23.2.2021

Pelkää pahinta ja varaudu kuljetusvahinkoon – esimerkkejä tiekuljetusoikeudesta

Kuljetusoikeus on oikeudenala, jolla on useita erityispiirteitä, jotka on hyvä tunnistaa kuljetussektorilla toimittaessa. Oikeudenala on korostuneesti kansainvälinen ja vilisee erikoissanastoa, jonka lisäksi haasteita aiheuttavat kuljetussopimukset, jotka eivät suinkaan ole mikään yhtenäinen sopimustyyppinsä. Tavarankuljetuksista puhuttaessa kuljetusoikeutta leimaa kuitenkin yksi erityispiirre ylitse muiden, nimittäin rahdinkuljettajan rajoitettu vastuu.

Rahdinkuljettajan tavaravahinkovastuuta on rajoitettu sekä kansallisessa lainsäädännössämme että kansainvälisellä tasolla yleissopimusteitse, ja sanottu pätee kuljetusmuotoa katsomatta. Näin ollen sekä merikuljetuksia, tiekuljetuksia, rautatiekuljetuksia että lentokuljetuksia sääntelevät lait ja yleissopimukset tunnustavat rahdinkuljettajan rajoitetun vastuun tavaravahinkotilanteissa. Vaikka esimerkiksi itse vastuun perusteen ja sen ajallisen ulottuvuuden muotoilu kuten myös vastuuvapausperusteet vaihtelevat kuljetusoikeudellisessa lainsäädännössä, rahdinkuljettajan vastuunrajoitusoikeus ei koskaan rajoitu pelkästään lainsäädännön tarjoamiin vastuuvapausperusteisiin. On nimittäin syytä tiedostaa, että myös rahdinkuljettajan vahingonkorvausvastuun määrää on rajoitettu kaikessa tavarankuljetuksia koskevassa lainsäädännössä, joskin itse rajoitusmäärät voivat vaihdella kuljetusmuotokohtaisesti.

Kuljetusoikeudessa on siten selkeästi poikettu siitä sopimusoikeudellisesta lähtökohdasta, jonka mukaan sopimusrikkomuksella aiheutettu vahinko tulee korvata täysimääräisesti. Rahdinkuljettajan rajoitetusta vastuusta johtuen kuljetusyritys on harvoin velvollinen korvaamaan vahingoittuneen tai hävinneen tavaran arvon täysimääräisesti. Seuraavassa valaistaan rahdinkuljettajan rajoitettua vastuuta kansalliseen tiekuljetussopimuslakiin liittyvin esimerkein. 

Tiekuljetussopimuslaissa omaksutun lähtökohdan mukaan rahdinkuljettaja vastaa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sinä aikana, kun tavara on hänen hallussaan. Ensisilmäyksellä rahdinkuljettajan vastuu vaikuttaa varsin ankaralta ja absoluuttiselta, mutta vastuuta on ensinnäkin rajoitettu eräin vastuuvapausperustein.  

Tierahdinkuljettaja ei ensinnäkään ole vastuussa tavaravahingosta, jos hän näyttää, että se on johtunut lähettäjän tai vastaanottajan virheestä tai laiminlyönnistä, tämän muutoin kuin rahdinkuljettajan virheen tai laiminlyönnin johdosta antamista ohjeista, tavaran puutteellisesta laadusta tai olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Lisäksi tierahdinkuljettaja on haluttu vapauttaa vastuusta eräiden tiekuljetuksiin liittyvien erityisten vaarojen osalta. Jos rahdinkuljettaja kykenee osoittamaan, että tavaravahinko on voinut johtua tällaisesta erityisestä vaarasta (esimerkiksi avonaisen moottoriajoneuvon käyttämisestä peitettä), vahingonkorvausvastuu putoaa pois.

Kuten on jo annettu ymmärtää, rahdinkuljettajan vastuunrajoitusoikeus ei kuitenkaan rajoitu yllä mainittuun. Ei siis riitä, että korvausvelvollisuus syntyy vain ja ainoastaan, jos itse vahinkotapahtuma on rahdinkuljettajan vastuupiiriin kuuluva. Rahdinkuljettajan vastuuta on lisäksi rajoitettu kuljetusoikeudellisessa lainsäädännössä siten, että tavaran katoamisesta tai vähentymisestä suoritettava korvaus lasketaan tavaran painon tai yksikköjen (kuten konttien tai kollien) perusteella. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, rajoitusoikeutta ei kuitenkaan ole.

Esimerkiksi tierahdinkuljettajan vastuu on rajoitettu kotimaisissa maantiekuljetuksissa 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti, ja kansainvälisissä tiekuljetuksissa vastaava määrä on 8,33 erityisnosto-oikeutta (SDR) puuttuvaa kiloa kohti. Tavaran painoon perustuva vastuunrajoitus voi johtaa siihen, että rahdinkuljettajalta saatava korvaus on tavaran todellista arvoa huomattavasti pienempi. Esimerkiksi tiekuljetussopimuslaki on lisäksi luonteeltaan molemminpuolisesti pakottavaa oikeutta, josta myös seuraa, etteivät osapuolet voi sopia vastuunrajoituksen osalta lainsäädännöstä poikkeavasti edes kuljetusasiakkaan eduksi.

Kuljetusoikeudellisessa lainsäädännössä operoidaan siten eräänlaisten vakiokorvausten kanssa, eikä näin ollen edes pyritä määrittämään tai selvittämään aiheutuneen vahingon todellista määrää. Tästä syystä suosittelen kaikkia kuljetusasiakkaita pelkäämään pahinta ja varautumaan vahinkoon asianmukaisin vakuutuksin. Kuljetusvakuutustyyppejä on monenlaisia, ja turvaa saa sekä yksittäisille kuljetuksille että pidemmälle ajanjaksolle. Kuten tässä blogikirjoituksessa on osoitettu, rahdinkuljettajan lompakkoon ei ole luottaminen lainsäädännön asettamista vastuunrajoituksista johtuen. Asianmukaisella tavaravakuutuksella on helppo hallita omia kuljetusriskejä ja se mahdollistaa omien intressien täysimääräisen turvaamisen.

Mikäli tarvitset apua kuljetussopimuksen tai riskien ja vakuutusturvan arvioimiseen liittyen, voit olla yhteydessä asianajajiimme, jotka avustavat myös kuljetusvahinkotilanteissa. 

Henrietta Sandvik

asianajaja