Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

15.11.2019 - Iiro Hollmén

Verokarhun kanssa painiessa tatami ei ole aina tasainen 

Verosäännökset eivät aina ole yksiselitteisiä. Miten käy, jos verovelvollinen erehtyy niiden tulkinnassa?

Hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön on tullut veroilmoitusta antaessaan olla tietoinen verovelvollisuuden sisällöstä. Yhtiön maksettavaksi on näin ollen voitu määrätä myös veronkorotus. Määrättyä 10 %:n veronkorotusta ei ole pidettävä määrältään liian suurena.”

Yllä oleva lainaus on eräästä hallinto-oikeuden päätöksestä, jossa hallinto-oikeus katsoi, että oli perusteltua velvoittaa verovelvollinen maksamaan veron lisäksi veronkorotusta. Näin siitäkin huolimatta, että kyse oli juridisesti hyvin vaikeaselkoisesta ja tulkinnanvaraisesta asiasta, jossa piti tulkita kansallisten säädösten lisäksi EU-oikeutta ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Asian epäselvyyttä ja tulkinnan vaikeutta osaltaan kuvaa sekin, että hallinto-oikeus pyysi asiassa lausuntoa muun muassa Valtiovarainministeriöltä.

Viitattu ratkaisu oli toki vain yksittäistapaus, mutta se kuvastaa hyvin ongelmaa, jonka kanssa verovelvolliset joutuvat usein painimaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa usein vasta jälkikäteen saadaan selvyys epäselvän verosäännöksen tulkinnasta. Lähes poikkeuksetta lopputulos kuitenkin on, että tämä tulkinnanvaraisuus koituu verovelvollisen vahingoksi. Jos asia muutoksenhakuprosessissa päättyy verovelvolliselle epäedullisesti, joutuu verovelvollinen yleensä maksamaan varsinaisen veron lisäksi veronkorotuksen. Ja vaikka verovelvollinen menestyisi muutoksenhaussa, aiheutuu prosessista kuitenkin vahinkoa ja kustannuksia muutoksenhaun aiheuttamien oikeudenkäyntikulujen kautta.

Verotusmenettelylaki mahdollistaisi kuitenkin toisenlaisen käytännön veronkorotusten osalta. Lain mukaan jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisistä syistä muuta johdu. Jos vero kuitenkin maksuunpannaan, veroon liittyvät korkoseuraamukset voidaan jättää perimättä ja veronkorotus määräämättä kokonaan tai osittain, jos korkoseuraamusten perintä ja veronkorotuksen määrääminen olisivat asian tulkinnanvaraisuuden tai epäselvyyden vuoksi kohtuuttomia.

Yllä viitatusta verotusta yleisesti ohjaavasta säännöksestä huolimatta etenkin Verohallinto ja melko laajasti myös hallintotuomioistuimet yleensä katsovat, että veronkorotuksen määrääminen on perusteltua asian tulkinnanvaraisuudesta tai epäselvyydestä huolimatta.

Tulkintakäytäntö voi vaikuttaa vielä epäreilummalta, kun rinnalla tarkastellaan oikeudenkäyntikuluja koskevia kannanottoja. Eli miten käy, jos ammatikseen verosäännöksiä tulkitseva veroviranomainen erehtyy tulkinnassa?

”Asian laatuun ja tulkinnanvaraisuuteen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa”.

Tämä lainaus on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta asiassa, jossa Verohallinto ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö olivat esittäneet melko laajentavaa ja yllättävää verosäännöksen tulkintaa verovelvollisen vahingoksi. Hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus ratkaisivat asian verovelvollisen eduksi, mutta verovelvolliselle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut jäivät kuitenkin verovelvollisen vahingoksi.

Pääsääntönä on ymmärrettävää, että hallintoprosesseissa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ei jakaudu samoin kuin riitaprosesseissa. Mutta soveltamiskäytännössä voisi olla tarkistamisen varaa etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa muutoksenhakuprosessi on alun perin selvästi aiheutunut veronsaajan puolelta esitetystä liiallisen veronsaajamyönteisestä tulkinnasta.