28.9.2021

Monimuotokuljetuksista ja paikantamattoman tavaravahingon problematiikasta

Monimuotokuljetukset ovat kuljetuksia, joissa tavara kuljetetaan määränpäähän kahta tai useampaa kuljetusmuotoa käyttäen mutta siten, että koko kuljetusketjua hallitaan ainoastaan yhden kuljetussopimuksen, niin kutsutun monimuotokuljetussopimuksen, avulla.

Kuljetusasiakkaan kanssa kuljetussopimuksen solminut päärahdinkuljettaja, jota kutsutaan usein nimellä MTO (’Multimodal Transport Operator’), ottaa vastuun koko kuljetusketjusta suhteessa kuljetusasiakkaaseen siitäkin huolimatta, ettei MTO itse tosiallisesti suorita koko kuljetusta. Itse asiassa MTO ei välttämättä osallistu käytännön kuljettamiseen laisinkaan.

MTO:t ovat usein suuria varustamoita, joidenka toiminta on hiljalleen laajentunut vastaamaan kuljetusasiakkaiden yhä vaativampia tarpeita, ja jotka nykyään tarjoavatkin asiakkailleen räätälöityjä kuljetusratkaisuja ovelta ovelle -periaatteella. Myös esimerkiksi huolitsijat operoivat nykyään usein MTO-statuksella suhteessa kuljetusasiakkaisiinsa. Apunaan MTO:t käyttävät alirahdinkuljettajia, jotka osallistuvat itse käytännön kuljetustoimintaan tavaran kuljettamiseksi määränpäähän eri kuljetusmuotojen avulla.

Kuljetusasiakkaan kannalta kuvio on selkeä, sillä onhan kuljetussopimuksen solmiminen helppoa ja kuljetusasiakkaalla on aina selkeä sopimusosapuoli, jonka puoleen kääntyä tilanteessa kuin tilanteessa. Kätevää, eikö vain?

Juristin näkökulmasta monimuotokuljetuksiin liittyy kuitenkin yksi silmiinpistävä lainsäädäntöön – tai itse asiassa, sen puuttumiseen – liittyvä ongelma. Tällä hetkellä ei nimittäin ole olemassa yhtenäistä monimuotokuljetuksia sääntelevää lainsäädäntöä sen enempää esimerkiksi EU-tasolla kuin maailmanlaajuisestikaan. Monimuotokuljetukset ovat pääsääntöisesti rakennettu niin kutsutun verkostoperiaatteen varaan, joka tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että kutakin yksittäistä kuljetusmuotoa sääntelevät yleissopimukset ovat voimassa rinnakkain myös monimuotokuljetuksissa.

Vaikka koko kuljetusketjusta on annettu yksi ainoa monimuotokuljetussopimus, pilkotaan tämä sopimus siten käytännössä osiin sen nojalla käytettävien kuljetusmuotojen mukaisesti silloin, kun vastuukysymyksiä arvioidaan. Verkostoperiaatteesta seuraa nimittäin, että päärahdinkuljettajan (MTO:n) vastuun sisältö määräytyy lähtökohtaisesti sen kuljetusmuotokohtaisen yleissopimuksen nojalla, jota sovelletaan siihen yksittäiseen kuljetusosuuteen, jonka aikana vastuun perusteena oleva sopimusrikkomus tapahtui. Kuljetusoikeudellinen lainsäädäntö on korostuneesti kuljetusmuotokohtaista.

Tavaravahingoista puhuttaessa tämä tarkoittaa, että jos tavara esimerkiksi vahingoittuu kansainvälisen merikuljetuksen aikana, sovelletaan asiassa todennäköisesti Haag-Visbyn yleissopimusta arvioitaessa MTO:n vastuuta. Mikäli tavara puolestaan vahingoittuu esimerkiksi kansainvälisen tiekuljetusosuuden aikana, arvioidaan vastuuta puolestaan suurella todennäköisyydellä niin kutsutun CMR-yleissopimuksen nojalla.  Kuvio on selkeä niin kauan kuin tavaravahinko on paikannettavissa tiettyyn kohtaan kuljetusketjua tapahtuneeksi.

Ongelmia syntyy kuitenkin etenkin tavaravahinkojen osalta, joita ei voi paikantaa tietyn kuljetusosuuden aikana tapahtuneiksi. Minkä kuljetusmuotokohtaisen yleissopimuksen nojalla MTO:n vastuuta arvioidaan? Kysymys on olennainen paitsi MTO:n, myös vahingonkorvausvelkojan kannalta, sillä kussakin kuljetusmuotokohtaisessa yleissopimuksessa säädetään toisistaan poikkeavasti esimerkiksi rahdinkuljettajan vastuun ajallisesta ulottuvuudesta, vastuun perusteesta ja vastuunrajoituksista. Lisäksi yleissopimukset ovat keskeisiltä osin pakottavaa oikeutta, josta seuraa, ettei paikantamattoman tavaravahingon problematiikkaa edes voi kiertää vaikkapa sopimusteitse.   

Paikantamattomiin tavaravahinkoihin liittyvät kysymykset nostavat päätään etenkin kuljetuksissa, joissa tavara kuljetetaan sinetöidyissä kuljetusyksiköissä. Koska kontit ja vastaavat kuljetusyksiköt tulee kuljettaa avaamattomina lähtöpaikasta määränpäähän asti, seuraa tästä myös, että esimerkiksi tavaroiden vahingoittumisvaara ja todennäköisyys tulla varastetuiksi kuljetuksen aikana pienentyy. Paradoksaalisesti kyllä, juuri näiden kuljetusyksikköjen käyttäminen saattaa johtaa valtaviin oikeudellisiin ongelmiin, mikäli määränpäässä huomataan kuljetettavan tavaran vahingoittuneen kaikesta huolimatta.

Toinen, paikantamattoman tavaravahingon problematiikkaan läheisesti liittyvä ongelma liittyy vahinkoihin, jotka syntyvät asteittain kuljetuksen aikana. Minkä kuljetusmuotokohtaisen yleissopimuksen nojalla MTO:n vastuuta arvioidaan näissä tilanteissa? Esimerkiksi saksalaisesta oikeuskäytännöstä löytyy tunnettu ratkaisu, jossa Saksan liittovaltion korkein oikeus on joutunut ottamaan kantaa monimuotokuljetustapaukseen, joka sisälsi jopa kolmetoista paikantamatonta vahinkotapahtumaa.

Edellä valaistut ongelmatilanteet osoittavat siten, että kuljetussektorin kehittymisen mahdollistama tekninen joustavuus on johtanut oikeudelliseen kankeuteen, ja niin käytännön ongelmasta (missä vahinko on tapahtunut?) on itse asiassa tullut oikeudellinen ongelma (miten vastuuta arvioidaan?).

Tässä blogikirjoituksessa käsitellyistä pulmista huolimatta, ovat monimuotokuljetukset auttamattomasti osa nykypäivän kaupallista todellisuutta – ja hyvä niin. Kuljetusvolyymit ovat jatkuvassa kasvussa, ja Euroopan komissio on arvioinut, että esimerkiksi maanteitse suoritettavat kuljetukset tulevat lisääntymään jopa hieman yli 80 % vuoteen 2050 mennessä.[1] Monimuotokuljetusten hyödyntäminen on omiaan vähentämään kuljetuksista aiheutuvia kielteisiä ilmasto- ja ympäristövaikutuksia, kun osa kuljetusmatkasta on korvattavissa ympäristöystävällisemmällä kuljetusosuudella esimerkiksi rauta- tai meriteitse. Monimuotokuljetusten suosiota selittää myös, että tällaiset kuljetukset mahdollistavat eri kuljetusmuotojen optimoidun käytön, jolloin kuljetus muodostuu usein sekä tehokkaaksi että taloudelliseksi.

Monimuotokuljetuksia ei siten kannata pelätä, mutta niihin liittyvä monirakenteinen oikeudellinen kehikko sekä mahdolliset riskit kannattaa tuntea ja tunnistaa. Myös mahdollisten vahinkotilanteiden selvittäminen ja niihin varautuminen on helpompaa, jos esimerkiksi juristi on jo ennalta tutustunut yrityksesi hankkimiin tai tarjoamiin kuljetuspalveluihin. Jos sinulla on kuljetuksiin tai kuljetusratkaisuihin liittyviä kysymyksiä, voi allekirjoittaneeseen ottaa yhteyttä.  


[1] https://ec.europa.eu/transport/themes/logistics-and-multimodal-transport/multimodal-and-combined-transport_en