16.8.2016

Poukkoilevaa päätöksentekoa – erityisesti työoikeuden saralla

Viime talvena hallituksen suunnitellessa niin sanottujen pakkolakien toteuttamista saimme tottua siihen, että tehtyjä päätöksiä peruttiin tai muutettiin jatkuvasti niiden törmättyä milloin kätilöiden vastustukseen, milloin taas mahdollisiin ristiriitoihin perustuslain tai EU-lainsäädännön kanssa. Vaikutelma oli, että ensiksi päätettiin ja päätösten seurauksia arvioitiin vasta sen jälkeen. Lopulta pakkolakien valmistelu keskeytettiin, kun työmarkkinaosapuolet alkukesällä hyväksyivät pakkolakien vaihtoehtona olleen niin sanotun kilpailukykysopimuksen.

Vastaavankaltaista poukkoilua on todettavissa myös päätöksissä, jotka ovat käyneet läpi koko lainsäädäntöprosessin ja päätyneet lakikirjaan osaksi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kirjoitin toissa kesänä artikkelin “Vuosiloman sairauskarenssi poistui“ toimistomme kaksi kertaa vuodessa julkaiseman Lukander Ruohola HTO Law Review -asiakaslehden syksyn 2014 numeroon. Eduskunta oli hyväksynyt syksyllä 2013 voimaan tulleen vuosilomalain muutoksen, jolla poistettiin vuosiloman aikana sairastumisesta aiemmin seurannut karenssi. Muutoksen jälkeen vuosilomansa aikana sairastuneella työntekijällä oli oikeus saada lomaansa siirrettyä jo ensimmäisestä sairauspäivästä lukien eikä vasta seitsemän karenssipäivän jälkeen kuten aiemmin.  Uusi laki tuli voimaan 1.10.2013, joten kesälomien osalta sitä sovellettiin ensimmäistä kertaa kesällä 2014.

Muutos jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä keväällä 2016 vuosilomalakia muutettiin jälleen ja palattiin tilanteeseen, joka muistuttaa pitkälti ennen vuotta 2014 vallinnutta tilannetta. Nykyisen 1.4.2016 voimaan tulleen säännöksen mukaan vuosilomansa aikana sairastuneella työntekijällä on oikeus pyynnöstään saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvät kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät. Näin ollen työntekijöille palautettiin omavastuuaika, joka on nyt kuusi päivää. Omavastuupäivät eivät kuitenkaan saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan. Omavastuuta ei siten sovelleta niiden työntekijöiden osalta, joille vuosilomaa on kertynyt enintään neljä viikkoa.

Tämä on vain yksi esimerkki lainsäädännön jatkuvasta kehitys- ja muutostilasta, johon EU-lainsäädännöllä on huomattavan suuri vaikutus. Pystyäksemme neuvomaan asiakkaitamme parhaalla mahdollisella tavalla on meidän asianajajien oltava perillä paitsi voimassa olevasta lainsäädännöstä myös siihen lähiaikoina odotettavissa olevista muutoksista.  Lakiuudistusten seuraaminen onkin tärkeä vaikkakin ulospäin näkymätön osa asianajajan työtämme.

Johanna Karvinen