17.1.2023

Kuluttajansuojalakiin tehty tärkeitä muutoksia

Kuluttajansuojalakiin on tehty vuodenvaihteessa useita tärkeitä muutoksia, jotka parantavat kuluttajan asemaa erityisesti koti- ja muussa etämyynnissä ja asettavat elinkeinonharjoittajien toiminnalle tiukempia säännöksiä siitä, miten kuluttajille voidaan kulutushyödykkeitä tarjota.

Sen lisäksi, mitä tietoja elinkeinonharjoittajan on aiemmin edellytetty antavan kuluttajalle ennen koti- tai etämyyntisopimuksen tekemistä, on elinkeinonharjoittajan jatkossa annettava kuluttajalle myös sellainen puhelinnumero ja sähköpostiosoite sekä tarvittaessa tieto sellaisesta viestintäkeinosta (esim. chattiviestien lähettäminen internetsivujen kautta), joilla kuluttaja voi olla nopeasti ja tehokkaasti yhteydessä elinkeinonharjoittajaan. Samalla kuluttajalle on annettava mahdollisuus tallentaa ja toisintaa elinkeinonharjoittajan kanssa käymänsä viestinvaihto muuttumattomana.

Lisäksi elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava ennen sopimuksen tekemistä kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen taikka jos täsmällistä hintaa ei voida hyödykkeen luonteen takia kohtuudella laskea etukäteen, hinnan määräytymisen peruste.

Erityisen tärkeä muutos koskee sopimuksen tekemistä puhelinmyynnissä. Jatkossa vaikka kuluttaja on puhelinmyynnissä ilmaissut halunsa tehdä sopimuksen elinkeinonharjoittajan kanssa kulutushyödykkeen ostamisesta, on elinkeinonharjoittajan tästä huolimatta toimitettava tekemänsä tarjous kirjallisesti tai muutoin pysyvällä tavalla kuluttajalle. Tämä koskee erillissäännöksen perusteella myös elinkeinonharjoittajien puhelimitse kuluttajille tarjoamia rahoituspalveluita. Tarjous on siis toimitettava kuluttajalle niin, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa tiedot muuttumattomina. Tämä on erityisen tärkeää, mikäli tarjous toimitetaan sähköpostitse tai muutoin sähköisesti. Lisäksi tarjous on annettava siten ja sellaisessa muodossa, että kuluttaja voi siihen myöhemminkin vedota.

Tarjouksen hyväksymisen tulee tapahtua sen jälkeen, kun elinkeinonharjoittaja on lähettänyt tarjouksen kuluttajalle. Jotta tarjous tulisi kuluttajaa sitovaksi, on kuluttajan kirjallisesti hyväksyttävä se. Mikäli elinkeinonharjoittaja laiminlyö tämän vahvistusmenettelyn, voidaan tälle määrätä laiminlyönnistä seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun määrää kuluttaja-asiamiehen hakemuksesta markkinaoikeus.

Säännöksellä on tarkoitettu suojella erityisesti vanhuksia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä.  Säännöksen käyttöönotto myös todennäköisesti pienentää kuluttaja-asiamiehelle, KKV:lle ja tietosuojavaltuutetulle puhelinmyynnistä tehtävien valitusten määrää ja näin vähentää viranomaisten työmäärää. Kääntöpuolena saattaa olla se, että mikäli erityisesti vanhemmat kuluttajat eivät käytä sähköisiä vahvistusmenetelmiä eivätkä elinkeinonharjoittajat halua enää lähettää paperisia tarjousvahvistuksia, osa elinkeinonharjoittajista lopettaa kokonaan hyödykkeiden markkinoinnin kuluttajille puhelimitse, kuten Ruotsissa on joidenkin elinkeinonharjoittajien kohdalla käynyt.

Kuluttajille tarjottavien palveluiden osalta laki antaa kuluttajalle paremman mahdollisuuden myös peruuttaa palvelu pakottavien syiden, kuten äkillisen sairastumisen tai tapaturman vuoksi ilman, että kuluttaja olisi velvollinen maksamaan peruutusmaksua.

Kuluttajansuojalakiin on otettu säännökset myös ns. Omnibus-direktiivistä, jossa on määräyksiä mm. siitä, miten hinnanalennuksista voidaan kuluttajille ilmoittaa, kotimyynnin peruuttamisoikeudesta esim. silloin kun kyse on ns. mittatilaustavarasta, eikä kuluttaja ole itse tilannut elinkeinonharjoittajan kotikäyntiä, kuluttaja-arvosteluista, sekä markkinapaikkojen tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta. Omnibus -direktiivin implementointi on tuonut kuluttajille myös mahdollisuuden saada korvausta elinkeinonharjoittajan sopimattomasta markkinoinnista.

Kimmo Tenhovirta

osakas, asianajaja