25.11.2016

Omaisuuden arvostaminen osituksessa

Omaisuuden arvostaminen osituksessa nojaa tiettyihin perusperiaatteisiin, mutta on usein varsin tapauskohtaista. Arvostamisesta hankalaa tekee sen, että laki sisältää varsin suppeasti ohjeistusta omaisuuden arvostamiseen, joten tosiasiassa oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuuden kannanotot muodostavat perustan arvonmääritykselle. Niin kuin oikeudessa yleensäkin, vallitsee omaisuuden arvostamisessakin tietyiltä osin sopimusvapaus. Jos puolisot esimerkiksi avioero-osituksessa ovat yksimielisiä, saavat he vapaasti sopia osituksessa käytettävistä arvoista, kunhan eivät näin loukkaa sivullisen oikeutta. Seuraavaksi sanottu on kirjoitettu lähinnä avioero-ositusta silmällä pitäen.

Ositusperusteen syntyhetki (eli avioerohakemuksen vireille tulo tai puolison kuolema) määrittää osituksen piiriin kuuluvan omaisuuden, mutta omaisuuden arvo määritetään osituksen toimittamishetken käypään arvoon. Käypä arvo on omaisuuden todennäköinen luovutushinta. Tämä on helpoiten hahmotettavissa osakkeista: osakkeista otetaan huomioon ne, jotka henkilö on omistanut ositusperusteen syntyessä, mutta arvo määräytyy ositushetken käyvän arvon mukaan. Ositushetki, eli osituksen toimittamisen ajankohta, kaipaa kuitenkin täsmennystä. Ositus on prosessi, ja esimerkiksi toimitusosituksessa prosessi saattaa venyä ja kestää pidemmänkin aikaa. Niinpä ositushetkeksi tulisi pääsääntöisesti määrittää osituksen päättämishetki. Puolisot voivat kuitenkin sopimusvapauden puitteissa sopia ajankohdaksi jonkin muunkin ajankohdan.

Mikäli omaisuutta on myyty ositusperusteen syntyhetken ja osituksen toimittamisen välillä, arvoksi katsotaan myydystä omaisuudesta saatu hinta eli surrogaatti. Jos taas omaisuutta on tällä aikavälillä hävitetty, suoritetaan ositus restituutioperiaatteen mukaisesti siten, että laskelma tehdään sen omaisuuden pohjalta, joka oli olemassa ositusperusteen syntyhetkellä.  Se avio-omaisuuteen kuuluvan omaisuuden tuotto, joka on syntynyt ositusperusteen syntyhetken ja osituksen toimittamisen välillä, kuuluu ositettavaan varallisuuteen. Pääsäännön mukaan avio-oikeudesta vapaan omaisuuden tuotto on avio-oikeuden alaista (AL 35.2§), mutta ositusperusteen syntyhetken jälkeen se muuttuu avio-oikeudesta vapaaksi. 

Toisinaan avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo nousee puolison toimenpiteiden johdosta ennen ositusta. Mikäli arvonnousuun johtaneisiin toimenpiteisiin on käytetty avio-oikeuden alaista omaisuutta, surrogaattiperiaatteen mukaisesti myös sijaan tullut omaisuus on ositukseen piiriin kuuluvaa.  Jos arvonnousuun on käytetty avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, käytetään osituksessa osituksen syntyperusteen ajankohdan mukaista arvoa. 

Mikäli puolisot eivät ole kykeneväisiä sopimukseen, jää pesänjakajan tehtäväksi vahvistaa omaisuuden arvo.  Myös asiantuntijaa on mahdollista käyttää omaisuuden arvioimiseen, joskin asiantuntijan lausunnot ovat ainoastaan ohjeellisia.  

Laura Lohilahti