Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

24.1.2020 - Tarmo Lensu

Voiko työnantaja velvoittaa työntekijän tekemään korvaava työtä? Esimerkkinä 4.1.2020 laadittu Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n työehtosopimus.

Korvaavalla työllä tarkoitetaan työtä, jota työntekijä voi tehdä ollessaan tapaturman tai sairauden vuoksi työkyvytön työsopimuksensa mukaisiin tai vakiintuneisiin työtehtäviinsä. Korvaavaa työtä tehdessään työntekijä työskentelee väliaikaisesti muissa kuin vakiintuneissa työtehtävissään tai saa koulutusta. Korvaavaa työtä voidaan käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on ollut pitkään sairauslomalla ja hänen työhön paluutaan pyritään helpottamaan. Korvaava työtä voidaan myös joissain tapauksissa velvoittaa tekemään, mikäli siitä on sovittu ja työntekijän terveydentila sen mahdollistaa.

Itse termiä ”korvaava työ” ei ole määritelty työlainsäädännössä, vaan se on vakiintunut käytännön työelämän kautta. Tästä konkreettisimpana esimerkkinä on se, että osaan työsopimuksista on otettu korvaavaa työtä koskevia määräyksiä. Korvaavasta työstä ei siis säädetä työsopimuslaissa, vaan työsopimuslain 2: 11 §:ssä säädetään ainoastaan työntekijän oikeudesta palkalliseen sairauslomaan. Työsopimuslain säännös sairausajan palkasta on luonteeltaan semidispositiivinen säädös, josta voidaan sopia TSL 13: 7 §:n nojalla toisin. Tämä tarkoittaa sitä, että korvaavaa työtä koskevia määräyksiä voidaan ottaa työehtosopimuksiin ja työmarkkinaosapuolilla on täysi vapaus sopia menettelystä, jossa sovitaan työntekijän tekevän korvaavaa työtä, silloin kun työntekijä ei ole sairauden tai taudin vuoksi työkyvytön.

Esimerkiksi uusimmassa teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa (voimassa 4.1.2020 alkaen) on kuvattu korvaavaa työtä seuraavasti:

Korvaava työ

Työntekijä ei aina ole sairauden tai tapaturman vuoksi täysin työkyvytön. Työntekijälle saattaa olla mahdollista osoittaa jotakin muuta kuin hänen vakituista työtään, ns. korvaavaa työtä. Tämän alakohdan määräyksiä ja ohjeistusta on sovellettava myös silloin kun alakohdan tarkoittamaa korvaavaa työtä kutsutaan toisella nimellä. Korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä tai joskus myös työntekijälle soveltuvaa koulutusta.

Työntekijän työkyvyttömyyttä koskevassa lääkärintodistuksessa olisi suotavaa kuvata ne mahdolliset rajoitukset, jotka sairaus tai vamma työn tekemiselle aiheuttavat. Työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon.

Korvaavan työn teettämisen tulee perustua työpaikalla yhdessä käsiteltyihin menettelytapasääntöihin ja konsultaatioon työterveyslääkärin kanssa. Ennen korvaavan työn aloittamista varataan työntekijälle mahdollisuus keskusteluun työterveyslääkärin kanssa. Tarkempaa ohjeistusta korvaavasta työstä on liittojen kotisivuilla.

Edellä mainitun työehtosopimuksen mukaan korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä. Korvaavalta työltä ei siis edellytetä, että työ olisi täysin työntekijän normaaliin työkuvaan kuuluvaa, vaan työantajan osoittamalta korvaavalta työltä edellytetään, että työ on ”mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä”.

Käytännössä siihen, onko työntekijällä velvollisuus tehdä korvaavaa työtä, vaikuttaa työehtosopimusten ohella yksittäisen työntekijän työsopimus. Työnantajalla on oikeus velvoittaa työtekijä tekemään vain työsopimuksen mukaista työtä, joka on vakiintumisen kautta määräytynyt tai josta on työsopimuksessa sovittu. Usein työsopimukset ovat kuitenkin ainakin jossain määrin avoimia, jolloin on vaikea tarkkaan määrittää, kuuluuko korvaavana työnä tehtävä työ työsopimuksen piiriin vai ei.

Niissä tilanteissa, joissa epäselvyyttä syntyy, työantajalla on tulkintaetuoikeus. Jos työnantaja katsoo korvaavan työn kuuluvan työsopimuksen piiriin, hän voi edellyttää työntekijän sitä tekevän. Tällöin työntekijän on, mikäli hän pitää käskyä perusteettomana, riitautettava käsky. Mikäli työntekijä ei työantajan käskystä huolimatta suostu kyseiseen työhön, riskinä on se, että työnantaja katsoo työntekijän kieltäytyvän työstä perusteettomasti ja pahimmassa tapauksessa irtisanoo työntekijän.  

Esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mukaan: ”työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon”. Kyseinen lause kuvastaa sitä, että työnantajalla on oikeus edellyttää työntekijän työpaikalle tulemista, jos työntekijä ei ole sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön, vaan kykenee tekemään korvaavaa työtä. Myös oikeuskäytännön perusteella työnantajalla on oikeus velvoittaa työntekijä TSL 3: 1 §:ssä säädetyn direktio-oikeuden nojalla korvaavaan työhön niissä tilanteessa, missä työntekijän työkykyä on jäljellä ja työntekijä voi suorittaa työsopimuksensa mukaisina tehtävinä korvaavaa työnä. Mikäli työntekijä kieltäytyy tästä, on oikeuskäytännössä katsottu, että oikeutta sairausajanpalkkaan ei ole.

On tärkeää kuitenkin huomata, ettei työehtosopimusmääräyksillä voida laajentaa yksittäisen työntekijän työsopimuksen alaa eli sitä, mitä töitä työntekijä on velvollinen tekemään. Jos yksittäisen työntekijän työsopimuksessa on sovittu esimerkiksi työntekijän toimenkuvaksi työskentely yksinomaan hitsaajana, ei työntekijää voida määrätä tekemään työnä asiakirjojen arkistointia työnantajan lukuun. Mikäli korvaava työ pitää sisällään selvästi työtekijän tavanomaiseen työnkuvaan kuulumattomia työtehtäviä, tulee korvaavasta työstä sopia erikseen, eikä siihen voida yksipuolisesti velvoittaa.