Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

11.2.2020 - Antti Saari -

Suorahankintaan siirtyminen kesken hankintalain mukaisen tarjouskilpailun

Kun hankintayksikkö julkaisee hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön, sen tarkoituksena on toteuttaa hankintailmoituksessa kuvattu hankinta. Joskus voi kuitenkin käydä niin, ettei hankintayksikkö saa lainkaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia taikka soveltuvia osallistumishakemuksia tai tarjouksia. Tällöin hankintayksiköllä on tietyissä tilanteissa mahdollisuus siirtyä suorahankintaan kesken tarjouskilpailun.

Hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia taikka soveltuvia osallistumishakemuksia tai tarjouksia. Lisäedellytyksenä on, että alkuperäisiä tarjouspyynnön ehtoja ei olennaisesti muuteta. Suorahankintaan siirtyminen on sallittua niin kansallisen kynnysarvon kuin EU-kynnysarvon ylittävissä avoimessa ja rajoitetussa menettelyssä tehdyissä hankinnoissa.

Jos hankintayksikkö katsoo, että sen saamat tarjoukset ovat tarjouspyynnön vastaisia, sen tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, onko tarjouspyyntö ollut niin selvä, että väitetty tarjouspyynnön vastaisuus pystytään todentamaan. Jos tarjousten tarjouspyynnön vastaisuutta ei ole mahdollista arvioida, suorahankinnan edellytykset eivät täyty.

Suorahankinnassa hankintayksikkö neuvottelee valitsemiensa toimittajien kanssa hankintasopimuksen ehdoista julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta. Hankintayksiköllä on tässä tilanteessa suorahankintamenettelyyn siirryttäessä tavanomaista laajemmin harkintavaltaa sen suhteen, kenen kanssa hankintasopimus lopulta tehdään. Hankintayksikön valinnanmahdollisuuksia rajaavat kuitenkin jo julkaistu hankintailmoitus, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden periaatteet ja kielto muuttaa tarjouspyynnön ehtoja olennaisesti.

Tarjouspyynnön ehtojen olennaista muuttamista on esimerkiksi, jos ehtojen muuttamisen seurauksena hankinta ulottuu merkittävässä määrin alkuperäisen hankintailmoituksen ulkopuolisiin tavaroihin tai palveluihin taikka jos hankintasopimus muodostuu muutoksen seurauksena taloudellisesti olennaisesti kannattavammaksi alkuperäiseen hankintailmoitukseen verrattuna.

Hankintayksikkö voi julkaista tehdystä suorahankinnasta suorahankintailmoituksen HILMA-ilmoituskanavassa, jotta suorahankinnasta mahdollisesti tehtävät valitukset voidaan saattaa markkinaoikeuden tutkittavaksi. Suorahankintailmoituksen tekemisen, odotus- ja valitusajan kulumisen jälkeen hankintayksikön tekemä suorahankintapäätös on lainvoimainen, jos siitä ei ole valitettu markkinaoikeuteen tai tehty hankintaoikaisuvaatimusta hankintayksikölle määräajassa.


7.2.2020 - Helena Kettunen -

Onko työntekijällä oikeutta käyttää ulkopuolista avustajaa yhteistoimintaneuvotteluissa?

Törmäsin mielenkiintoiseen kysymykseen yhteistoimintamenettelyä eli tuttavallisemmin yt-menettelyä koskien. Yritin selvittää, onko työntekijällä oikeutta käyttää yrityksen ulkopuolista avustajaa yt-neuvotteluissa silloin, kun työntekijälle ei ole valittu edustajaa tai kun työntekijät eivät yksittäistapauksessa sitä valitse. Tällainen edustaja on esimerkiksi luottamusmies, jota monissa työpaikoissa käytetäänkin. Käsittelen blogitekstissäni avustajan käyttöön liittyvää problematiikkaa.

Etsin asiasta tietoa yhteistoiminnasta yrityksissä annetusta laista eli yhteistoimintalaista ja sitä koskevasta hallituksen esityksestä, mutta tuloksetta. Kummassakaan ei ole mainittu avustajien kuten asianajajien käyttämistä. Yhteistoimintalain 8 §:ssä määritellään kattavasti henkilöstöryhmien edustajien käyttö ja valinta sekä otetaan kantaa tilanteeseen, jossa työntekijöillä ei ole edustajia.  Ulkopuolisten avustajan käyttöä laissa ei kuitenkaan maininta. Epäselvyys oikeustilasta syntyy, kun avustajien käyttöä ei ole sallittu, muttei toisaalta kiellettykään. Perehdyin asian tiimoilta myös oikeuskirjallisuuteen ja nettiartikkeleihin, mutta en löytänyt vastausta. Selvitystyön jälkeen soitin työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivalle yhteistoiminta-asiamiehelle ja tiedustelin vastausta häneltä.

Yhteistoiminta-asiamiehen kanta asiaan oli selvä. Hänen mukaansa työntekijä saa käyttää yrityksen ulkopuolista avustajaa vain silloin, kun työnantaja antaa tähän luvan. Hänen mukaansa kanta voidaan johtaa yhteistoimintalain 46 §:n 2 momentista, jonka mukaan yksittäisen työntekijän irtisanomista, lomauttamista tai osa-aikaistamista käsitellään työntekijän ja työnantajan välillä. Tällöin työntekijällä on oikeus vaatia, että häntä koskevasta asiasta on neuvoteltava hänen edustajansa ja työnantajan kesken. Edustajalla tarkoitetaan tässä työehtosopimuksen perusteella valittua luottamusmiestä, työsopimuslain tarkoittamaa luottamusvaltuutettua ja työsuojeluvaltuutettua, muttei ulkopuolista avustajaa. Samansuuntaisesti todetaan myös yhteistoimintalain 7 §:ssä, jonka mukaan yhteistoiminnan osapuolina ovat työnantaja ja yrityksen henkilöstö. Toiseksi yhteistoiminta-asiamies perusteli kantaansa yhteistoimintalain asiantuntija-apua koskevalla säännöksellä. Yhteistoimintalain 55 §:n mukaan vain työntekijöiden edustajilla on oikeus käyttää yt-neuvotteluissa asiantuntijoita. Asiantuntijoiden tulee olla yrityksen omaa henkilöstöä eikä oikeutta ulkopuolisen avustajan käyttöön ole edes henkilöstöryhmien edustajilla. Yhteistoiminta-asiamies viittasi vielä työsopimuslain 9 luvun 2 §:ään, jossa työntekijän oikeus käyttää avustajaa on nimenomaan kirjoitettu lakitekstiin. Säännös koskee työsopimuksen päättymistä koeajalla, työsopimuksen purkamista sekä irtisanomista henkilöstä johtuvasta syystä. Nämä edellä mainitut perusteet viittaavat siis siihen, ettei työntekijällä ole oikeutta käyttää avustajaa yt-neuvotteluissa ilman työnantajan nimenomaista suostumusta.

Edellä mainittua kantaa voidaan perustellusti kritisoida. Minkä vuoksi työntekijä saa käyttää avustajaa työsopimuslain mukaisissa työsuhteen päättymisen tilanteissa, muttei yt-neuvotteluiden aikana? Kyse on molemmissa tapauksissa työntekijän kannalta samasta asiasta, työsuhteen mahdollisesta päättymisestä. Mikäli työntekijälle ei ole edustajaa, työntekijä on yt-neuvotteluissa yksin. Hänellä ei välttämättä ole oikeudellista osaamista arvioida esimerkiksi omia oikeuksiaan. Tilanne työnantajan ja työntekijän välillä ei tällöin ole tasapuolinen ja avustajan käyttö tulisi varmasti kyseeseen monen työntekijän osalta.

Puhelinkeskustelumme jälkeen yhteistoiminta-asiamies kertoi minulle, että yhteistoimintalakia ollaan juuri uudistamassa. Hän oli kanssani samaa mieltä siitä, että avustajien käyttämiseen yt-neuvotteluissa pitäisi saada vastaus suoraan lakitekstistä. Laitoin hänen kehotuksestaan sähköpostia lainuudistustyöryhmälle ja ehdotin asian esille ottoa uuden lain valmistelussa. Toivottavasti uuteen lakiin tulee selvä linjaus siitä, onko työntekijällä oikeus ottaa yt-neuvotteluihin mukaan oma avustaja vai ei.


4.2.2020 - Timo Lankinen -

EU:n sähkömarkkinauudistus tukee Suomen energiamarkkinoita

EU:n vuoden 2019 toukokuussa hyväksymä sähkömarkkinauudistus on Suomen, Pohjoismaiden ja Baltian markkinoiden kannalta positiivinen muutos. Uudistus parantaa loppuasiakkaiden mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti markkinoille. Tämä niin sanottu energiapaketti voidaan toteuttaa hyödyntämällä aiempaa monipuolisempaa keinovalikoimaa asiakkaan oman sähkönhankinnan optimoimiseksi. Myös uusiutuvan sähköntuotantokapasiteetin tukemisen pelisääntöjä on selkeytetty. Tämän toivotaan kannustavan sähköntuottajia investoimaan uusiutuvaan energiaan aiempaa aktiivisemmin. Jatkossa uusiutuvan energian tuotantolaitoksille on luvassa etusija-asema tasemarkkinoilla määräytyvien ajojärjestysten suhteen.

EU:n sähkömarkkinauudistukseen liittyvät säädökset hyväksyttiin lopullisesti 22.5.2019. Uudistus on merkittävä sen takia, että niin sanottu puhtaan energian paketti luo pohjan EU:n vuoteen 2030 tähtäävien energia- ja ilmastotavoitteiden toimeenpanolle. Suomen kannalta uudistus tukee nykyisen hallituksen ilmastostrategiaa, jossa hiilivapaan yhteiskunnan eri toimintojen tavoitteet on tarkoitus toimeenpanna lähivuosien aikana. Merkittävänä tavoitteena voidaan pitää esimerkiksi hiilenkäytön kieltämistä sähkön ja lämmön tuotannossa 1.5.2029 jälkeen.

Vuonna 2019 annettu sähkömarkkinauudistus sisältää neljä säädöstä: 1) sähkömarkkinadirektiivi, 2) sähkömarkkina-asetus, 3) sähköalan riskeihin varautumisen asetus ja 4) energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa koskeva asetus eli ns. ACER-asetus. Näiden lisäksi Euroopan komissio vahvisti puhtaan energian paketin esitykset marraskuussa 2016. Paketti sisältää laajan energia-alan EU lainsäädäntökokonaisuuden sisältäen kahdeksan lainsäädäntöesitystä, joista osa on huomioitu nyt annetussa energiapaketissa.

Energiapaketin säädöksistä voidaan Pohjoismaiden ja Baltian yhteismarkkinoiden osalta merkittävimpänä pitää sähkömarkkina-asetusta (EU) 2019/943. Kyseinen säädös on suoraan voimassaolevaa lainsäädäntöä Suomessa. Se edellyttää niin viranomaisilta kuin myös kantaverkkoyhtiö Fingridiltä toimenpiteitä asetuksen toimeenpanemiseksi sen edellyttämässä laajuudessa. Viime vuosina esillä olleeseen sähköntoimituskapasiteetin riittävyyden varmistamiseen ja sen hinnoitteluun kiinnitetään asetuksessa erityistä huomiota. Voimassa olevia kapasiteettimekanismeja on tarkasteltava uudestaan huomioiden eri hinta-alueiden välillä hyödynnettävän kapasiteetin riittävyyden vaikutukset sähkön hinnan muodostumiseen eri alueilla.

Loppuasiakkaiden asema paranee

Sähkömarkkinauudistuksen keskeisenä tavoitteena on korostaa loppuasiakkaiden asemaa sähkömarkkinoiden aktiivisena osapuolena. Jatkossa asiakkaille tarjoutuu mahdollisuuksia osallistua sähkömarkkinoille hyödyntäen sähkönhankinnassaan ns. kulutusjoustoja. Näiden joustojen avulla asiakkaat voivat saavuttaa huomattavia säästöjä omassa sähkölaskussaan.

Lisäksi joustomekanismit tarjoavat uusille toimijoille mahdollisuuden tarjota tuotteitaan loppuasiakkaille. Uutena toimijana voidaan nostaa esille agregaattorit, jotka tarjoavat asiakkailleen tasesähkömarkkinoihin liittyviä agregointipalveluita toimien asiakkaan ja tasesähköjärjestelmää ylläpitävän kantaverkkoyhtiön välissä asiakkaan kulutusta optimoivien järjestelmien toteuttajana.

Myös asiakkaiden puolella toimivilla energiayhteisöillä voidaan olettaa olevan tulevaisuudessa paljon annettavaa loppuasiakkaille. Energiayhteisöjen kautta tapahtuvan sähkönhankinnan avulla loppuasiakkaat voivat saavuttaa volyymihyötyjä hankkimalla sähkönsä esimerkiksi suoraan sähköpörssistä ilman tukkuväliporrasta tai vaihtoehtoisesti suoraan tukkumarkkinoilta. Jää nähtäväksi miten aktiivisesti eri toimijat hyödyntävät tätä mahdollisuutta sähkömarkkinoilla jatkossa. Myös älyverkkojen toteuttaminen avaa asiakkaille uusia mahdollisuuksia oman kulutus- tai pientuotantopaikan sähköntoimitusten tehostamiselle kaikkia osapuolia parhaiten palvelevalla tavalla.

Viranomaistoimintoja tarkistetaan

Viranomaisten yhteistoiminta sähkömarkkinoilla mahdollisesti tapahtuvien häiriöiden osalta on vielä toistaiseksi ollut jossain määrin epäselvää. Kantaverkkoyhtiö Fingridin rooli Suomen sähköjärjestelmän ja kantaverkon ylläpitäjänä ei ole muodostanut yhtiölle viranomaisroolia. Myöskään jakeluverkonhaltijat eivät toimi viranomaisen roolissa. Toki molempia osapuolia sitoo häiriötilanteisiin varautumista koskevat velvoitteet, joskin niitä voidaan osittain pitää riittämättöminä. Sähkömarkkinoilla ilmenevien häiriöiden osalta onkin välttämätöntä vahvistaa eri viranomaisten keskinäistä yhteistyötä. Samalla eri viranomaisten keskinäisiä toimivaltasuhteita on tarkistettava, jotta muuttuneen maailman häiriötilanteisiin voidaan puuttua ennaltaehkäisevästi ja tehokkaasti.

Kokonaisuutena arvioiden vuoden 2019 sähkömarkkinauudistus avaa mahdollisuuksia kokonaan uudenlaisille sähkömarkkinoille Suomessa yhdessä Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa. Toimeenpanon onnistuminen edellyttää niin viranomaisilta kuin myös alan toimijoilta innovatiivista ja rohkeaa asennoitumista kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, joita viime vuonna annettu energiapaketti lainsäädännöllisesti mahdollistaa. Sähkömarkkinauudistus on pantava toimeen vuoden 2020 loppuun mennessä. Vuoden 2020 alkukuukausien osalta on ilahduttavaa todeta, että työ sähkömarkkinoiden uudistamiseksi on jo käynnistynyt viranomaisten, sähköntuottajien ja asiakkaiden taholla.


28.1.2020 - Krista Siro -

Joka toimii johtajana, vastaa johtajana

Osakeyhtiölain (OYL) mukaan yhtiön johtoportaaseen kuuluu aina hallitus ja vallinnaisesti myös toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto. OYL:n 22 luvun mukaan johtohenkilöllä on vahingonkorvausvastuu toiminnastaan johtotehtävässä. Koska OYL:ssa määrätään nimenomaisesti johtohenkilön vahingonkorvausvelvollisuudesta, on olennaista tietää, kuka on tällainen vastuuta kantava johtohenkilö?

Äkkiseltään voisi ajatella, että edellä esitetty kysymys on äärimmäisen helppo. Johtohenkilöitä ovat hallituksen jäsenet ja toimitusjohtaja, joiden henkilöllisyys ilmenee yhtiön kaupparekisteriotteesta. Johtohenkilöitä eivät ole esimerkiksi osakkeenomistajat, yhtiön toimihenkilöt ja työntekijät. Tämä perusolettama tietysti onkin.

Hallituksen esityksessä OYL:ksi todetaan, että johtoon kuuluvana henkilönä pidetään sitä, joka tosiasiassa on valittu tehtävää hoitamaan. Asia ei siis aina ratkea pelkästään kaupparekisteri-ilmoitusta silmäilemällä.  

Yhtiössä johdon päätösvaltaa voi käyttää virallisen johdon ulkopuolinen muu henkilö, ”tosiasiallinen” johtohenkilö. Silloin kun henkilö toimii tosiasiallisesti yhtiön johtohenkilönä, hän myös vastaa tekemistään päätöksistä OYL:n mukaan toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen ominaisuudessa.

Tyyppitilanne, jossa riski tosiasiallisen johtohenkilön olemassaolosta voi ilmetä, on se, kun yhtiöllä ei ole lain mukaista hallitusta. Tällaisessa tilanteessa vastuuseen voivat joutua ne, jotka päättävät hallitukselle kuuluvista asioista. On tosin huomattava, että vaikka yhtiölle olisikin valittu hallitus, voi muu kuin hallituksen jäsen joutua vastuuseen, jos hän on tosiasiallisesti toiminut hallitustehtävissä. Tämä voi olla täysin tarkoituksellista. Joskus henkilö, jolla on luottotietomerkintä tai liiketoimintakielto, tosiasiallisesti käyttää johdon valtaa yhtiössä kaupparekisteriin merkittyjen henkilöiden sijasta tai ohessa. Tosiasiallisella johtajalla voi olla myös muita syitä vältellä virallisen johdon statusta.

Harmillista kyllä, mutta aina tosiasiallinen johtaja ei välttämättä edes itse tiedä astuneensa johtajan korokkeelle. Yhtiön työntekijä voi käyttää johdon päätösvaltaa esimerkiksi talousasioissa. Tästä on hyvä esimerkki korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2001:86. Tapauksessa henkilö, joka ei kuulunut muodollisesti yhtiön johtoon, oli käyttänyt yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa. Hänen katsottiin johtajana tulleen vastuuseen hallitukselle ja toimitusjohtajalle OYL:n mukaan kuuluvista velvollisuuksista, kuten kirjanpidon huolehtimisvelvollisuudesta. Henkilö tuomittiin rangaistukseen kirjanpitorikoksesta.

On tärkeää tunnistaa yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan vallan rajat. Johdon päätösvallan on pysyttävä johdolla, joka on tietoinen vastuustaan. Joskus on paikallaan istua alas asiantuntijan kanssa ja käydä läpi yhtiön johdon roolit ja vastuut, jotta väärät henkilöt eivät joudu vastuuseen johdolle kuuluvista päätöksistä.


24.1.2020 - Tarmo Lensu -

Voiko työnantaja velvoittaa työntekijän tekemään korvaava työtä? Esimerkkinä 4.1.2020 laadittu Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n työehtosopimus.

Korvaavalla työllä tarkoitetaan työtä, jota työntekijä voi tehdä ollessaan tapaturman tai sairauden vuoksi työkyvytön työsopimuksensa mukaisiin tai vakiintuneisiin työtehtäviinsä. Korvaavaa työtä tehdessään työntekijä työskentelee väliaikaisesti muissa kuin vakiintuneissa työtehtävissään tai saa koulutusta. Korvaavaa työtä voidaan käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on ollut pitkään sairauslomalla ja hänen työhön paluutaan pyritään helpottamaan. Korvaava työtä voidaan myös joissain tapauksissa velvoittaa tekemään, mikäli siitä on sovittu ja työntekijän terveydentila sen mahdollistaa.

Itse termiä ”korvaava työ” ei ole määritelty työlainsäädännössä, vaan se on vakiintunut käytännön työelämän kautta. Tästä konkreettisimpana esimerkkinä on se, että osaan työsopimuksista on otettu korvaavaa työtä koskevia määräyksiä. Korvaavasta työstä ei siis säädetä työsopimuslaissa, vaan työsopimuslain 2: 11 §:ssä säädetään ainoastaan työntekijän oikeudesta palkalliseen sairauslomaan. Työsopimuslain säännös sairausajan palkasta on luonteeltaan semidispositiivinen säädös, josta voidaan sopia TSL 13: 7 §:n nojalla toisin. Tämä tarkoittaa sitä, että korvaavaa työtä koskevia määräyksiä voidaan ottaa työehtosopimuksiin ja työmarkkinaosapuolilla on täysi vapaus sopia menettelystä, jossa sovitaan työntekijän tekevän korvaavaa työtä, silloin kun työntekijä ei ole sairauden tai taudin vuoksi työkyvytön.

Esimerkiksi uusimmassa teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa (voimassa 4.1.2020 alkaen) on kuvattu korvaavaa työtä seuraavasti:

Korvaava työ

Työntekijä ei aina ole sairauden tai tapaturman vuoksi täysin työkyvytön. Työntekijälle saattaa olla mahdollista osoittaa jotakin muuta kuin hänen vakituista työtään, ns. korvaavaa työtä. Tämän alakohdan määräyksiä ja ohjeistusta on sovellettava myös silloin kun alakohdan tarkoittamaa korvaavaa työtä kutsutaan toisella nimellä. Korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä tai joskus myös työntekijälle soveltuvaa koulutusta.

Työntekijän työkyvyttömyyttä koskevassa lääkärintodistuksessa olisi suotavaa kuvata ne mahdolliset rajoitukset, jotka sairaus tai vamma työn tekemiselle aiheuttavat. Työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon.

Korvaavan työn teettämisen tulee perustua työpaikalla yhdessä käsiteltyihin menettelytapasääntöihin ja konsultaatioon työterveyslääkärin kanssa. Ennen korvaavan työn aloittamista varataan työntekijälle mahdollisuus keskusteluun työterveyslääkärin kanssa. Tarkempaa ohjeistusta korvaavasta työstä on liittojen kotisivuilla.

Edellä mainitun työehtosopimuksen mukaan korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä. Korvaavalta työltä ei siis edellytetä, että työ olisi täysin työntekijän normaaliin työkuvaan kuuluvaa, vaan työantajan osoittamalta korvaavalta työltä edellytetään, että työ on ”mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä”.

Käytännössä siihen, onko työntekijällä velvollisuus tehdä korvaavaa työtä, vaikuttaa työehtosopimusten ohella yksittäisen työntekijän työsopimus. Työnantajalla on oikeus velvoittaa työtekijä tekemään vain työsopimuksen mukaista työtä, joka on vakiintumisen kautta määräytynyt tai josta on työsopimuksessa sovittu. Usein työsopimukset ovat kuitenkin ainakin jossain määrin avoimia, jolloin on vaikea tarkkaan määrittää, kuuluuko korvaavana työnä tehtävä työ työsopimuksen piiriin vai ei.

Niissä tilanteissa, joissa epäselvyyttä syntyy, työantajalla on tulkintaetuoikeus. Jos työnantaja katsoo korvaavan työn kuuluvan työsopimuksen piiriin, hän voi edellyttää työntekijän sitä tekevän. Tällöin työntekijän on, mikäli hän pitää käskyä perusteettomana, riitautettava käsky. Mikäli työntekijä ei työantajan käskystä huolimatta suostu kyseiseen työhön, riskinä on se, että työnantaja katsoo työntekijän kieltäytyvän työstä perusteettomasti ja pahimmassa tapauksessa irtisanoo työntekijän.  

Esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mukaan: ”työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon”. Kyseinen lause kuvastaa sitä, että työnantajalla on oikeus edellyttää työntekijän työpaikalle tulemista, jos työntekijä ei ole sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön, vaan kykenee tekemään korvaavaa työtä. Myös oikeuskäytännön perusteella työnantajalla on oikeus velvoittaa työntekijä TSL 3: 1 §:ssä säädetyn direktio-oikeuden nojalla korvaavaan työhön niissä tilanteessa, missä työntekijän työkykyä on jäljellä ja työntekijä voi suorittaa työsopimuksensa mukaisina tehtävinä korvaavaa työnä. Mikäli työntekijä kieltäytyy tästä, on oikeuskäytännössä katsottu, että oikeutta sairausajanpalkkaan ei ole.

On tärkeää kuitenkin huomata, ettei työehtosopimusmääräyksillä voida laajentaa yksittäisen työntekijän työsopimuksen alaa eli sitä, mitä töitä työntekijä on velvollinen tekemään. Jos yksittäisen työntekijän työsopimuksessa on sovittu esimerkiksi työntekijän toimenkuvaksi työskentely yksinomaan hitsaajana, ei työntekijää voida määrätä tekemään työnä asiakirjojen arkistointia työnantajan lukuun. Mikäli korvaava työ pitää sisällään selvästi työtekijän tavanomaiseen työnkuvaan kuulumattomia työtehtäviä, tulee korvaavasta työstä sopia erikseen, eikä siihen voida yksipuolisesti velvoittaa.


14.1.2020 - Matti Huttunen -

Perinnöttömäksi tekeminen testamentilla

Perittävä voi eläessään määrätä testamentilla perillisensä perinnöttömäksi. Tämä on kuitenkin mahdollista vain laissa säädetyin perustein ja edellytyksin.

Tärkeää on kuitenkin heti alkuun huomauttaa, että jos perittävältä ei jää jälkeen leskeä eikä rintaperillistä, perittävä voi vapaasti testamentin tekemällä sulkea pois perillisen perinnöstään. Tässä tilanteessa ei edellytetä laissa säädettyjä erityisiä perusteita eikä tällöin ole varsinaisesti kysymys perinnöttömäksi tekemisestä siinä tarkoituksessa, mitä perinnöttömäksi tekemisellä yleisesti ymmärretään.

Kysymys varsinaisesta perinnöttömäksi tekemisestä aktualisoituukin vain silloin, kun perittävän jälkeen jää leski ja/tai rintaperillinen. Rintaperillisen kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä lakiosaoikeuden poissulkemista. Ns. vapaaosasta perittävä voi aina määrätä testamentilla. Lesken osalta perittävä voi määrätä, että puolisolla ei ole lakimääräistä perintöoikeutta. Perinnöttömäksi tekeminen voi kohdistua lesken osalta lesken lakimääräiseen oikeuteen hallita jäämistöä jakamattomana.

Perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, tai perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä.  Perittävä voi niin ikään määrätä perillisen perinnöttömäksi, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.

Olennaista on huomata, että tahallisen rikoksen ei tarvitse välttämättä kohdistua edellä lueteltuihin henkilöihin, vaan merkityksellistä on se, että tahallinen rikos on loukannut syvästi jotakin edellä mainituista henkilöistä. Tahallisesta rikoksesta on oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisu. Esimerkiksi pelkkä väite testamentissa ei osoita vielä kenenkään syyllistyneen rikokseen. Rikollisen teon loukkaavuusarviointi suoritetaan subjektiivisesti.

Kunniattoman ja epäsiveellisen elämän käsitteet voivat aiheuttaa arviointiongelmia, sillä ne johtavat moraalisiin punnintoihin ja tulkintoihin. Oikeuskäytännössä on esimerkiksi pitkäaikainen, vuosia kestänyt juopottelu ja päihteiden käyttö täyttänyt kunniattoman ja epäsiveellisen käyttäytymisen tunnusmerkistön.  

Perinnöttömäksi tekeminen edellyttää, että asiasta on määräys testamentissa ja testamentissa mainitaan perinnöttömäksi tekemisen peruste. Jos lakiosaperillinen on määrätty perinnöttömäksi, tämän on tehtävä lakiosailmoitus samalla tavalla kuin jos perittävä olisi tehnyt testamentin muulle henkilölle ja tämä testamentti loukkaisi lakiosaa.

Perinnöttömäksi tehty henkilö voi olla eri mieltä siitä, onko perinnöttömäksi määräämiselle olemassa laissa säädetyt perusteet. Henkilöllä, joka on testamentilla määrätty perinnöttömäksi, on oikeus riitauttaa asia. Jos perinnöttömäksi tekemisen perusteista syntyy erimielisyyttä, sen henkilön, joka vetoaa testamentissa olevaan määräykseen ja perusteeseen perinnöttömäksi tekemisestä, on näytettävä peruste toteen. Asian ratkaisee viime kädessä tuomioistuin.

Perinnöttömäksi tekemisen seurauksena perinnön saa se perillinen, jolla olisi ollut oikeus perintöön siinä tapauksessa, että perinnöttömäksi tehty perillinen olisi kuollut ennen perittävää.


10.1.2020 - Helena Kettunen -

Vahingonkorvausvelalle maksettava viivästyskorko

Viivästyskoron maksuvelvollisuudesta säädetään korkolaissa. Viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkupäivään vaikuttaa se, millaisesta velasta on kysymys. Eräpäivällisten velkojen osalta viivästyskorkoa maksetaan eräpäivästä lukien. Mikäli velan eräpäivää ei ole ennalta sovittu, alkaa viivästyskorko juoksemaan 30 päivän kuluttua laskun lähettämisestä. Vahingonkorvausvelkojen osalta velan tai viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamiseen ei riitä laskun lähettäminen tai maksumuistutus. Tässä blogitekstissä tarkastellaan sitä, mitä lisäedellytyksiä korkolaki asettaa viivästyskorolle vahingonkorvausvelkojen osalta.

Soveltamisala. Vahingonkorvausvelan lisäksi erityinen säännös viivästyskorosta koskee myös muuta velkaa, jonka määrän ja perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä. Soveltamisalaan kuuluvat sopimussuhteissa ja niiden ulkopuolella syntyneet vahingonkorvausvelat sekä esimerkiksi vakuutusyhtiöiden vakuutuskorvaukset. Yhtenäisyyden vuoksi tässä blogissa puhutaan vahingonkorvausvelasta. Säännös ei kuitenkaan koske kaikkia vahingonkorvausvelkoja, vaan tahallisesta rikoksesta syntyneelle vahinkomäärälle viivästyskorkoa on maksettava aina vahinkotapahtumasta lukien.

Maksuvelvollisuuden alkaminen. Vahingonkorvausvelkaa on pidetty tavanomaisista veloista siinä määrin poikkeavana, että viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamiselle on asetettu korkeampi kynnys. Velkojan on esitettävä velalliselle maksuvaatimuksen lisäksi erityinen selvitys vahingonkorvausvelan määrästä ja sen perusteesta. Viivästyskorko alkaa juoksemaan 30 päivän kuluttua selvityksen esittämisestä. Korkeimman oikeuden tapauksen KKO 1991:130 mukaan kolmenkymmenen päivän aika ei ala kulumaan maksuvaatimuksen lähettämisestä, vaan siitä päivästä, jolloin maksuvaatimus saapuu vastaanottajalle. Jos vahingonkorvausvelasta on nostettu kanne tuomioistuimessa eikä selvitystä ole aikaisemmin esitetty ollenkaan tai se katsotaan riittämättömäksi, viivästyskorkoa on maksettava viimeistään siitä päivästä, jolloin velan maksua koskeva haaste annettiin tiedoksi velalliselle. Tällainen tilanne oli esillä korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2012:91, jossa oli kyse työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomittavasta korvauksesta. Jos maksuvaatimus esitetään vasta oikeudenkäynnin aikana, alkaa viivästyskoron maksuvelvollisuus sen esittämisestä lukien. Jos eräpäivä on vahingonkorvausasioissa sovittu, alkaa koronmaksuvelvollisuus korkolain pääsäännön mukaan eräpäivästä.

Kohtuusarviointi ja selvityksen laajuus. Selvityksen tulee olla sellainen, mitä velkojalta voidaan kohtuudella edellyttää. Velkojan on esitettävä vahingonkorvaukseen johtaneeseen tapahtumaan sekä velan määrän ja perusteen arvioimiseen liittyvät tosiasiat. Riittäväksi selvityksesi on katsottu esimerkiksi korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 1991:130 vahinkoilmoituksen tekeminen vakuutusyhtiölle. Kohtuusarvioinnissa otetaan huomioon myös velallisen mahdollisuus hankkia selvitystä sekä tämän asiantuntevuus. Velallisen mahdollisuus hankkia selvitystä liittyy esimerkiksi tilanteeseen, jossa vahingon syntymiseen liittyvät syyt ovat vain velallisen tiedossa. Asiantuntevuus saa merkitystä esimerkiksi silloin, kun velallisella on oman asiantuntemuksensa perusteella selvästi paremmat mahdollisuudet tietojen hankkimiseen kuin velkojalla, jonka tulisi turvautua suuria taloudellisia uhrauksia vaativaan asiantuntija-avun käyttöön. Velkojan ei kuitenkaan tarvitse mainita selvityksessä viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamisesta, yksilöidä vaatimuksensa tarkkaa euromäärää, esittää tietoja vahingoittuneen esineen yleisestä hintatasosta tai eritellä asian oikeudellista puolta. Lisäksi pelkkä korvausvaatimuksen esittäminen riittää niissä tilanteissa, missä korvausvastuun sisältö on velalliselle selvä ilman erityistä selvitystä.

Selvitetty osa ja toisin sopiminen. Vahingonkorvausvelan maksuvelvollisuus ei ala, mikäli selvitys on puutteellinen. Selvitys voidaan myös katsoa olevan puutteellinen vain osalle velan määrästä, jolloin viivästyskorkoa on maksettava sille määrälle, jota pidetään selvitettynä kohtuullisuusarvioinnin mukaisesti. Edellä käsitellyt säännökset ovat pakottavia, eikä velallisen vahingonkorvausvelan maksuaikaa voida etukäteen pidentää. Maksuaikaa voidaan muuttaa vain vahinkotapahtuman jälkeen osapuolten yhteisellä sopimuksella. Osapuolet voivat myös sopia lakimääräistä alemmasta viivästyskorosta.


7.1.2020 - Mirja Ropo -

Osakasluettelo onkin tärkeä asiakirja

Kovin harva osakeyhtiö pitää osakasluetteloa, vaikka osakeyhtiölaki velvoittaa hallituksen sellaisen tekemään ja ylläpitämään. Monesta sellainen saattaakin tuntua turhalle pilkun kanssa puuhastelulle. Joissakin tilanteissa hyvin laadittu, historiatiedot sisältävä osakasluettelo on rahanarvoinen paperi.

Milloin osakasluettelosta on hyötyä?

Jos yhtiössä on useampia osakkaita ja sekä yhtiö- että henkilöomistusta, hallituksen tulisi vuosittain käydä osakkaat läpi mahdollisten muutosten vuoksi, vaikka ilmoituksia muutoksista ei olisi tullut. Henkilöosakas on voinut kuolla ja yhtiöosakas sulautua, jakautua tai joutua konkurssiin, jolloin omistaja on vaihtunut. Näissä tilanteissa hallituksen on tärkeä jopa itse aktiivisesti selvittää, kuka yhtiön osakkeen omistaa. Ensisijaisesti toki omistamisen rekisteröinti on osakkeenomistajan itsensä intressissä. Mikäli osakasta ei enää ole, on pitkien aikojen päästä vaikea ja joskus mahdoton selvittää, kuka osakkeen omistaa. Osakeomistusta ei voi mitätöidä eikä oikeustoimia tehdä ilman osakkeenomistajan aktiivisia toimia. Tästä seuraa, että haamuomistaja omistaa osakkeita ikuisesti ja saattaa aiheuttaa sen johdosta monenlaista hankaluutta. Erityisesti ongelmat heräävät eloon erilaisissa yritysjärjestelytilanteissa, joissa kaikkien osakkeenomistajien tahtoa saatetaan tarvita.

Hyvin pidetty osakasluettelo historiatietoineen on arvokas myös tilanteessa, jossa osakas on hankkinut yhtiön osakkeita eri aikoina. Luovutusvoittoverotuksen kannalta on merkitystä sillä, voidaanko myytävät osakkeet katsoa omistetun yli kymmenen vuotta ja miltä osin tai mikä on myytävien osakkeiden hankintameno. Jos myytävät osakkeet voidaan yksilöidä historiatiedot osoittaen, verovelvollinen voi itse päättää arvopapereiden luovutusjärjestyksestä eli mitkä yksilöidyt arvopaperit hän luovuttaa. Verovelvollinen voi esimerkiksi luovuttaa tietyt numeroidut osakkeet, jos osakkeet muistettu numeroida osakasluettelossa. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan tällöin vähentämällä osakkeen luovutushinnasta nimenomaan tuon tietyn, yksilöidyn osakkeen hankintameno. Luovutusjärjestys voi vaikuttaa voiton tai tappion määrään, jos eri osakkeiden hankintameno on erisuuruinen ja osakkeita on hankittu eri aikoina.

Mikäli myytäviä arvopapereita ei voida yksilöidä, verovelvollisen katsotaan myyvän suhteellisen osan jokaisesta eri aikana ja eri hinnalla hankkimastaan osake-erästä. Vähennettävän hankintamenon määrä ja mahdollinen hankintameno-olettaman käyttö ratkaistaan jokaisen osake-erän osalta erikseen.

Mitä osakasluetteloon merkitään?

Osakeyhtiölain mukaan hallituksen on pidettävä osakkeista ja niiden omistajista luetteloa, johon merkitään kunkin osakkeenomistajan nimi ja osoite sekä yksilöityjen osakkeiden tai osakekirjojen lukumäärä osakelajeittain ja osakkeiden antamispäivä. Osakasluetteloon on merkittävä myös muut erot osakkeiden tuottamissa oikeuksissa ja velvollisuuksissa. Jos osakkeesta ei ole annettu osakekirjaa, osakasluetteloon on lisäksi merkittävä yhtiölle ilmoitettu osaketta rasittava panttioikeus tai muu vastaava oikeus. Tällainen asiakirja on helposti tehtävissä.

Hallituksen on lain mukaan myös päivitettävä osakasluetteloa. Uuden osakkeenomistajan yhtiölle ilmoittama omistus tai muu osakasluetteloon merkittyä seikkaa koskeva yhtiölle ilmoitettu muutos on viivytyksettä merkittävä osakasluetteloon. Tällainen muu muutos on esimerkiksi henkilöomistajan kuolema, tai yhtiömuotoisen osakkeenomistajan jakautuminen tai konkurssi. Hallituksen on vaadittava omistajaksi ilmoittautuneelta luotettava selvitys saannostaan sekä varainsiirtoveron suorittamisesta. Muutokset on päivättävä.  Jos osakkeeseen kohdistuu lunastusoikeus tai osakkeen hankkimiseen vaaditaan suostumus, merkintää ei kuitenkaan saa tehdä ennen kuin on selvinnyt, ettei lunastusoikeutta käytetä tai ennen kuin suostumus on annettu.

Osakasluettelo on pidettävä jokaisen nähtävänä, eli se on yhtiön julkinen asiakirja. Sen sijaan esimerkiksi kaupparekisteri ei pidä yllä yksityisten osakeyhtiöiden osakasluetteloita.

Hiki säästää tässäkin verta ja pilkun kanssa puuhastelu kannattaa.