8.12.2020

Konserniavustuslaissa viitataan kumottuun lainsäädäntöön – mitä ja miksi?

En ole aikaisemmin asianajajaurallani törmännyt tilanteeseen, missä vanha, jo kumottu laki estää päämiestäni hyödyntämästä voimassa olevaan lakiin kirjattua poikkeusluvan mahdollistavaa menettelyä. No, nyt sekin on tullut koettua.  Törmäsin nimittäin muutama kuukausi sitten erääseen merkilliseen konserniavustukseen liittyvään anomaliaan. Kyse oli seuraavanlaisesta tilanteesta:

Päämiesyhtiöni on jakanut emoyhtiölleen konserniavustusta vuosia. Viime vuoden loppupuolella emoyhtiö aloitti jakautumisprosessin niin, että tytäryhtiön osakkeet siirtyivät uuteen jakautumisessa syntyneeseen yhtiöön. Jakautumissuunnitelmassa oli jakautuvan yhtiön tilikaudeksi merkitty kalenterivuosi.

Kesken jakautumisprosessin päätettiin alkuperäisen emoyhtiön ja tytäryhtiön 31.12. päättyvä tilikausi muuttaa päättymään erilaisten liiketaloudellisten syiden vuoksi 30.4. Pidennetty tilikausi päättyi siten 30.4.2020.

Emoyhtiön jakautuminen toteutui hieman ennen sitä. Jakautumisen täytäntöönpanon toteuttavalla kaupparekisteri-ilmoituksella on myös syntyvän yhtiön tilikaudeksi ilmoitettu 1.5-30.4, mutta kaupparekisteri ei hyväksynyt muutosta, koska jakautumissuunnitelmassa oli tilikaudeksi merkitty kalenterivuosi. Uuden, kaupparekisteriin merkityn emoyhtiön tilikautta ei ehditty myöskään ajanpuutteen vuoksi lyhentämään päättymään 30.4.2020. Tämän vuoksi uuden emoyhtiön tilikaudeksi jäi kalenterivuosi ja näin ollen uudella emoyhtiöllä ja sen tytäryhtiöllä oli toistaiseksi eri tilikaudet.

Tämä aiheutti ongelman konserniavustuksen jakamisessa. Konserniavustuslain 4 §:n mukaan konserniavustus luetaan antajansa verotuksessa kuluksi ja saajan verotuksessa tuotoksi sinä verovuonna, jona se on suoritettu. Konserniavustus haluttiin antaa tytäryhtiön 30.4.2020 päättyneeltä tilikaudelta, jolloin konserniavustus olisi annettu verovuoden 2020 aikana. Konserniavustuslain 7 §:n mukaan konserniavustuksen jakamisen edellytyksenä taas on mm. se, että konserniavustuksen antajan ja saajan tilikaudet päättyvät samanaikaisesti. Kirjanpitolautakunta voi kuitenkin myöntää tästä osakeyhtiölain (734/78) 11 luvun 10 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen. Teimmekin kirjanpitolautakunnalle poikkeuslupahakemuksen, jossa pyysimme kirjanpitolautakunnalta konserniavustuslain 7 §:n mukaista poikkeuslupaa konserniavustuksen jakamiseksi, vaikka emo- ja tytäryhtiön tilikaudet päättyvät eri aikaan.

Kirjanpitolautakunta suhtautui asiaan ymmärtäväisesti. Konserniavustuslain 7 §:ssä viitataan kuitenkin vuonna 1978 voimaan tulleeseen mutta sittemmin kumotun osakeyhtiölain 11 luvun 10 §:ään, josta on jo vuonna 1997 poistettu viittaus kirjanpitolautakunnan mahdollisuuteen antaa poikkeuslupa. Koska tällä hetkellä voimassa on vuoden 2006 osakeyhtiölaki, eikä siinä taikka muuallakaan lainsäädännössä ole annettu kirjanpitolautakunnalle vanhan osakeyhtiölain mukaista oikeutta poikkeusluvan antamiseen, ei kirjanpitolautakunta katsonut sillä olevan toimivaltaa antaa pyydettyä poikkeuslupaa. Kirjanpitolautakunta antoi kyllä poikkeusluvan laatia konsernitilinpäätöksen vuotta 2020 koskevalta tilikaudelta, mutta sillä ei ollut toivottavaa vaikutusta konserniavustuksen antamisen mahdollistamiseksi. Näin ollen tytäryhtiöltä jäi jakamatta merkittävä konserniavustus uudelle emoyhtiölleen kuluvalta verovuodelta. Ja tämä ainoastaan sen vuoksi, että lainsäätäjältä on aikoinaan jäänyt muuttamatta konserniavustuslain 7 § voimassa olevan lainsäädännön mukaiseksi.   

Tiedostan sen, että kyseinen lainkohta lienee tullut sovellettavaksi erittäin harvoin jos lainkaan; poikkeuslupaa edellyttävä järjestely oli ainakin meidän tapauksessamme sen verran poikkeuksellinen. Konserniavustuslain 7 §:n kyseinen kohta on kuitenkin jäänyt ainakin tämän yhden oman kokemukseni perusteella kuolleeksi kirjaimeksi viimeistään vuoden 1997 vanhan osakeyhtiölain muutoksen yhteydessä.

Sen verran tässä tuli taas uutta oppia, että aivan kaikkea ei lainsäätäjäkään muista/kykene muuttamaan lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Mutta on kulunut lähes 15 vuotta uuden osakeyhtiölain voimaantulosta ja yli 20 vuotta siitä, kun vanhan osakeyhtiölain 11 luvun 10 §:stä poistettiin konserniavustuslain 7 §:n viittaussäännös. Toiveenani olisikin, että konserniavustuslaki muutettaisiin vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja viittaus poikkeusluvan myöntämiseksi tehtäisiin esimerkiksi kirjanpitolain 6 lukuun, josta muutenkin löytyvät määräykset konsernitilinpäätöksen tekemisestä.  

Kimmo Tenhovirta

osakas, asianajaja