Lukander & Ruohola Oy Asianajotoimisto

EN | SE | DE

Blogi

Tämä on Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:n blogi. Kirjoittajina toimivat toimistomme asianajajat ja kirjoitukset käsittelevät juridisia aiheita laidasta laitaan - joskus vähän laidan ulkopuoleltakin. Otamme kiinni ajankohtaisiin aiheisiin ja nostamme esiin mielenkiintoisia kysymyksiä myös ei-niin-ajankohtaisista juridisista aiheista.

Vastuu

Tagit

8.1.2021 - Kasperi Kökkö

Urheilutulojen rahastointi urheilijan sosiaaliturvan täydentäjänä

Nuorten Leijonien arvokisamenestyksen johdosta päätin ottaa aiheekseni urheilijoiden rahastointijärjestelmän, jonka olemassaolosta ei monikaan ole tietoinen. Urheilutulojen rahastointi on tuoreille pronssimitalisteillekin pian ajankohtaista, ja koronaviruksen taloudelliset vaikutukset kasvattavat urheilutulojen rahastoinnin merkitystä urheilijan sosiaaliturvan täydentäjänä.  

Monen urheilulajin kohdalla pitkäaikaisen ja säännöllisen tulon hankkiminen on miltei mahdotonta. Urheilijan asema tulonsaajana poikkeaa siis tavallisen palkansaajan tai muun yksityisen henkilön asemasta. Ammattiurheilija on useasti myös altis tapaturmille, joiden laatu voi pahimmassa tapauksessa estää tulonhankkimisen kokonaan. Tämä edellyttää urheilijoille riittävää sosiaaliturvaa, jotta uran jälkeinen elanto olisi taattu. 

Urheilijoiden ansioperusteinen sosiaaliturva on järjestetty erillisjärjestelmän kautta yleistä tapaturma- ja työeläketurvaa suppeammaksi. Keskeisin syy tähän on urheilun rahoituspohjan kapeus. Terveydenhuolto ja muut sosiaalihuollon toiminnot ovat kuitenkin sellaisia, joita urheilijat voivat käyttää samoin edellytyksin kuin muutkin.

Urheilijan ura on tuntuvasti lyhyempi kuin muiden henkilöiden. Jos mitään erityisjärjestelyjä ei olisi, veroprogressio kirpaisisi urheilijoita kipeämmin kuin niitä, joiden ansiotulot pysyvät vuosikymmenestä toiseen tasaisina.  Tämän vuoksi ammattimaisesti kerättyjä urheilutuloja voidaan rahastoida. Urheilutulojen jaksotus rahastointijärjestelmän kautta palvelee urheilun erityispiirteitä. 

Tuloverolain 116 c §:ssä säädetään urheilijarahastosta. Urheilija voi laissa säädetyin edellytyksin siirtää osan verovuonna saamastaan urheilutulosta urheilijarahastoon. Urheilijalla, jonka verovuoden urheilutulo on ennen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiden menojen vähentämistä vähintään 9 600 euroa, on oikeus siirtää urheilutulostaan verovapaasti urheilurahastoon enintään 50 prosenttia urheilutulon bruttomäärästä laskettuna ja samalla enintään 100 000 euroa vuodessa. Urheilijarahastoon siirretyt varat tuloutuvat urheilijalle hänen urheilu-uransa päättymistä seuraavien vähintään kahden ja enintään kymmenen vuoden aikana. Urheilijarahastoon siirrettävä määrä ei ole verovuoden veronalaista ansiotuloa, vaan rahastoon siirretyt varat tuloutuvat urheilu-uran jälkeisenä aikana.   

Tuloverolain 116b §:ssä säädetään valmennusrahastosta. Valmennusrahastoon voidaan maksaa muita urheilutuloja kuin palkkaa. Valmennusrahastoon maksettua urheilijatuloa voidaan käyttää urheilemisesta ja valmentautumisesta verovuonna aiheutuvien tositteisiin perustuvien menojen kattamiseen.  Tulevaa valmentautumista varten voidaan jättää verovapaasti rahastoon tietty summa.  Kysymyksessä on näin tulojen ja vähennyskelpoisten kulujen jaksottamista koskeva järjestelmä. Hyväksyttäviä menoja ovat esimerkiksi valmennus- ja kilpailumatkojen matka- ja majoitusmenot, kilpailujen osanottomaksut, harjoittelutilojen käyttömaksut, harjoitus- ja kilpailuasut, hierontamenot ja eräät urheiluun liittyvät vakuutusmaksut.