29.8.2016

Doupattu vai puhdas?

Mennyt kesä on ollut urheilufanien toiveaikaa. Jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisat sekä Rion olympialaiset. Urheilullisen jännityksen lisäksi näitä suurtapahtumia on varjostanut kuitenkin sekä ulkoiset että sisäiset uhat. Suurkisojen ulkoisina riskeinä on mahdollinen terrorismin tai muiden järjestyshäiriöiden uhka, varsinkin Ranskassa tapahtuneiden iskujen varjossa. Ulkoisesti kaikki mainitut kisat kuitenkin saatiin vietyä kunnialla läpi.

Sen sijaan urheilun sisäinen uhka, doping, on noussut voimakkaasti esiin. Aiemmin dopingia on pidetty enemmänkin yksilötason rikkeenä, jota tosin on esiintynyt melko usein etenkin kestävyyslajien ja voimailulajien piirissä. Testimenetelmien kehittyessä on vanhoja säilöttyjä näytteitä kyetty analysoimaan uudestaan useiden vuosien takaa, mikä on johtanut joidenkin tulosten hylkäämiseen ja mitalien uusjakoon mm. Pekingin vuoden 2008 ja Lontoon vuoden 2012 olympialasten osalta.

Häkellyttävintä on kuitenkin ollut tiedot Venäjän harjoittamasta systemaattisesta valtiojohtoisesta dopingista, jota mm. vuoden 2014 Sotshin olympialaisissa harrastettiin. Testitulosten manipulointi ja salaaminen johtivat tunnettuihin sanktiotoimiin Venäjän osallistumisen rajoittamisena Rion olympialaisissa. Olikohan Venäjä ainut väärinpelaaja vai olisiko muidenkin maiden osalla ollut testausjärjestelmissä väärinkäytöksiä tai tahallisia laiminlyöntejä?

Maailman antidopingtoimisto WADA pyrkii kitkemään dopinginkäyttöä urheilusta. Väärinpelaajien karsiminen edellyttää sinnikästä työtä kontrollimenetelmien kehittämisessä ja valvonnan tehostamisessa. Myös eri maiden kansallisten liittojen tulisi tehostaa toimiaan riittävän ja sääntöjenmukaisten testausmenetelmän toteuttamiseksi.

Urheilufanit haluavat nähdä ja kuulla uusia sankaritekoja, mutta ilman alati mieleen hiipivää epäilystä siitä, oliko urheilusankari doupattu vai puhdas.