Kartellirajoitus rajoilla: ’’pay-for-delay’’ patenttien sovintosopimukset YK:n farmaseuttisella sektorilla
Euroopan Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artikkelin 101 mukaan sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä sellaiset yritysten väliset sopimukset, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla. Samanlaista markkinoitten suojaa ajaa myös SEUT artikkeli 102 jonka mukaan sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. SEUT artiklan 102 a kohta tarkentaa vielä, että tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen.
Tästä huolimatta Yhdistyneissä kuningaskunnassa (YK) patenttien sovintosopimukset ovat yleistyneet farmaseuttisella alalla 2000-luvun alusta alkaen. Tyypillisesti nämä sopimukset tapahtuvat lääkepatentin haltijan ja geneerisen valmistajan välillä, viimeisinä vuosina ennen patentin suojauksen päättymistä. Sopimuksessa Geneerinen valmistaja tunnustaa lääkepatentin haltijan patentin voimassaolon ja vastaanottaa maksun patentin haltijalta vastikkeena siitä, ettei geneerinen valmistaja toistaiseksi pyri tulemaan markkinoille lääkkeen geneerisen version kanssa. Nämä sopimukset tunnetaan nimellä ’’pay-for-delay’’ -sopimukset ja ovat tunnetusti rikkoneet SEUT artikkelin 101 kartellin vastaisuussääntöjä.
Tämäntyyppisen käytöksen näytettiin maksavan kuluttajille 20 prosenttia ylimääräisissä kuluissa heidän odottaessa jopa 7 kuukautta geneerisen version saapumista markkinoille patentin vanhentumisen jälkeen. Tyypillisesti geneeristen lääkevalmistajien astuessa markkinoille, lääkkeiden hinnat laskevat keskimäärin jopa 40 prosenttia. Tästä saatava hyöty on kuluttajille huomattava etu, verrattuna patentin haltijoitten yksinoikeudella hallitsemaan markkinoihin.
Euroopan Komissio on aloittanut työnsä sovintosopimuksia vastaan 2008 Komission tiedonannolla menettelyyn sovellettavista käytännesäännöistä. Tämä oli erityisesti kohdennettu patentinhaltijoihin farmaseuttisella alalla, kuten Les Laboratoires servier ja Lundbeck, jotka molemmat harrastivat edellä mainittuja sopimuksia. Komissio on myös julkaissut tähän päivään mennessä kahdeksan raporttia patenttisovintosopimusten seurannasta farmaseuttisella alalla, joista uusin julkaistiin 2016.
Lähiaikoina merkittävin tapaus aiheesta on kuitenkin ollut Generics (UK) Ltd and Other v Competition and Markets Authority, jossa Euroopan Unionin tuomioistuin antoi ennakkotuomion YK:n kilpailutuomioistuimen pyynnöstä. Tapauksessa lääkepatentin haltija GlaxoSmithKline (GSK) oli tehnyt pay-for-delay -sopimuksia geneeristen valmistajien kanssa.
Tuomioistuimen lausunnon mukaan sopimukset rikkovat SEUT artikkelia 101(1) vain jos geneerinen valmistaja on kykenevä pyrkimään markkinoille ja on valmis tekemään sen sellaisen aikavälin puitteissa, että aiheuttaisi patentin haltijalle markkinapainetta. Lisäksi on vielä nähtävä, onko yrityksellä muita ylitsepääsemättömiä esteitä mitkä voisivat estää markkinoille pyrkimisen. Näin ollen, jos tällaiselle sopimuksen ei voida näyttää sisältävän kilpailua edistäviä vaikutuksia, sekä sen sopimiselle ole muita kuin osapuolten taloudellisia etuja edistäviä perusteita, todetaan sopimuksen rikkovan artiklaa. Sopimusten tulkinnassa pyritään kuitenkin tapauskohtaiseen arviointiin. Komissio pyrkii rajoittamaan sopimuksien tekemistä, mutta joutuu tasapainottelemaan tämän markkinavapauksien kanssa. Tuomio tulee kuitenkin olemaan kriittinen esimerkki SEUT artikkeleiden 101 ja 102 tulkinnasta pay-for-delay -sopimusten suhteen.
Jan Lauhde
