehun varatuomareita? Ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden vaativaa mutta antoisaa tuomioistuinharjoittelua?

Tätä kirjoittaessa odotan malttamattomana, että tuomarinkoulutuslautakunta kokoontuisi seuraavan kerran noin kuukauden kuluttua arvioimaan auskultointisuoritustani Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa – on nimittäin varsin todennäköistä, että minäkin olen sen kokouksen jälkeen pitkän odotuksen ja uurastuksen jälkeen ihan oikea varatuomari.

Ei sentään Peräkylän Pentin mielestä vieläkään ihan yhtä hyvä kuin se oikea tuomari, mutta silti aika paljon tyhjää parempi sekin!