18.2.2016

Oikeuskielen viidakko

Mortis causa, ne bis in idem, nulla poena sine lege. Siis häh?

Länsimaisessa oikeuskirjallisuudessa, ja toisinaan myös muissa juridisissa teksteissä, käytetään edelleen latinan kielen termejä ilmaisemaan tiettyä asianlaitaa tai tilannetta. Miksi? Ihan kuin juridisesta tekstistä ei olisi jo muutenkin hankala saada selkoa ja ymmärtää tekstin sisältö.

Lakimiehet nähdään yleensä konservatiivisena ammattikuntana. Latinan kieliset ilmaisut ovat vanhaa perua, josta ei hevillä haluta luopua. Toisaalta esimerkiksi kommunikaatio kansainvälisissä suhteissa helpottuu, kun termi ymmärretään ympäri maailmaa.

Usein oikeudellisessa kielenkäytössä on huomattavissa myös seuraavia piirteitä: ylipitkät lauseet, monimutkaiset ilmaisut, substantiivitauti. Erityisesti vero- ja sosiaalioikeudelliset säädökset ovat sellaista sekametelisoppaa, ettei asiaan enemmän perehtynytkään heti ensisilmäyksellä pysty sanomaan juuta tai jaata.

Maailman monimutkaistuessa myös sääntely monimutkaistuu, kun ratkaisuja yritetään keksiä kaikkiin ilmeneviin ongelmiin, jolloin yksityiskohtainen sääntely on välttämätöntä. Toisaalta säädösten yksityiskohtaisuus ja täsmällisyys vähentää tulkinnanvaraisuutta ja luo näin ennakoitavuutta.

Myös englannin kieli on lisääntynyt huomattavissa määrin niin juridiikan maailmassa kuin muillakin elämän osa-alueilla. Factoring, due diligence, corporate governance… The list goes on and on.

Jos tuntuu, ettei oikeuskielesi suju, apua on kyllä saatavilla. Toimistomme ammattitaitoiset oikeuskielen osaajat auttavat mielellään.