30.4.2024

Etätyö ulkomailla – Mitä työnantajan ja työntekijän tulee huomioida verotuksen osalta?

Koronapandemian myötä etätyöskentelyn mahdollisuudet lisääntyivät. Nykyään etä- ja hybridityöt ovatkin arkipäivää monissa työpaikoissa. Ulkomailla etätyöskentelyyn liittyy kuitenkin erityisiä verotuksellisia kysymyksiä, joista on hyvä olla tietoinen – niin työnantajan kuin työntekijänkin.

Ensinnäkin on syytä erottaa etätyöskentely ja ulkomaan komennus toisistaan. Ulkomaan komennuksessa työnantaja lähettää työntekijänsä ulkomaille määrätyksi ajaksi ja yleensä projektiluontoisesti. Etätyö puolestaan on lähtökohtaisesti vapaaehtoista, työntekijän omasta aloitteesta tapahtuvaa työskentelyä ulkomailla. Ulkomaan komennustilanteisiin saattaa soveltua tietyt verovapaussäännöt Suomen verotuksessa. Nämä eivät kuitenkaan yleensä sovellu etätyöskentelytilanteisiin, sillä ulkomailla oleskelu ei johdu työstä, jota verovapaussäännöksen soveltaminen edellyttää.

Työntekijälle ulkomailla tehdystä etätyöstä saatu palkka on lähtökohtaisesti veronalaista Suomessa, jos hän on Suomessa yleisesti verovelvollinen eli, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa jää Suomeen ja työskentely ulkomailla on lyhytaikaista. Suomen lisäksi myös työskentelyvaltiolle voi joissain tilanteissa syntyä verotusoikeus. Kuitenkin, jos Suomi ja työskentelyvaltio ovat solmineet verosopimuksen, muutaman kuukauden etätyöskentely ei yleensä aiheuta verovelvoitteita työskentelyvaltioon. Tähän on kuitenkin maakohtaisia poikkeuksia. Jos Suomella ei ole verosopimusta työskentelyvaltion kanssa lainkaan, määrittää työskentelyvaltion sisäinen lainsäädäntö sen, joutuuko etätyöskentelystä maksamaan veroa myös työskentelyvaltiossa. Jos työskentelyvaltio saa verotusoikeuden esimerkiksi oleskelun pituuden tai maan sisäisen lainsäädännön perusteella, voi samasta tulosta joutua maksamaan veroa kahteen eri valtioon. Pääsääntöisesti kaksinkertainen verotus poistetaan työntekijän asuinvaltiossa.

Työnantajan näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, että työntekijän etätyöskentely ulkomailla saattaa aiheuttaa työnantajalle erinäisiä velvollisuuksia työskentelymaassa, kuten rekisteröitymis-, raportointi- ja ennakonpidätysvelvollisuuksia. Edellä mainittujen verotukseen liittyvien velvollisuuksien lisäksi on syytä selvittää myös työntekijän sosiaaliturvavelvoitteet työskentelymaassa. Vaikka verotusoikeus säilyisikin ainoastaan Suomella, ei tämä automaattisesti tarkoita sitä, että työntekijä kuuluisi Suomen sosiaaliturvaan etätyöskentelyn aikana. Lähtökohta esimerkiksi EU-valtioiden sisällä on, että työntekijä kuuluu työskentelyvaltion sosiaaliturvan piiriin, jolloin sosiaaliturvamaksut maksetaan työskentelyvaltioon. Suomesta on kuitenkin mahdollista hakea niin kutsuttu A1-todistus etätyöskentelyn ajaksi, jolla säilytetään oikeus Suomen sosiaaliturvaan etätyöskentelyn aikana ja vältytään työskentelymaan sosiaaliturvamaksuilta. Työntekijälle A1-todistuksen hakee työnantaja.

Etätyö ulkomailla voi tarjota joustavuutta ja mahdollisuuksia työnteolle, mutta on hyvä tiedostaa, että siihen voi liittyä velvollisuuksia sekä työntekijälle että työnantajalle. Nämä riippuvat kuitenkin monesta asiasta, kuten kohdemaasta, työskentelyn kestosta ja mahdollisen verosopimuksen sisällöstä, joten velvollisuudet tulisi aina selvittää tapauskohtaisesti. On siis suositeltavaa, että sekä työnantajat että työntekijät hakevat asiantuntevaa neuvontaa ennen työskentelyn aloittamista ulkomailla. Huolellinen suunnittelu ja neuvonanto auttavat varmistamaan, että velvoitteet täytetään asianmukaisesti ja vältytään ylimääräisiltä veroseuraamuksilta.

Vero- ja sosiaaliturvavelvoitteiden lisäksi on syytä varmistaa myös ulkomailla työskentelyn työoikeudelliset näkökulmat. Toimistomme juristit avustavat mielellään näihin liittyvissä oikeudellisissa kysymyksissä.